Lue keskustelun säännöt.
Olen 24 ja pelkään lapsettomuutta
30.01.2014 |
Olen 24 ja aina tiennyt että haluan joskus lapsia. Nyt olen lukenut ihan liikaa juttuja siitä, miten lapset pitäisi tehdä heti, miten ei kannata odottaa, miten epävarmaa lasten saaminen on vanhempana, miten kuka tahansa voi tietämättään olla jo nyt kykynemätön saamaan lapsia!
Aluksi vain hymyilytti. Haluan kuitenkin elämältä paljon muitakin asioita, ja lapset sitten ajallaan.
Nyt elämääni varjostaa PÄIVITTÄINEN pelko siitä että jään ilman. Kuulen ne kaikki argumentit päässäni, miksi pitäisi heti etsiä vaan joku mies ja lisääntyä. Nuoruuteni vuodet menevät ihan pilalle, enkä osaa nauttia elämästä enää kun koko ajan pelkään että jään lapsettomaksi. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:50"]
Sitä kun ei tiedä saako lapsia vai ei. Omasta näkökulmastani 32 vuotta on todella myöhäinen aika herätä lastentekoon, jos ei ole edes miestä. Etenkin jos haluaa useamman lapsen eikä halua ihan mini-ikäeroja tai olla vaikka töissä lasten välillä. Mielestäni lasten yrittäminen kannattaa aloittaa heti kun se taloudellisesti ja suhteen puolesta on ok. Eli asiaan kannattaa herätä ehkä ihan viimeistään 28-vuotiaana. Tämä on tietysti näkökulmakysymys, itse olen 25-vuotias kaksivuotiaan äiti. Ja kyllä, naimisissa ja koulutettu. Aion myös opiskella seuraavat 6vuotta joten mielestäni opiskelu ei estä lasten saamista. On ollut todella kivaa yhdistää lapsi ja opinnot, eli lyhyet hoitopäivät ja se että saa itse kuitenkin mielekästä aikuisten tekemistä.
[/quote]
Minulle riittäisi yksikin lapsi, maksimina pidän kolmea. Luultavasti kolme olisi liikaa minulle. Kaikki eivät halua suurperhettä tai lapsia kesken opiskelujen. Huh, opiskelen mielellläni nyt tämän maisterin tutkinnon ihan itsekseni ilman lasta. Aion tosiaankin mennä keinohedelmöitykseen kun olen siinä 33 (kirjoitin siis ton aiemman viestin), koska haluan yrittää saada lapsen. Muuten katuisin. Tämä siis vain, jos ei ole miestä kuvioissa tai lapsia ennen sitä. Jos menen keinohedelmöitykseen ja tulen raskaaksi, loistavaa. Mikäli tuon jälkeen tapaan jonkun kivan miehen, saa hän nyt vaan hyväksyä sen, että olen yh ja lapsen isä ei ole elämässä mukana :). Ei uusperhe ole mikään kauhistus ainakaan minulle, ja jos jollekkin miehelle on niin ehkä me ei sitten muutenkaan oltaisi samalla aaltopituudella. Hyvä olla joku suunnitelma b näille lapsijutuille.. Tiedänpähän ainakin, että voin yrittää lasta joskus oli mulla mies tai ei. Ainut mikä voi muodostua ongelmaksi, on raha. Siksipä elänkin säästeliäästi ja aion säästää jatkossakin.
T: Se, joka saattaa tarvittaessa mennä keinohedelmöitykseen joskus kymmenen vuoden päästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:50"]
Sitä kun ei tiedä saako lapsia vai ei. Omasta näkökulmastani 32 vuotta on todella myöhäinen aika herätä lastentekoon, jos ei ole edes miestä. Etenkin jos haluaa useamman lapsen eikä halua ihan mini-ikäeroja tai olla vaikka töissä lasten välillä. Mielestäni lasten yrittäminen kannattaa aloittaa heti kun se taloudellisesti ja suhteen puolesta on ok. Eli asiaan kannattaa herätä ehkä ihan viimeistään 28-vuotiaana. Tämä on tietysti näkökulmakysymys, itse olen 25-vuotias kaksivuotiaan äiti. Ja kyllä, naimisissa ja koulutettu. Aion myös opiskella seuraavat 6vuotta joten mielestäni opiskelu ei estä lasten saamista. On ollut todella kivaa yhdistää lapsi ja opinnot, eli lyhyet hoitopäivät ja se että saa itse kuitenkin mielekästä aikuisten tekemistä.
