Lue keskustelun säännöt.
Olen 24 ja pelkään lapsettomuutta
30.01.2014 |
Olen 24 ja aina tiennyt että haluan joskus lapsia. Nyt olen lukenut ihan liikaa juttuja siitä, miten lapset pitäisi tehdä heti, miten ei kannata odottaa, miten epävarmaa lasten saaminen on vanhempana, miten kuka tahansa voi tietämättään olla jo nyt kykynemätön saamaan lapsia!
Aluksi vain hymyilytti. Haluan kuitenkin elämältä paljon muitakin asioita, ja lapset sitten ajallaan.
Nyt elämääni varjostaa PÄIVITTÄINEN pelko siitä että jään ilman. Kuulen ne kaikki argumentit päässäni, miksi pitäisi heti etsiä vaan joku mies ja lisääntyä. Nuoruuteni vuodet menevät ihan pilalle, enkä osaa nauttia elämästä enää kun koko ajan pelkään että jään lapsettomaksi. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (53)
HAHAHa. Mulla onkin lapsia. Sucker...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 on vielä hyvin nuori. Mitään kiirettä ei ole. Ota rennosti.
Älä stressaa vaan elä elämääsi nyt niin, että sitten kun sopiva mies on kohdalla niin olet nähnyt kaikkea tarpeeksi ja voit keskittyä siihen lastentekoon. Ja jos olet lapseton etkä voikaan saada lapsia, niin sitä tosiasiaa tuskin muuttaa pätkääkään se jos nyt hermoilet lapsettomuudestasi ja jätät nuoruutesi elämättä.
Tiedän että olen nuori, ja en ole mitään kiirettä pitänytkään. Ja korostaisin, että kyse ei ole siitä että haluaisin vielä lapsia. Haluan sitten joskus. Niinkuin monet ikäiseni. Mutta tämä järjetön pelko (ok, myönnän että olen lukenut liikaa keskusteluja av:lla) on oikeasti alkanut vaikuttaa elämääni. -Ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:17"]
Älä stressaa vaan elä elämääsi nyt niin, että sitten kun sopiva mies on kohdalla niin olet nähnyt kaikkea tarpeeksi ja voit keskittyä siihen lastentekoon. Ja jos olet lapseton etkä voikaan saada lapsia, niin sitä tosiasiaa tuskin muuttaa pätkääkään se jos nyt hermoilet lapsettomuudestasi ja jätät nuoruutesi elämättä.
[/quote]
Kiitos, jotain tälläistä minun juuri tarvitsee kuulla ja ymmärtää. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
Mulla sama.. Erokin tuli, joten ei ole edes miestä tällä hetkellä. Olen päättänyt vakavissani mennä keinohedelmöitykseen viimeistään kun olen jotain 33, jos siis silloin ei ole mitään miestä kuvioissa...
T: toinen 24v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:24"]
Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
[/quote]
Moi :) Ihana kuulla, etten ole ainoa. Vaikka ei tämä kivaa olekaan. Olisi kiva tietää, onko meitä muita?
Mä olen stressaannut ihan samaa varmaan 18-vuotiaasta asti ja pilannut sillä yli kymmenen vuotta elämääni!
Nyt olen 31. Elämässäni oli töiden, yleisen kypsymisen ja muunkin puolesta tähän asti täydellisin hetki saada lapsi. Ja kappas vaan, tulin kertalaakista raskaaksi heti ensimmäisestä yhdynnästä ilman ehkäisyä!
Nyt vituttaa kaikki se turha murehtiminen. Se ei auttanut minua saamaan lasta, aiheutti vaan turhaa surua ja stressiä ja sai mm. jäämään paskaan suhteeseen ihan liian pitkäksi aikaa, kun olin varma, etten muka ehdi enää löytää uutta suhdetta ennenkuin olen liian vanha saamaan lapsia (luojan kiitos emme kuitenkaan ehtineet niitä hankkia ennen eroa!). + kaikki mieletön huoli jokaikisestä naistenvaivasta, minkä saattoi vilkkaalla mielikuvituksella uskoa enteilevän hedelmättömyyttä.
Älä tee samaa virhettä kuin minä, RELAA! Mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta, mutta huolehtimalla et ainakaan voita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:24"]
Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
[/quote]
Moi :) Ihana kuulla, etten ole ainoa. Vaikka ei tämä kivaa olekaan. Olisi kiva tietää, onko meitä muita?
