Lue keskustelun säännöt.
Olen 24 ja pelkään lapsettomuutta
30.01.2014 |
Olen 24 ja aina tiennyt että haluan joskus lapsia. Nyt olen lukenut ihan liikaa juttuja siitä, miten lapset pitäisi tehdä heti, miten ei kannata odottaa, miten epävarmaa lasten saaminen on vanhempana, miten kuka tahansa voi tietämättään olla jo nyt kykynemätön saamaan lapsia!
Aluksi vain hymyilytti. Haluan kuitenkin elämältä paljon muitakin asioita, ja lapset sitten ajallaan.
Nyt elämääni varjostaa PÄIVITTÄINEN pelko siitä että jään ilman. Kuulen ne kaikki argumentit päässäni, miksi pitäisi heti etsiä vaan joku mies ja lisääntyä. Nuoruuteni vuodet menevät ihan pilalle, enkä osaa nauttia elämästä enää kun koko ajan pelkään että jään lapsettomaksi. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (53)
No en ole tainnut vastata sinulle 41, vaan sille joka koko ajan kritisoi sitä että jos opiskelija hankkii lapsen, on tämän mies siitosori ja elättäjä, ja nainen köyhä ja riippuvainen. Hanki sinä vain lapsi milloin haluat. Henk.koht. mielestäni ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että se pikkulapsiaikakin on vain yksi vaihe ja nyt esim. ollessamme 25-vuotiaita, me emme todellakaan tiedä tai muista kenen äiti opiskeli, kun olimme 2-vuotiaita ja kenen isä oli töissä. Tuollaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä, jos ja kun lapsen kehitys on turvattu tasapainoisessa ympäristössä. Joten kannattaa unohtaa moraalisaarnat opiskelijaäideistä, ehkä pahempi olisi jos ei opiskelisi tai tekisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tätä ketjua lukiessa huomasi että äiti-ihmisiltä puuttuu sisälukutaito
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 10:55"]
Kyllä tätä ketjua lukiessa huomasi että äiti-ihmisiltä puuttuu sisälukutaito
[/quote]
Miten niin? Mielestäni tässä ketjussa oli ihan hyvin perusteltuja argumentteja puolin ja toisin.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:24"]
Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
[/quote]
Moi :) Ihana kuulla, etten ole ainoa. Vaikka ei tämä kivaa olekaan. Olisi kiva tietää, onko meitä muita?
[/quote]
Aivan varmasti on. Tunnen hirveää painetta tehdä kaikki suunnitelman mukaan. Elämä on pelkkää suorittamista. Vanhempani ovat esittäneet vaatimukset, ja ne on täytettävä etten pahoittaisi vanhempieni mieltä. En saa valita kumppaniakaan vapaasti. Tämän hetkinen miesystävä on kuulemma sellainen "joka sopii tähän elämäntilanteeseen. Mutta ei tulevaisuuteen.."
Vaikka mies on kaikin puolin kelpo. Selväksi on myös tehty että ennen kolmeakymmentä ikävuotta ei lastenlapsia kaivata. Tuntuu kuin elämäni olisi eletty puolestani, eikä minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin toimia sen mukaan tai olen epäonnistunut. Tämä on ajanut minut ihan piippuun.
Virallisestihan "olen vapaa tekemään mitä haluan", mutta hyväksyntää en tule silti koskaan saamaan. Myös avioliitosta on tehty mörkö.
T.7
[/quote]
Ymmärrän sinua, se ettei saa hyväksyntää vanhemmiltaa, jos ei toimi heidän odotustensa mukaisesti, sattuu!
Mutta aikuisuuteen kuuluu myös se, että ei tee ratkaisuja tuota hyväksyntää saadakseen. Tärkein on oma hyväksyntäsi. Mieti, mitä sanoisit tuossa tilanteessa olevalle ystävällesi?
Ja onhan sinulla mies, jolta voit saada tukea ratkaisuillesi.
Itsekin olen elänyt vanhempieni odotusten mukaan, mutta sitten katkaisin tuon kierteen. Vieläkin saan katkeria kommentteja heiltä, mutta tämä on minun elämäni! En väitä, etteivätkö kommentit yhä sattuisi. Mutta ajattelen, että ne ovat heidän kyvyttömyyttään, ei minun.
Voimia! Tiedät kyllä mitä haluat, uskalla toteuttaa ne asiat.
Jos asia vaivaa paljon mieltä niin voihan yksityisellä käydä esim ultrassa katsomassa onko kohdussa kaikki ok. Siitäkin näkee jo aika paljon.
Esim oulussa on yksityinen kätilö, jonka luona ultra maksaa 50e. Pieni hinta mielenrauhasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 23:24"]
Hei ap!
Olen 22-vuotias ja pelkään samaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että olin 4 vuotta parisuhteessa jossa ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Se toimi loistavasti. Näin jälkeenpäin se karmii. Entä jos en voi saada lapsia?
Toisaalta, en todellakaan halua pilata nuoruuttani lapsilla. Mutta viiden vuoden päästä..
[/quote]
Sama "ehkäisy" oli minulla nuorempana. Onneksi en tullut raskaaksi, koska ero tuli kuitenkin. Kaikki eivät kai vaan sovi "biologisesti" yhteen ja tuohon vinksahtaneeseen suhteeseen ei tullut lasta huonosta ehkäisystä huolimatta. En suosittele kenellekään tuota vaihtoehtoa, vaan huolehtikaa ihan oikeasti ehkäisystä. Seuraavan miehen kanssa menin naimisiin ja sain kolme lasta, helposti. Turha siis huolehtia vielä lapsettomuudesta.