[/quote]
Minulle riittäisi yksikin lapsi, maksimina pidän kolmea. Luultavasti kolme olisi liikaa minulle. Kaikki eivät halua suurperhettä tai lapsia kesken opiskelujen. Huh, opiskelen mielellläni nyt tämän maisterin tutkinnon ihan itsekseni ilman lasta. Aion tosiaankin mennä keinohedelmöitykseen kun olen siinä 33 (kirjoitin siis ton aiemman viestin), koska haluan yrittää saada lapsen. Muuten katuisin. Tämä siis vain, jos ei ole miestä kuvioissa tai lapsia ennen sitä. Jos menen keinohedelmöitykseen ja tulen raskaaksi, loistavaa. Mikäli tuon jälkeen tapaan jonkun kivan miehen, saa hän nyt vaan hyväksyä sen, että olen yh ja lapsen isä ei ole elämässä mukana :). Ei uusperhe ole mikään kauhistus ainakaan minulle, ja jos jollekkin miehelle on niin ehkä me ei sitten muutenkaan oltaisi samalla aaltopituudella. Hyvä olla joku suunnitelma b näille lapsijutuille.. Tiedänpähän ainakin, että voin yrittää lasta joskus oli mulla mies tai ei. Ainut mikä voi muodostua ongelmaksi, on raha. Siksipä elänkin säästeliäästi ja aion säästää jatkossakin.
T: Se, joka saattaa tarvittaessa mennä keinohedelmöitykseen joskus kymmenen vuoden päästä
[/quote]
vaikutat aika naiivilta.
Kannattaisiko kuitenkin yrittää löytää se mies? Säästät jo nyt hedelmöityshoitoihin mutta ihmettelet, jos joku opiskelee yliopistossa ja hänellä on lapsi? Ok..
Aikuisemmalta 22 minusta vaikuttaa kuin joku, joka jo nuorena tekee lapset suunnilleen ensimmäisen suostuvan kanssa epätoivoisuuttaan.
Mun tuntemani opiskelijaäidit ovat kyllä katuneet, etteivät malttaneet odottaa paria vuotta että ehtisivät valmistua. Ok, lapsilla voi olla lyhyet hoitopäivät, mutta ovat joutuneet silti päiväkotiin tosi pieninä, koska ei ole vaan ollut rahaa jäädä kotiin tai venyttää valmistumista. Opinnot voi joustaa, mutta kun monen on pakko niiden lisäksi käydä vielä töissäkin.
Minä olen jo 23-vuotiaana valmistunut sairaanhoitajaksi ja opiskelen nyt yliopistossa. Ongelmia talouden kanssa ei ole. Kaikki opiskelijaäidit eivät ole samanlaisia. Näillä näkymin olen 30-vuotiaana sairaanhoitaja, jolla on maisterin tutkinto ja 7-vuotias lapsi sekä aviomies. Joku toinen on rellestänyt kaikki nämä vuodet ja aloittelee vasta etsimään miestä. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo 23-vuotiaana valmistunut sairaanhoitajaksi ja opiskelen nyt yliopistossa. Ongelmia talouden kanssa ei ole. Kaikki opiskelijaäidit eivät ole samanlaisia. Näillä näkymin olen 30-vuotiaana sairaanhoitaja, jolla on maisterin tutkinto ja 7-vuotias lapsi sekä aviomies. Joku toinen on rellestänyt kaikki nämä vuodet ja aloittelee vasta etsimään miestä. Kukin tyylillään.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:23"]
Kannattaisiko kuitenkin yrittää löytää se mies? Säästät jo nyt hedelmöityshoitoihin mutta ihmettelet, jos joku opiskelee yliopistossa ja hänellä on lapsi? Ok..
[/quote]
No säästän ja säästän, kyllä mulle muutakin käyttöä tuolle rahalle tarvittaessa on :). Keksin muitakin kohteita, mihin sen voisi käyttää. En vaan halua sitä tilannetta, että olen jo reilusti yli kolmekymmentä enkä sitten voisikaan yrittää lasta yksin, koska taloudellinen tilanne tulee vastaan. Noi hoidot on ihan älyttömän kalliita, eikä niihin vaan voi kävellä. Useimmilla voi vaatia pidemmänkin ajan säästämistä, ja ehkäpä olisi ihan hyvä muutenkin säästää pahan päivän varalle, varsinkin jos on lapsi. Mielestäni tällaista vaihtoehtoa on ainakin minun jo hyvä pohdiskella, koska noi hoidot ovat kuitenkin rankkoja eikä ole mitenkään helppoa olla jo lähtökohtaisesti yksinhuoltaja. Jos tarve niin vaatii, tiedän pystyväni siihen ja keinohedelmöitykseen meneminen olisi kohdallani todellakin harkittu päätös.