[/quote]
Aivan varmasti on. Tunnen hirveää painetta tehdä kaikki suunnitelman mukaan. Elämä on pelkkää suorittamista. Vanhempani ovat esittäneet vaatimukset, ja ne on täytettävä etten pahoittaisi vanhempieni mieltä. En saa valita kumppaniakaan vapaasti. Tämän hetkinen miesystävä on kuulemma sellainen "joka sopii tähän elämäntilanteeseen. Mutta ei tulevaisuuteen.."
Vaikka mies on kaikin puolin kelpo. Selväksi on myös tehty että ennen kolmeakymmentä ikävuotta ei lastenlapsia kaivata. Tuntuu kuin elämäni olisi eletty puolestani, eikä minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin toimia sen mukaan tai olen epäonnistunut. Tämä on ajanut minut ihan piippuun.
Virallisestihan "olen vapaa tekemään mitä haluan", mutta hyväksyntää en tule silti koskaan saamaan. Myös avioliitosta on tehty mörkö.
T.7
Oikeasti ihmiset ovat erilaisia. Ehkä sinulle tuleekin lapsettomuus vastaan nuorempana kuin jollain toisella. Tiedätkö miten vanhaksi suvussasi yleensä on tultu raskaaksi? Lapsi sinullekin parin vuoden sisällä? Sinuna yrittäisin, jos elämäntilanne vain suinkin sen sallii. Oletko hankkinut ammatin?
Ps. Sain lapseni 30-35 vuotiaana. Tulin raskaaksi 3 x ekalla yrittämällä. Äitini sai lapsensa saman ikäisenä ja koki keskenmenon 39 vuotiaana. Kuukautiset loppuivat hänellä vasta 55 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:34"]Oikeasti ihmiset ovat erilaisia. Ehkä sinulle tuleekin lapsettomuus vastaan nuorempana kuin jollain toisella. Tiedätkö miten vanhaksi suvussasi yleensä on tultu raskaaksi? Lapsi sinullekin parin vuoden sisällä? Sinuna yrittäisin, jos elämäntilanne vain suinkin sen sallii. Oletko hankkinut ammatin?
Ps. Sain lapseni 30-35 vuotiaana. Tulin raskaaksi 3 x ekalla yrittämällä. Äitini sai lapsensa saman ikäisenä ja koki keskenmenon 39 vuotiaana. Kuukautiset loppuivat hänellä vasta 55 vuotiaana.
[/quote]
Ei kiireessä tule kuin kusipäisiä lapsia.
Niin ja edellinen 31-vuotiaana raskautunut käytti myös menestyksellä keskeytettyä, silti heti kun oltiin loppuun asti tulin raskaaksi!
Jos sua helpottaa, keksi itsellesi joku takaportti, niinkuin vaikka tuo,että jos et 33-vuotiaaksi mennessä ole löytänyt miestä, menet yksin hedelmöityshoitoihin (olin itsekin tällaista suunnitellut viimeisenä vaihtoehtona). Päätä, että ennenkuin olet 32 et tuhlaa aikaa koko asiasta huolehtimiseen.
Päätä myös tietoisesti että nautit nyt elämästä ja etenkin kaikista jutuista, joita perhe rajoittaa! Itse esim. lähdin pitkään reppureissuun, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli ihan huippu homma, koska vaikken silloin tiennyt sitä vielä, vuoden kuluttua olin raskaana ja seuraava tilaisuus vastaavaan matkaan olisi tullut joskus eläkeiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:34"]
Oikeasti ihmiset ovat erilaisia. Ehkä sinulle tuleekin lapsettomuus vastaan nuorempana kuin jollain toisella. Tiedätkö miten vanhaksi suvussasi yleensä on tultu raskaaksi? Lapsi sinullekin parin vuoden sisällä? Sinuna yrittäisin, jos elämäntilanne vain suinkin sen sallii. Oletko hankkinut ammatin?
Ps. Sain lapseni 30-35 vuotiaana. Tulin raskaaksi 3 x ekalla yrittämällä. Äitini sai lapsensa saman ikäisenä ja koki keskenmenon 39 vuotiaana. Kuukautiset loppuivat hänellä vasta 55 vuotiaana.
