Lue keskustelun säännöt.
minussa on vikaa..
11.12.2013 |
Mutta mitä? En omista tällä hetkellä yhtään ystävää, päivät menee töissä, yrittäen aina olla sosiaalinen ja normaali. Illat menee lapsen kanssa puuhaten. Viikonloppuisin käymme lapsen kanssa uimassa, puistoissa, ja läheisellä abc:llä sämpylällä ja limulla. Käymme myöskin erillaisissa ilmaisissa lasten tempauksissa. En koskaan puhu toisista pahaa, enkä kerro toisten asioita eteenpäin. Olen ystävällinen, joskin joskus vähän lapsellinen. En sinänsä valita tilannettani, nythän ei ole ketään joka aiheuttaisi niin sanottua viimehetken suunnitelmien muutosta. Eli kaikki menee niinkuin suunnittelee. Mutta, väkisinkin ajattelee, mitä lapseni oppii? Ei ainakaan jakamaan omia tavaroitaan. Käyttäytymistä vieraiden läsnäollessa. Odottamaan puheenvuoroa aikuisten seurassa. Jakamaan huomiotani...
samalla olen pohtinut, mistä löytää ystäviä? Kavereita? Vai olenko lopun ikääni ihminen jonka tärkeimmät asiat jaan kaupan kassan kanssa? Kukaan ei koskaan kysy minulta miten menee? Oliko hyvä viikonloppu, vaikka itse kysyn näitä töissäkin, tervehdin, toivotan hyvät jatkot jne.
vai voinko tyytyä siihen, että kukaan ei halua olla ystäväni koska olen ylipainoinen?( ylipainoa on 25kg)
Kommentit (11)
jos haluat juttukaveria, laita sähköpostiosoitteesi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minäkin olen aina ollut tuollainen josta ihmiset ei piittaa, mutta en itse ajattele että minussa olisi mitään vikaa. Minä vaan olen jotenkin ERILAINEN ja siksi minua ei haluta muiden joukkoon. Mutta ei erilaisuus vika ole. Itselläni on tosin se onni, etten enää kaipaa edes ihmisten seuraa, olen onnellinen erakko (joskus kolmenkympin iässä aloin sopeutua yksinäisyyteen ja nyt nelikymppisenä jo nautin siitä).
Onko sulla sitten jossain vaiheessa ollut ystäviä kuitenkin?
lopeta se ABC:llä käynti, siitä se kiikastaa...
Ei ne ihmiset ovelle koputa ja koita olla kavereita.
Sun täytyy nyt itse pyydellä heitä kaveritreffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä, parikin. Tai niin minä luulin asian olevan, kunnes puheluihini ei enää vastauksia tullut.
ABC:lla käymme leikkinurkan vuoksi ;) ja jotta lapsi oppisi ulkona syömis käyttäytymistä. Joo, on niitä parempiakin paikkoja, mutta myös kalliimpia, joihin yh-äidillä ei ole juurikaan varaa, varsinkin kun siellä annoksetkkn on niin isoja, että miniruokainen 5v lapsi ei syö kaikkea. Joten näen asian rahan haaskauksena toistaiseksi. Varsinkin kun tämänhetkinen vaatimukseni on pysyä ruokailun ajan paikallaan eikä pyöriä kuin hyrrä :).
Ap eli neasilla at gmail piste com
Minulla oli ystävä, parikin. Tai niin minä luulin asian olevan, kunnes puheluihini ei enää vastauksia tullut.
ABC:lla käymme leikkinurkan vuoksi ;) ja jotta lapsi oppisi ulkona syömis käyttäytymistä. Joo, on niitä parempiakin paikkoja, mutta myös kalliimpia, joihin yh-äidillä ei ole juurikaan varaa, varsinkin kun siellä annoksetkkn on niin isoja, että miniruokainen 5v lapsi ei syö kaikkea. Joten näen asian rahan haaskauksena toistaiseksi. Varsinkin kun tämänhetkinen vaatimukseni on pysyä ruokailun ajan paikallaan eikä pyöriä kuin hyrrä :).
Ap eli neasilla at gmail piste com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kaveritreffeille pyydetään? Olen lapsuuteni ollut ujo, joten olen alotteen tekemiset jättänyt muille. Toisaalta itseä pelottaa, mitä jos olen liian tungetteleva? Mitä jos se jota ajattelen pyytäväni kylään ei haluakkaan? Mitä jos? Mitä sitten jos mahdollinen henkilö ei tulekkaan paikalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkiikö lapsi siellä puistossa kenenkään kanssa? Pyydä sieltä joku äiti lapsineen kahville.
Ei Sinussa ole mitään vikaa. Muissa on jos ei Sinua huoli.