Onko sukupuolitautihistoria millainen? Sehän se yleisin syy on, ettei värkit toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinä on taas itsekkyys huipussaan.. "Mä HALUUUUuUuUuUn LAPSIA!! Mutku mä HALUUUUUUNNN!! Haluun niitä!!" Ei niitä kuule noin vaan haluta omistaa ja himoita kuin karkkia kaupasta kannettaisi kotiinsa vaan koska "HALUuUuUU!!" Kuulostaisi edes vähän terveemmältä jos sanoisit haluavasi kivasti olla äiti jollekin, haluaisit tulla äidiksi. Sinä etkä kukaan muukaan valitse ajankohtaa jolloin niitä lapsia vaan halutaan ja halutaan. Vaan ajankohdan kuuluu valita sinut. Sinusta voi mahdollisesti tulla äiti joskus. Kaikistahan ei tule syystä tai toisesta ja sekin on ihan yhtä luonnollista kuin äitinä olemattomuuskin. Lakkaa olemasta itsekäs ja ajattele välillä sen jälkikasvusi etua kuin sitä mitä SINÄ haluat. "MINÄ ja minä ja minä haluan..haluan haluan haluan..mä HALUUUUUN!"
en lukenut muutakuin aloittaneen tekstin.
Olen 31 vuotias nainen, olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa nyt n, neljä vuotta tuloksetta. olsiko parempi jättää yrittäminen kesken ja olla vaan? ninkuin normaalit ihmiset ja lopettaa yrittäminen (oliski nii heleppua)
ja toisekseen tuntuu että samassa kylässä asuvat narkit saa kokoajan vauvoja, mutta ei esimerkiksi me, jotka luultavasti oltaisiin tasapainosia ja kaikkemme antamia vanhempia, ei tärppää ikinä... :( kertokaa edes jotain vinkkejä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein ymmärrä edellisen purkausta. Eikö tuo ole ihan normaalia, että ihmiset asettavat toiveita sille, haluavatko lapsia ja missä aikataulussa? Ei eletä kuitenkaan missään kehitysmaassa, missä niitä vaan putkahtelee milloin sattuu tai jos ei, niin ei voi mitään.
Onko sekin "mä haluun" - elämää ja itsekkyyttä, kun suunnittelen että olis kiva muuttaa yhteen nyt tapaamani miehen kanssa mahdollisesti vuoden kuluttua jos se silloin tuntuu hyvältä , ja että toivon, että mulla olisi viiden vuoden kuluttua vakityö omalta alalta? Onko asp-säästötili kauheaa itsekkyyttä, kun mä haluun omistusasunnon vielä joskus? Toki voi olla että Ap ei voikaan ikinä tulla raskaaksi. Toki voi olla, että mun mies jättää ja saan potkut ensi viikolla enkä enää ikinä löydä uutta työtä. Mutta kai sitä tulevaisuutta saa silti suunnitella etukäteen ja haaveita tehdä selväksi, perheenkin osalta?
Niin ja musta on kyllä nimenomaan jälkikasvun edun ajattelua suunnitella, millaiseen perhetilanteeseen lapsia hankkii.
Jos lasten haluaminen on tasolla "ehkä haluan äidiksi joskus mut ihan ok vaikkei ikinä" niin ehkä siinä tapauksessa kannattaa ne lapset jättää myös hankkimatta, jos koko asia on noin samantekevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan absurdia stressata tällaisesta asiasta. Relaa hyvä ihminen! Ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80-85 prosentilla pareista vuoden kuluessa.
40, en edelleenkään moralisoinut opiskelijaäitejä. Mikäli siis minuun edes viittasit. Hienoa, että sulla ja sun kavereilla on asiat noin hyvin. Minun kaveripiirini tarinat ovat kovin erilaisia kuin mitä sulla, ymmärrä se. En missään vaiheessa sanonut, että kaikki opiskelijaäidit ovat vastuuttomia ja eroavat miehestään, päätyvät köyhiksi yksinhuoltajiksi eivätkä valmistu koskaan. Itse en _omassa tilanteessani_ lähtisi kesken opiskelujen tekemään lasta, koska olosuhteet vain eivät ole samat ja tällä hetkellä en mitenkään pärjäisi jos yksin lapsen kanssa jäisin. Moni ei kuitenkaan mieti näitä juttuja ollenkaan, siis mitä tapahtuisi jos tulee ero. Ainakaan minun tuttujenihan ei pitänyt koskaan erota, joten tällaista ei heidän mielestään tarvinnut miettiä ollenkaan ;). Toisin kuitenkin kävi, mikä on hyvin valitettavaa. Mielestäni edelleenkin on vastuullista miettiä nämä kaikki vaihtoehdot (eli mitä jos jään yksin jne) läpi, ennen niitä lapsia.
Edelleen, ymmärrän hyvin miksi joku haluaa opiskeluaikana lapsen. Minä en halua, koska en tulisi pärjäämään ilman miestä eli en voisi antaa lapselle niin hyvää elämää kuin toivoisin, voisi meinaan jäädä tutkinto saamatta. Sen enempää en halua eritellä ja perustella tämän hetkistä elämäntilannettani, että miksi tähän nyt ei kannata lasta tehdä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Outoa, että pitää perustella miksi en halua lapsia nyt kun opiskelen.