[/quote]
Joo no en yritä todellakaan, ongelma ei nyt ole siinä että mulla ei ole lasta vaan siinä että pelkään että jään lapsettomaksi tulevaisuudessa. :D Eipä olisi lastakaan kohtaan reilua että "teinpä sut nyt sitten vaikka olisin halunnut vielä 5 vuotta elää yksin, mutta enpähän jää ilman!". Ei tarvitse siis ruotia sitä saanko lapsia vai enkö ja milloin, vaan miten pääsisin tästä negatiivisesta ajatuskierteestä eroon ja pystyisin keskittymään tähän hetkeen täysillä! -Ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:38"]
Niin ja edellinen 31-vuotiaana raskautunut käytti myös menestyksellä keskeytettyä, silti heti kun oltiin loppuun asti tulin raskaaksi!
Jos sua helpottaa, keksi itsellesi joku takaportti, niinkuin vaikka tuo,että jos et 33-vuotiaaksi mennessä ole löytänyt miestä, menet yksin hedelmöityshoitoihin (olin itsekin tällaista suunnitellut viimeisenä vaihtoehtona). Päätä, että ennenkuin olet 32 et tuhlaa aikaa koko asiasta huolehtimiseen.
Päätä myös tietoisesti että nautit nyt elämästä ja etenkin kaikista jutuista, joita perhe rajoittaa! Itse esim. lähdin pitkään reppureissuun, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli ihan huippu homma, koska vaikken silloin tiennyt sitä vielä, vuoden kuluttua olin raskaana ja seuraava tilaisuus vastaavaan matkaan olisi tullut joskus eläkeiässä.
[/quote]
:) Olet ihana, kiitos! Todella hyviä vinkkejä. Otan ehdottomasti tuon takarajan käyttöön. -Ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:39"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:34"]
Oikeasti ihmiset ovat erilaisia. Ehkä sinulle tuleekin lapsettomuus vastaan nuorempana kuin jollain toisella. Tiedätkö miten vanhaksi suvussasi yleensä on tultu raskaaksi? Lapsi sinullekin parin vuoden sisällä? Sinuna yrittäisin, jos elämäntilanne vain suinkin sen sallii. Oletko hankkinut ammatin?
Ps. Sain lapseni 30-35 vuotiaana. Tulin raskaaksi 3 x ekalla yrittämällä. Äitini sai lapsensa saman ikäisenä ja koki keskenmenon 39 vuotiaana. Kuukautiset loppuivat hänellä vasta 55 vuotiaana.
[/quote]
Joo no en yritä todellakaan, ongelma ei nyt ole siinä että mulla ei ole lasta vaan siinä että pelkään että jään lapsettomaksi tulevaisuudessa. :D Eipä olisi lastakaan kohtaan reilua että "teinpä sut nyt sitten vaikka olisin halunnut vielä 5 vuotta elää yksin, mutta enpähän jää ilman!". Ei tarvitse siis ruotia sitä saanko lapsia vai enkö ja milloin, vaan miten pääsisin tästä negatiivisesta ajatuskierteestä eroon ja pystyisin keskittymään tähän hetkeen täysillä! -Ap
[/quote]
Ei tosiaan tarvitse ihmetellä miten eroja on niin paljon ja lapsia joka pitäjään kun syy hankkia lapsi on luokkaa "eipä tarvii olla yksin".
Olet fiksun oloinen ap.
Sitä kun ei tiedä saako lapsia vai ei. Omasta näkökulmastani 32 vuotta on todella myöhäinen aika herätä lastentekoon, jos ei ole edes miestä. Etenkin jos haluaa useamman lapsen eikä halua ihan mini-ikäeroja tai olla vaikka töissä lasten välillä. Mielestäni lasten yrittäminen kannattaa aloittaa heti kun se taloudellisesti ja suhteen puolesta on ok. Eli asiaan kannattaa herätä ehkä ihan viimeistään 28-vuotiaana. Tämä on tietysti näkökulmakysymys, itse olen 25-vuotias kaksivuotiaan äiti. Ja kyllä, naimisissa ja koulutettu. Aion myös opiskella seuraavat 6vuotta joten mielestäni opiskelu ei estä lasten saamista. On ollut todella kivaa yhdistää lapsi ja opinnot, eli lyhyet hoitopäivät ja se että saa itse kuitenkin mielekästä aikuisten tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:52"]älä pelkää linda
[/quote]
Oulusta?
Ei lapsettomuutta kannata pelätä. Siinä on kuitenkin myös paljon hyviä puolia. Ihminen on psykologisesti joustava olento, joka pystyy olemaan onnellinen hyvinkin erilaisissa tilanteissa. On asennekysymys, huonontaako vai parantaako lapsettomuus omaa elämää. Saman, mitä lapsi antaa, voi kuitenkin yleensä hankkia myös muilla keinoin.