En nyt varsinaisesti ihmettele sitä, jos joku haluaa lapsen opintojen aikana. Siitä vaan, mutta minusta ei siihen ole tällä hetkellä. En siis halua lasta just nyt ja mun ei täydy saada sellaista nyt keinolla millä hyvänsä. Haluan vielä mennä ja tulla miten tahdon, ilman lasta. Voihan olla, että en saa koskaan lapsia. Sitten pitää vaan koittaa elää sen kanssa.
Ainakin omaa "apua jos en löydäkkään miestä ajoissa ja siksi en voi edes yrittää lasta" -paniikkia on helpottanut se, että tarvittaessa voin oikeasti mennä hoitoihin. Se on sitten vain kiinni minusta ja minun kehosta, onnistuuko ne.
Miten niin vaikutan naiivilta? Minä en ole sellainen ihminen, joka haluaa lapsen ihan kenen kanssa tahansa (kuten vaikka yhden illan jutut) ja hetken mielijohteesta. En todellakaan lähde paneskelemaan ympäri kyliä randomien kanssa, aika suuri terveysriski. En myöskään halua olla huonossa parisuhteessa, vaan olen mielummin yksin. Siksi kumppanin löytäminen saattaa olla minulle haastavaa ja aikaa vievää, koska en aio esim. roikkua paskassa suhteessa vain saadakseni lapsia :). Totta kai minäkin haluan ensisijaisesti parisuhteen, mutta vaadin aika paljon enkä tyydy ihan vähään.
Jos vaikka menisinkin hoitoihin, saisin lapsen yksin ja sitten tapaisin miehen, mitä sitten? Olen ihan sinut sen kanssa, että kaikki miehet eivät halua alkaa isäpuoleksi isättömälle lapselle. Jos pitäisi valita yksinhuoltajuuden + lapsen sekä hyvänja lapsettoman parisuhtee välillä, ottaisin ehdottomasti lapsen.
T: Se, jonka plan b on ne hedelmöityshoidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä turhia huoli! Mulle lääkäri saarnasi parikymppisenä, että saattaisin jäädä lapsettomaksi. Vasta lähempänä neljääkymppiä löysin sopivan miehen ja uskalsin yrittää. Heti tulin raskaaksi. :)
Jep, no yleensä opiskelijaäideillä, jotka opiskelevat korkeakoulussa, on asiat aika hyvin ja taustalla työssäkäyvä mies. Minun tuntemissani tapauksissa ei todellakaan nainen käy työssä, vaan opiskelee ja mies on kokopäivätöissä.
Nykyaikana ihmiset saattavat opiskella useaan otteeseen yliopistossa ja ammattikorkeassa useita eri tutkintoja. Olisi aika naiivia ajatella, että ihminen ei voi opiskella, jos on äiti? Minä ainakin olen elinikäinen oppija ja tulen varmasti kouluttautumaan vielä viiskymppisenäkin, jos tarpeen tulee. Oli niitä lapsia yksi tai viisi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:23"]
Kannattaisiko kuitenkin yrittää löytää se mies? Säästät jo nyt hedelmöityshoitoihin mutta ihmettelet, jos joku opiskelee yliopistossa ja hänellä on lapsi? Ok..
[/quote]
No säästän ja säästän, kyllä mulle muutakin käyttöä tuolle rahalle tarvittaessa on :). Keksin muitakin kohteita, mihin sen voisi käyttää. En vaan halua sitä tilannetta, että olen jo reilusti yli kolmekymmentä enkä sitten voisikaan yrittää lasta yksin, koska taloudellinen tilanne tulee vastaan. Noi hoidot on ihan älyttömän kalliita, eikä niihin vaan voi kävellä. Useimmilla voi vaatia pidemmänkin ajan säästämistä, ja ehkäpä olisi ihan hyvä muutenkin säästää pahan päivän varalle, varsinkin jos on lapsi. Mielestäni tällaista vaihtoehtoa on ainakin minun jo hyvä pohdiskella, koska noi hoidot ovat kuitenkin rankkoja eikä ole mitenkään helppoa olla jo lähtökohtaisesti yksinhuoltaja. Jos tarve niin vaatii, tiedän pystyväni siihen ja keinohedelmöitykseen meneminen olisi kohdallani todellakin harkittu päätös.
En nyt varsinaisesti ihmettele sitä, jos joku haluaa lapsen opintojen aikana. Siitä vaan, mutta minusta ei siihen ole tällä hetkellä. En siis halua lasta just nyt ja mun ei täydy saada sellaista nyt keinolla millä hyvänsä. Haluan vielä mennä ja tulla miten tahdon, ilman lasta. Voihan olla, että en saa koskaan lapsia. Sitten pitää vaan koittaa elää sen kanssa.
