Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapselle miehen siskon nimi - muut suuttuivat
01.03.2014 |
Eli meillä nyt 2-viikkoinen tyttövauva, esikoisemme, jolle nimi on päätetty jo raskausaikana, ja paljastettu lapsen syntyessä. Nimi on sama kuin miehen yhdellä siskolla, joka asuu ulkomailla. Tämän siskon kanssa ollaan todella harvakseltaan yhteyksissä ja nähty ollaan viimeksi yli 5 vuotta sitten, ei siis ole mitenkään läheinen, eikä nimeä anneta lapsellemme mitenkään ylistysmielessä, vaan siksi, että se on todella kaunis, harvinainen nimi, joka sopii molempien vanhempien kieleen ja kulttuuriin.
Tässä parin viikon aikana nimen kertomisen jälkeen on kuitenkin tullut selväksi, että varsinkin minun puolella suvusta on ongelma nimen suhteen. Siis nimenomaan sen, että se on miehen siskon nimi. Mun sisko on katkera, että miksei nimetä vauvaa hänen mukaansa, kun hän on kuitenkin paljon läheisempi meille, ja aina ollut mulle tosi tärkeä. Äitini on samoilla linjoilla siskoni kanssa, ensin oli sitä mieltä että nimenomaan oman siskoni nimi pitäisi antaa vauvale, nyt on jo vähän sitäkin mieltä, että hänen (äitini) nimi pitäisi antaa. Miehen toinen sisko otti asian ihan ok, ja tämä kenellä sama nimi kun vauvalla, oli tietysti ilahtunut. Lähinnä ongelma on siis minun perheessäni, ei ole mennyt päivää ilman draamaa tämän asian tiimoilta.
Mä olen kertonut perheelleni perustelut nimen valitsemiseksi, ja että kyse ei todellakaan ole mistään erityisestä kunnianosoituksesta miehen siskoa kohtaan, vaan vain kauniista nimestä. Lisäksi olen huomauttanut, että miehen sisko asuu tarpeeksi kaukana, jos vauvalla olisi esimerkiksi oman siskoni nimi, se olisi käytännössä tosi hankalaa kun ei ikinä tietäisi kummasta puhuttaisiin, ollaan kuitenkin monta kertaa viikossa yhdessä.
Mun mielestä tää on jotenkin ihan käsittämätöntä. Jos oltais annettu joku ihan perusnimi kalenterista, ei kenellekään tulisi edes mieleen että pitäisikin antaa oman siskoni tai äitini nimi. Nyt on kuitenkin joku ihmeellinen kateus ilmassa ihan ilman syytä. Lisäksi pitäisi munkin perheeni ymmärtää, että kun lapsen isä on ulkomaalainen, ja asutaankin osittain hänen kkotimaassansa, ei lapselle voi antaa nimeksi esim. äitini nimeä Päivi.
Toista ja kolmatta nimeä lapselle ei tule, emme halua, joten ei aiota mun perheen nimiä sinne etunimen peräänkään tunkea (ja ilmeisesti siitäkin tulisi vain draamaa kun jonkun nimi on vasta kolmas ja jonkun ensimmäinen...)
Miten siis saisin perheeni leppymään, vai odotanko vain, että ehkä se pöly laskeutuu itsellään? Ristiäiset on kuukauden päästä, ja olisi kiva ettei sielä tarvitsisi enää nimestä tapella.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot sukulaisille, että jos nimi ei kelpaa, ei kelpaa lapsikaan, joten asia on selvä ja ymmärretty täydellisesti. Kastejuhliin ei tarvitse tulla turpa rutussa, joten jos asia vielä silloin närästää jotakuta, niin jääköön pois. Ottaisin ihan tiukan kannan, en alkaisi kenellekään enää valintaa selittämään.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 19:23"]
Meillä myös sukulaiset pahoitti mielensä lapsen nimestä. Nimesimme lapsen miehen isoäidin mukaan, toinen nimi tuli minun isoäidiltäni (ja myös miehen äidinäiti sattui olemaan samanniminen).
Ja tämäkään ei mikään ylistys kellekään, vaan tykkäsimme nimistä.
Jostain syystä miehen täti perheineen otti tästä lämpöä.
[/quote]
Mainittakoon, että omat vanhempani pitivät nimestä. Itse asiassa, äiti oli sitä jopa ehdottanut, muistamatta, että se on myös miehen isoäidin nimi. :)
Annat asian olla, eiköhän suku ennen pitkää ymmärrä ettei heidän suuttumisensa muuta tilannetta mihinkään.
Lapsesi Irmgard katoaa murrosiässä Hollannin basaareihin ympärileikattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteisesti tyttölapselle on annettu nimi kyllä isän suvun perusteella, ellei äiti ole yhteiskunnallisesti "arvokkaammasta" suvusta ja myös miehen sisarien mukaan ja on samantekevää onko elossa vai kuollut, jo ennen kuin nykyinen puolisoiden sukunimilaki tuli voimaa, jolloin vaimo sai käyttää myös miehensä sukunimeä.
