10-vuotias poika on jo niin synkkä :(

Mihin katosi  iloinen ja nauravainen poikani? Miksi nyt jo kotona on mörökölli, jota minun on vaikea ymmärtää ja tavoittaa? Mies on enemmän samanlainen luonteeltaan ja hänen on helpompi ymmärtää poikaa. Toinen lapsi on 5-vuotias poika, joka on enemmän samanlainen kuin minä: Iloinen, vilkas ja sosiaalinen. Tämä lapsi on minulle ollut aina helpommin luettava ja muutenkin helpompi.

Rakastan molempia poikiani valtavasti, mutta välillä ärsyttää isomman mörökölliys. En kovin helposti ymmärrä tätä lasta. Lukkiutuu ja on vaikeasti luettava. Miten oppisin paremmin ymmärtämään tätä lasta? Miten ymmärrän tuota temperamenttia, joka pitää asiat sisällään? Onneksi mies saa kuitenkin tästä pojasta helpommin selvän.