Ainakin omaa "apua jos en löydäkkään miestä ajoissa ja siksi en voi edes yrittää lasta" -paniikkia on helpottanut se, että tarvittaessa voin oikeasti mennä hoitoihin. Se on sitten vain kiinni minusta ja minun kehosta, onnistuuko ne.
Miten niin vaikutan naiivilta? Minä en ole sellainen ihminen, joka haluaa lapsen ihan kenen kanssa tahansa (kuten vaikka yhden illan jutut) ja hetken mielijohteesta. En todellakaan lähde paneskelemaan ympäri kyliä randomien kanssa, aika suuri terveysriski. En myöskään halua olla huonossa parisuhteessa, vaan olen mielummin yksin. Siksi kumppanin löytäminen saattaa olla minulle haastavaa ja aikaa vievää, koska en aio esim. roikkua paskassa suhteessa vain saadakseni lapsia :). Totta kai minäkin haluan ensisijaisesti parisuhteen, mutta vaadin aika paljon enkä tyydy ihan vähään.
Jos vaikka menisinkin hoitoihin, saisin lapsen yksin ja sitten tapaisin miehen, mitä sitten? Olen ihan sinut sen kanssa, että kaikki miehet eivät halua alkaa isäpuoleksi isättömälle lapselle. Jos pitäisi valita yksinhuoltajuuden + lapsen sekä hyvänja lapsettoman parisuhtee välillä, ottaisin ehdottomasti lapsen.
T: Se, jonka plan b on ne hedelmöityshoidot.
[/quote]
No ihan senkin takia kannattaisi ehkä etsiä sitä miestä, jotta lapsellakin olisi isä. Lapsella on oikeus isään, olet tästä varmasti tietoinen? Vaikka omat tavoitteesi miehelle ovat korkeat, kuten asian ilmaisit, voisitko suhteuttaa ne ympäröivään maailmaan ja hankkia jälkikasvua kun olet turvallisessa ja hyvässä parisuhteessa? Sinänsä aika mielenkiintoista, että joku moralisoi naimisissa olevia, toimeentulevia opiskelijaäitejä, jotka aika usein ovat melkoisia arjen sankareita ja toisaalta miettii lapsen hankkimista yksin vastuullisimpana mahdollisimpana asiana. Olisiko kuitenkin niin, että parhaimmat lähtökohdat lapsi saa, jos hänellä on kaksi tasapainoista vanhempaa?
...Vaikka vanhemmista toinen opiskelisikin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 00:23"]
Kannattaisiko kuitenkin yrittää löytää se mies? Säästät jo nyt hedelmöityshoitoihin mutta ihmettelet, jos joku opiskelee yliopistossa ja hänellä on lapsi? Ok..
[/quote]
No säästän ja säästän, kyllä mulle muutakin käyttöä tuolle rahalle tarvittaessa on :). Keksin muitakin kohteita, mihin sen voisi käyttää. En vaan halua sitä tilannetta, että olen jo reilusti yli kolmekymmentä enkä sitten voisikaan yrittää lasta yksin, koska taloudellinen tilanne tulee vastaan. Noi hoidot on ihan älyttömän kalliita, eikä niihin vaan voi kävellä. Useimmilla voi vaatia pidemmänkin ajan säästämistä, ja ehkäpä olisi ihan hyvä muutenkin säästää pahan päivän varalle, varsinkin jos on lapsi. Mielestäni tällaista vaihtoehtoa on ainakin minun jo hyvä pohdiskella, koska noi hoidot ovat kuitenkin rankkoja eikä ole mitenkään helppoa olla jo lähtökohtaisesti yksinhuoltaja. Jos tarve niin vaatii, tiedän pystyväni siihen ja keinohedelmöitykseen meneminen olisi kohdallani todellakin harkittu päätös.
En nyt varsinaisesti ihmettele sitä, jos joku haluaa lapsen opintojen aikana. Siitä vaan, mutta minusta ei siihen ole tällä hetkellä. En siis halua lasta just nyt ja mun ei täydy saada sellaista nyt keinolla millä hyvänsä. Haluan vielä mennä ja tulla miten tahdon, ilman lasta. Voihan olla, että en saa koskaan lapsia. Sitten pitää vaan koittaa elää sen kanssa.
Ainakin omaa "apua jos en löydäkkään miestä ajoissa ja siksi en voi edes yrittää lasta" -paniikkia on helpottanut se, että tarvittaessa voin oikeasti mennä hoitoihin. Se on sitten vain kiinni minusta ja minun kehosta, onnistuuko ne.