Minusta aloittaja on oikeassa, sillä vanhemmat päättävät aina lapsen nimestä, eikä siihen ole muilla sanomista ja tässä tapauksessa nimen valinta ei perustunut edes suvun perinteisiin vaan nimen kauneuteen ja siksi tuntuu turhalta muiden sekaantuminen tai edes nimiehdotusten antaminen.
"Noh, kukin nimeää miten tahtoo, mutta itselleni ei tulis mielenkään nimetä lasta jonkun elossa olevan nuorehkon lähisukulaisen mukaan. Että ymmärrän iso-isoäidin etunimen mukaan nimetyn tai 'vaan' isoäidin toisen nimen mukaan, mutta vähän hassulta tuntuis nimetä lapsi oman siskon tai miehen sisarusten mukaan.
[/quote]
Joo ei kai tässä muu auta kuin odotella josko tulisivat järkiinsä. Tuli vain jotenkin yllätyksenä Tää perheen reaktio kun oon aina pitänyt ihan fiksuna porukkana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimivalinta on yksin teidän. Kyllä se sukukin siihen taipuu.
Noh, kukin nimeää miten tahtoo, mutta itselleni ei tulis mielenkään nimetä lasta jonkun elossa olevan nuorehkon lähisukulaisen mukaan. Että ymmärrän iso-isoäidin etunimen mukaan nimetyn tai 'vaan' isoäidin toisen nimen mukaan, mutta vähän hassulta tuntuis nimetä lapsi oman siskon tai miehen sisarusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse lienee siitä, että lapsi saa ähläminimen. Se on kätevä siinä vaiheessa, kun lapsesi naitetaan jollekin vanhalle äijälle joka asuu maakuopassa kaukaisessa kylässä ja paimentaa vuohia. Ymmärrän ratkaisusi: haluat, että lapsi alusta alkaen ymmärtää, mikä on hänen tuleva kohtalonsa.
Kivan provon taas kirjoitit illan ratoksi. Aina on ongelmia sukusi kanssa: anoppi sanoo sitä, sisko tätä, äidille ei kelpaa ja lopuksi kysymys, johon odotetaan kannanottoja.
Työkaverin tytär on naimisissa ählämin kanssa ja heillä sama kuvio: esikoistytär sai nimensä miehen siskon mukaan. Onhan se Aisha kiva nimi, mutta 13v iässä tyttö lähti tapaamaan isän sukulaisia eikä ole sen jälkeen nähty.
Naulan kantaan, nro 4.
On niitä nättejä ja kv-ympyröihin sopivia länsimaisiakin nimiä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no ei ole kyse mistään ähläminimestä, mies on hollantilainen niinkun siskonsakin, nimi on kyllä hollannissakin tosi harvinainen, eikä sillätavalla hollantilainen. Mutta nimenomaan tosi kaunis, suomalaisen suuhun sopiva nimi. Tämä sisko asuu nykyään Japanissa, minkä takia häntä ei tosiaan paljoa näy.
ap
Voi että, kun ap vei tuulen pois palstamuslimin purjeista tuolla Hollanti-kommentillaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa tosi hyvin enkä ymmärrä miksi sukulaisesi loukkaantuvat! Toki lapselle halutaan kaunis nimi ja se onko se jollain sukulaisella jota harvemmin näkee ei haittaa yhtään. Luulen että tämä sisko on hyvinkin otettu asiasta!
Meillä on myös lasten nimet hyvin erikoiset mutta kauniit, niitä aikanaan kummasteltiin todella paljon mutta nykyisin on sukukin mielissään, samoin yhden tyttären lapsilla on aivan upeat nimet jotka valittu miehen suvun puolelta, myöskin ovat ulkomaalaistaustaisia. Ihan rauhassa vaan oman mielen mukaan, kyllä ne äidit ja siskot vielä leppyy, näin kävi meilläkin ja nykyisin ovat mummoja myöten hyvillä mielin ihanista nimistä!
Lapsellistä, itsekästä ja ymmärtämätöntä toimintaa sukulaisiltasi. Vaikka olisittekin antaneet nimen siskon kunniaksi, niin eikä miehen suku ole yhtä tärkeä ja puolet vauvan perimästä, eikä teidän sukunne ole sen arvokkaampi. Ja varsinkaan kun ette ole antaneet nimeä muun kuin nimen takia, et voi muuta kuin odottaa, että sukulaisesi ymmärtävät yskän ja rauhoittuvat.
Alue: Aihe vapaa
Meillä myös sukulaiset pahoitti mielensä lapsen nimestä. Nimesimme lapsen miehen isoäidin mukaan, toinen nimi tuli minun isoäidiltäni (ja myös miehen äidinäiti sattui olemaan samanniminen).
Ja tämäkään ei mikään ylistys kellekään, vaan tykkäsimme nimistä.
Jostain syystä miehen täti perheineen otti tästä lämpöä.