Miten niin vaikutan naiivilta? Minä en ole sellainen ihminen, joka haluaa lapsen ihan kenen kanssa tahansa (kuten vaikka yhden illan jutut) ja hetken mielijohteesta. En todellakaan lähde paneskelemaan ympäri kyliä randomien kanssa, aika suuri terveysriski. En myöskään halua olla huonossa parisuhteessa, vaan olen mielummin yksin. Siksi kumppanin löytäminen saattaa olla minulle haastavaa ja aikaa vievää, koska en aio esim. roikkua paskassa suhteessa vain saadakseni lapsia :). Totta kai minäkin haluan ensisijaisesti parisuhteen, mutta vaadin aika paljon enkä tyydy ihan vähään.
Jos vaikka menisinkin hoitoihin, saisin lapsen yksin ja sitten tapaisin miehen, mitä sitten? Olen ihan sinut sen kanssa, että kaikki miehet eivät halua alkaa isäpuoleksi isättömälle lapselle. Jos pitäisi valita yksinhuoltajuuden + lapsen sekä hyvänja lapsettoman parisuhtee välillä, ottaisin ehdottomasti lapsen.
T: Se, jonka plan b on ne hedelmöityshoidot.
[/quote]
No ihan senkin takia kannattaisi ehkä etsiä sitä miestä, jotta lapsellakin olisi isä. Lapsella on oikeus isään, olet tästä varmasti tietoinen? Vaikka omat tavoitteesi miehelle ovat korkeat, kuten asian ilmaisit, voisitko suhteuttaa ne ympäröivään maailmaan ja hankkia jälkikasvua kun olet turvallisessa ja hyvässä parisuhteessa? Sinänsä aika mielenkiintoista, että joku moralisoi naimisissa olevia, toimeentulevia opiskelijaäitejä, jotka aika usein ovat melkoisia arjen sankareita ja toisaalta miettii lapsen hankkimista yksin vastuullisimpana mahdollisimpana asiana. Olisiko kuitenkin niin, että parhaimmat lähtökohdat lapsi saa, jos hänellä on kaksi tasapainoista vanhempaa?
[/quote]
Missähän vaiheessa moralisoin opiskelijaäitejä? Siitä vain, jos niin haluaa tehdä. Itse en kuitenkaan halua lapsia tähän elämäntilanteeseen, koska haluan valmistua ja käydä töissä. Ei ole minun asiani miten muut lisääntyy, kuten minun lisääntymiseni ei ole sinun asiasi. Tottakai olisi ihanne, että ensin olisi hyvä parisuhde ja sitten lapsi. Aina elämä ei kuitenkaan mene niin, ei sitä voi etukäteen tietää. Olen toki avoin parisuhteelle ja toivonkin sitä, mutta ei mun elämä kaadu jos en miestä löydä.
Tästä yksin lapsen hankkimisesta voisi jauhaa kokonaisen keskustelun verran, ellei enemmänkin. Mielestäni on enemmän vastuullista hankkia lapsi keinohedelmöityksellä kuin etsiä yhden illan juttuja hedelmöittymistä varten. Mutta kaikki jotka pitävät lapsen yhden illan jutusta nähdään aina jotenkin positiivisessa valossa, AV on oikein täynnä "kyllä selviät yksinkin, olet vahva nainen, pidä lapsi :)" -keskusteluja. Keinohedelmöitykseen menevät taas ovat itsekkäitä paskiaisia. Lopputulos on kuitenkin hyvin monessa tapauksessa sama (tietysti osalla voi olla isä mukana kuvioissa, aika harvalla on), eli isätön lapsi. Edelleenkin, aion yrittää päätyä parisuhteeseen tässä jossain vaiheessa. Se ei kuitenkaan ole täysin minusta kiinni, ja aika ilkeää tulla väittämään, että joku 35v sinkku ei saisi hankkia lasta yksin jos niin haluaa. Se että sinä olet löytänyt miehesi ajoissa ja pyöräyttänyt onnellisesti sen kanssa lapsia, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi jotenkin automaattisesti hyvä tuuri parisuhdemarkkinoilla.
Muutenkin särähti korvaan tuo, että "lapsella on oikeus isään". Entä jos kyseessä on lesbopari? Sun mielestä siis he eivät saa lisääntyä.
Tuo, joka kirjoitti tuntemiensa opiskelijaäitien ongelmista, ei ole Ap tai hedelmöityshoitoihin viimeisenä vaihtoehtona menijä.
Ehkä 5% 23-vuotiaista opiskelijoista on naimisissa ja heistäkin vain murto-osa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia noin nuorena, tai vielä pitkään aikaan. Sikäli tuon 23-vuotiaana opiskelijana äidiksi tulleen esimerkki on useimmille tuon ikäisille lapsettomuutta tuskaileville täysin käyttökelvoton. Toki jos on työssäkäyvä mies elämässä, joka haluaa lapsia, mikäs niitä on hankkiessa jo opiskeluaikana. Suurimmalla osalla opiskelijoita ei ole.
En itse pystyisi ainakaan suhteeseen miehen kanssa, joka ei minua kauheasti sytytä, vain siksi että hän saattaisi olla hyvää isämateriaalia. Sori, mutta minusta tuo olisi tosi väärin sitä miestäkin kohtaan. Mitenköhän suurta kestävyyttä tällaiselle liitolle voi povata, jos alunperinkin miehellä oli lähinnä siitosorin ja elättäjän rooli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesboparinkin suhteen olen luonnollisesti sitä mieltä, että lapsella on oikeus isään. Jokaisellahan isä on, sitä ei mikään muuta, ei äitien lukumäärä tai sukulaisverkostot. Isän puuttuminen on suuri asia kenen tahansa elämässä eikä sitä voi muu suhde korvata vaan se on aina käsiteltävä, ja monilla elämän suurimpia dilemmoja. Joten siihen ei kannata suhtautua asenteella, että se on samantekevää. Lapsi kuitenkin ympäristössään näkee valtavan määrän hyviä isejä, jotka vievät ja hakevat lapsia sinne sun tänne, joten väistämättäkin hänelle herää kysymyksiä siitä, miksi hänen isänsä ei tee niin ja missä isä on. Silloin on toivottavasti vanhemmilla antaa joitain vastauksia. Ihmisen identiteetille isän (ja äidin) tietäminen on tärkeää, ihminen rakentaa kuvaa omasta itsestään vanhempien kautta. Kyllä ilmankin pärjää, mutta ihannetilanteessa ihmisen ei tarvitse hautaan saakka miettiä, että ei tunnistaisi omaa isäänsä kadulla.
Mielestäni on ihan ok hankkia lapsi miten haluaa, mutta tosiaan kannattaa tiedostaa se, että valtaosa niistä yhden illankin suhde-isistä on jollain tasolla lasten elämässä mukana. Onhan se aivan eri tilanne tietää missä isä asuu ja nähdä isää joka toinen kk, olla isän puolen suvun kanssa yhteydessä kuin se että ei tiedä MITÄÄN.
Olisin itsekin varmasti ollut valmis tekemään lapsen keinohedelmöityksellä, koska olen aina halunnut lapsia. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kannattaa tiedostaa edellä mainittuja asioita. Onhan se sydäntäsärkevää selittää neljävuotiaalle, miksi hänen isänsä ei vie pelaamaan jalkapalloa tai miksi hänellä ei ole isää jolle tehdä isänpäiväkortti.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:10"]
Tuo, joka kirjoitti tuntemiensa opiskelijaäitien ongelmista, ei ole Ap tai hedelmöityshoitoihin viimeisenä vaihtoehtona menijä.
Ehkä 5% 23-vuotiaista opiskelijoista on naimisissa ja heistäkin vain murto-osa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia noin nuorena, tai vielä pitkään aikaan. Sikäli tuon 23-vuotiaana opiskelijana äidiksi tulleen esimerkki on useimmille tuon ikäisille lapsettomuutta tuskaileville täysin käyttökelvoton. Toki jos on työssäkäyvä mies elämässä, joka haluaa lapsia, mikäs niitä on hankkiessa jo opiskeluaikana. Suurimmalla osalla opiskelijoita ei ole.
En itse pystyisi ainakaan suhteeseen miehen kanssa, joka ei minua kauheasti sytytä, vain siksi että hän saattaisi olla hyvää isämateriaalia. Sori, mutta minusta tuo olisi tosi väärin sitä miestäkin kohtaan. Mitenköhän suurta kestävyyttä tällaiselle liitolle voi povata, jos alunperinkin miehellä oli lähinnä siitosorin ja elättäjän rooli?
[/quote]
Miten niin siitosorin ja elättäjän rooli? Rakkaudestahan se mies on valittu, ja myöhemmin todettu yhdessä, että koska mies on työelämässä, ei lasten saamista tarvitse odottaa. Useilla tuntemillani pareilla on käynyt näin. Mies on vaikka 2-4v. vanhempi tai aloittanut opinnot aiemmin, mennyt töihin, naisella opinnot ok kunnossa ja sitten yhdessä päätetty, että aletaan yrittämään lasta.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:10"]
Tuo, joka kirjoitti tuntemiensa opiskelijaäitien ongelmista, ei ole Ap tai hedelmöityshoitoihin viimeisenä vaihtoehtona menijä.
Ehkä 5% 23-vuotiaista opiskelijoista on naimisissa ja heistäkin vain murto-osa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia noin nuorena, tai vielä pitkään aikaan. Sikäli tuon 23-vuotiaana opiskelijana äidiksi tulleen esimerkki on useimmille tuon ikäisille lapsettomuutta tuskaileville täysin käyttökelvoton. Toki jos on työssäkäyvä mies elämässä, joka haluaa lapsia, mikäs niitä on hankkiessa jo opiskeluaikana. Suurimmalla osalla opiskelijoita ei ole.
En itse pystyisi ainakaan suhteeseen miehen kanssa, joka ei minua kauheasti sytytä, vain siksi että hän saattaisi olla hyvää isämateriaalia. Sori, mutta minusta tuo olisi tosi väärin sitä miestäkin kohtaan. Mitenköhän suurta kestävyyttä tällaiselle liitolle voi povata, jos alunperinkin miehellä oli lähinnä siitosorin ja elättäjän rooli?
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin naiiviudella. Siis kuka sanoi, että on etsitty elättäjää? Jos nainen vaikka opiskelee täydennyskoulutuksessa useita vuosia ja mies on työelämässä, voidaan yhdessä sopia että hankitaan lapsi nyt, kun aika tuntuu sopivalta. Ei se tarkoita sitä, että joku juuri ekan yliopistovuoden aloittanut pentu alkaa lisääntymään nelikymppisen kanssa.
No tottakai minä tiedostan sen, että lapsella ei sitten olisi isää ja tämä yhteiskunta nyt on aika heteronormatiivinen, ainakin jos miettii parisuhde- ja perhemalleja. Silti aion mennä hedelmöityshoitoihin jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Tietenkin oman elämäntilanteeni pitää olla sellainen, että mulla on mahdollista antaa lapselle hyvä elämä. Jos olen 10v päästä päihdeongelmainen, rahaton ja työtön, en aio mennä noihin hoitoihin tai yrittää miehen kanssa lasta.
Kannattaa myös miettiä sitä, että vaikka kuinka nyt olis ihana mies ja tulisi lapsi, se mies voi häipyä kokonaan lapsen elämästä. Ei ehkä todennäköisintä, mutta mahdollista. Minä en myöskään halua tehdä lasta sellaiseen elämäntilanteeseen jossa en olisi ihan varma, että pystyn tarvittaessa kasvattamaan ja taloudellisesti elättämään lapsen ilman miestä. Haluan, että minulla on taloudellinen turva taustalla. Olisi kamalaa jäädä rahattomana yksin lapsen kanssa, jos mies jättäisi. Tiedän monta tällaista tapausta, että mies on käynyt töissä ja äiti ollut vielä nuori ja kouluttamaton. Sitten tulikin ero. Aika hankalaa lähteä siinä sitten opiskelemaan täysin rahattomana, ei toki mahdotonta. Helvetin rankkaa kuitenkin, minä nyt vain haluan kouluttautua rauhassa ensiksi ja toivon löytäväni töitä. Itse en halua tuollaista riskiä ottaa, joten siksi en myöskään halua lapsia ennen kuin minun taloudellinen tilanteeni on vakaa (ei ole sitä miestäkään nyt, mutta en tekisi lasta sen kanssa tällä hetkellä jos olisi mies). Mielestäni omaa toimintatapaani enemmän naiivia on se, että monet tekevät lapsen silloin kun kaikki on vielä miehen tulojen varassa.Tietysti asiat voi muuttua elämän aikana, mutta itselleni lähtökohtaisesti taloudellisen tilanteen vakaus on todella tärkeää. Ei sillä, että tekisin abortin jos tulisin vahingossa raskaaksi huonossa elämäntilanteessa, mutta tarkoituksella en lapsia halua sellaiseen tilanteeseen tehdä.
T: Edelleenkin eri kuin ap.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:17"][quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 01:10"]
Tuo, joka kirjoitti tuntemiensa opiskelijaäitien ongelmista, ei ole Ap tai hedelmöityshoitoihin viimeisenä vaihtoehtona menijä.
Ehkä 5% 23-vuotiaista opiskelijoista on naimisissa ja heistäkin vain murto-osa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia noin nuorena, tai vielä pitkään aikaan. Sikäli tuon 23-vuotiaana opiskelijana äidiksi tulleen esimerkki on useimmille tuon ikäisille lapsettomuutta tuskaileville täysin käyttökelvoton. Toki jos on työssäkäyvä mies elämässä, joka haluaa lapsia, mikäs niitä on hankkiessa jo opiskeluaikana. Suurimmalla osalla opiskelijoita ei ole.
En itse pystyisi ainakaan suhteeseen miehen kanssa, joka ei minua kauheasti sytytä, vain siksi että hän saattaisi olla hyvää isämateriaalia. Sori, mutta minusta tuo olisi tosi väärin sitä miestäkin kohtaan. Mitenköhän suurta kestävyyttä tällaiselle liitolle voi povata, jos alunperinkin miehellä oli lähinnä siitosorin ja elättäjän rooli?
[/quote]
Miten niin siitosorin ja elättäjän rooli? Rakkaudestahan se mies on valittu, ja myöhemmin todettu yhdessä, että koska mies on työelämässä, ei lasten saamista tarvitse odottaa. Useilla tuntemillani pareilla on käynyt näin. Mies on vaikka 2-4v. vanhempi tai aloittanut opinnot aiemmin, mennyt töihin, naisella opinnot ok kunnossa ja sitten yhdessä päätetty, että aletaan yrittämään lasta.
[/quote]
Mun tuntemillani opiskelijaäideillä miehillä on myös opinnot pahasti kesken, osalla erittäin paljon läsnäoloa tai palkattomia harjoitteluja vaativilta aloilta. En taida tuntea ketään, joka opiskeluaikoina olisi mennyt naimisiin vuosia vanhemman jo työelämässä olevan kanssa. Tilanne sikäli hyvin eri.
Mietin vaan tuota "vaatimusten kohtuullistamista". En minä ainakaan ole vielä nyt kolmekymppisenäkään löytänyt sitä rakkaudella valittavaa miestä, jonka kanssa perhe perustaa. Voi olla, että jos olisin vielä pitkään odottanut, olisi jäänyt oikeasti lapset saamatta.
Varmasti jokainen keinohedelmöitystä niin vakavissaan harkitseva, että on alkanut jo säästämään sitä varten, on miettinyt asiaa hyvin monelta kannalta, myös siltä, miten lapsi reagoi isän puuttumiseen.
Mun "keinohedelmöitysrahani" tulevat hyvään tarpeeseen, kun vauva, jonka sainkin sitten ihan muilla keinoin ja jolla se isä on kuvioissa (vaikkemme olekaan suhteessa) , syntyy.
Ymmärrän ajatuksesi, mutta ehkä kannattaisi myös avata silmiä sille, että muutkin ihmiset tekevät järkeviä valintoja. Ensiksikin, monilla opiskelijaäideillä on aiempi tutkinto, kuten minulla. Toisekseen, meillä mies on töissä ja kolmanneksi minulla on erittäin varakkaat vanhemmat, jotka tukevat minua tarvittaessa taloudellisesti opiskelujeni aikana. Neljänneksi minulla tosiaan on tämä aiempi tutkinto, ja voin koska vain soittaa sairaalaan, että tulisin nyt keikkailemaan/kokopäivätöihin.
Ja ikää on 25. Jos näet minut luennolla ja tiedät, että minulla on lapsi, voit ehkä helposti ajatella noita mietteitäsi kuten ehkä ajattelet niistä muistakin opiskelijaäideistä. Monilla se tilanne on kuitenkin aika turvattu, kuten minun tutuillani :) Paras kaverini opiskelee eläinlääkäriksi (2,5v. jäljellä) ja hänellä on myös lapsi sekä työssäkäyvä mies. Vaikka kaverin mies heittäisi nyt veivinsä, kyllä hän varmasti saisi opiskeltua ja valmistuisi hyväpalkkaiseen ammattiin. Luota siihen, että muillakin voi olla vastuullisuutta pelissä eikä vain sinulla. Tilanteet eivät aina ole niin mustavalkoisia, ja toisaalta minullakin on tiedossa, että haluan johtotehtäviin sosiaali- ja terveysalalla, joten opiskeluja on edessä useita vuosia. Kun minulla kuitenkin oli jo yksi erittäin hyvin työllistävä tutkinto ja vakaa parisuhde, en nähnyt mitään syytä miksi en hankkisi lasta.
Toivottavasti löydät toivomasi miehen.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:24"]Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
[/quote]
Meillä toimi keskeytetty yhdyntä ehkäisynsä vuosia. Olin myös aivan varma että en voi saada lapsia, että vahinko olisi jo pitänyt tapahtua vuosien aikana. No tulin sitten raskaaksi ekalla yrittämällä:)