Mitä mieltä olet omasta nimestäsi?
Minä tykkään omastani. Ei suosituimpia, mutta ei harvinaisuuskaan.
Kommentit (28)
En tykkää. En samaistu siihen, on niin yleinen ja ainoa mielikuva siitä on joku nirppanokkainen, kusipäinen teini. Olen luovalla alalla ja kateellinen niille joilla on jo valmiiksi kaunis taiteilijanimeltä kuulostava etu- ja/tai sukunimi. :( Oma kokonaisuus kuulostaa niin tyhmältä ja rumalta enkä tykkää laittaa sitä esille mihinkään. Eihän tämä tästä harmistuminen mitään fiksua puuhaa ole mutta ottaa silti päähän.
Etunimestäni olen aina pitänyt, sen sijaan tyttönimeäni en koskaan kokenut omakseni. Onneksi nykyinen, miehen mukana tullut sukunimi on ihana, ja etunimeni sopii loistavasti yhteen sekä sukunimen että miehen etunimen kanssa. :)
Etunimi kivan 70-lukuinen. Oma sukunimi ihan paras. Jos olisin ottanut miehen sukunimen, kuulostaisi ihan kampaajan nimeltä.
Nykyään etunimi on oikein hyvä, kun tipautin siitä pari turhaa kirjainta pois. Sukunimi on tosi yleinen suomalainen, siihen ei liity positiivisia eikä negatiivisia tunteita.
Etunimistäni pidän. Sukunimestä olen pikku hiljaa alkamassa pitämään. Ärsyttää kun aina pitää selittää miten se kirjoitetaan ja mielestäni se on myös hankala sanoa. Toisaalta se on melko kaunis ja harvinainen.
Etunimi on hirveän yleinen, enkä tykännyt siitä yhdessä tyttönimeni kanssa, koska nimien aluissa oli liikaa kahden kirjaimen toistoa. Äiti oli kuulemma juuri siksi halunnut minulle tuon etunimen, kun se sopi niin "hyvin" sukunimen kanssa - siis täysin eri katsantokanta kuin minulla... Nykyisen sukunimeni kanssa kestän etunimeäni paremmin. Vaikka sukunimi onkin aika erikoinen, ei kuitenkaan samoja kirjaimia etunimen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 15:46"]Etunimestäni olen aina pitänyt, sen sijaan tyttönimeäni en koskaan kokenut omakseni. Onneksi nykyinen, miehen mukana tullut sukunimi on ihana, ja etunimeni sopii loistavasti yhteen sekä sukunimen että miehen etunimen kanssa. :)
[/quote]
Saanko kysyä, mistä alapeukku tälle? Siitäkö, että joku on nimeensä tyytyinen ja vielä kehtaa sen julkisesti kertoa, vieläpä hymiön kera?
Aivan mahtava, ihana, suosittelen!
Tykkään nimestäni nykyään. Nuorempana en niinkään tykännyt. Olen myös ylpeä siitä, että nimeni on niitä harvoja ihan suomenkielisiä nimiä, eli ei ole johdettu mistään ulkomaalaisesta nimestä. Arvauksia? ;)
Ei valittamista :) Ainahan sen vaihtaa voi, jos ei tykkää. Se on vain nimi, joka ei mitenkään liity tähän rakennelmaan jota ruumiiksi kutsutaan. Sinä olet edelleen sinä vaikka nimi muuttuisi. Jännä juttu eikö?
Tykkään. Ihanan nimen ovat vanhempani mulle valinneet! :)
Aivan kauhee etunimi, kylmän kuuloinen ja ulkomaisille vaikea lausua, sukunimi, no joo...
En pidä nimestäni. Osaksi se johtuu siitä, että näen sanat väreinä. Oma nimeni on punainen (etunimi) ja sininen (sukunimi), enkä pidä yhdistelmästä. Etunimeni on myös ns. muotinimi, mutta äitini oli muodista jäljessä, joten useimmat kaimani ovat minua 10-15 vuotta vanhempia. Silti en ole vaihtanut nimeäni, koska kaikki muutkin nimet tuntuvat epäsopivilta.
Pidän, olen sen itse valinnut.
Perinteinen suomalainen nimi, jota ei juuri ole ikäluokassani käytössä.
En tykkää nimestäni, mutta olen tottunut. Joskus harkitsen toisen tai kolmannen nimeen käyttöönotoa, mutta ei kumpikaan niistäkään ole niin kauhean kiva. Vanhempani laahasivat nimenannossa n. 10 vuotta trendejä jäljessä. Mulla on siis vanha trendinimi, jonka kantajista suurin osa on mua vuosia vanhempia. Nimeni ei myöskään kuulosta erityisen kauniilta, rimmaa muutaman ruman sanan kanssa ärsyttävästi ja kirjoitusasu on aika ruma.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:03"]
Tykkään nimestäni nykyään. Nuorempana en niinkään tykännyt. Olen myös ylpeä siitä, että nimeni on niitä harvoja ihan suomenkielisiä nimiä, eli ei ole johdettu mistään ulkomaalaisesta nimestä. Arvauksia? ;)
[/quote]
Vellamo
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 15:46"]
Etunimestäni olen aina pitänyt, sen sijaan tyttönimeäni en koskaan kokenut omakseni. Onneksi nykyinen, miehen mukana tullut sukunimi on ihana, ja etunimeni sopii loistavasti yhteen sekä sukunimen että miehen etunimen kanssa. :)
[/quote]
Komppaan tätä, sama juttu itselläni!
Joo, tykkään, vaikka ensimmäinen kirjain on välillä jotenkin "hankala" sanoa. H siis, sellaista hönkäilyä, ja ihmiset välillä kuulevat nimeni ilman H:ta (Hanna -> Anna). Enkä tykkää nimistä tai sanoista jotka rimmaa mun nimen kanssa. Mutta kaunis nimi, vaikka saisi olla vähän harvinaisempi.
Minäkin muuten yhdistän nimeni väreihin, etunimeni on keltainen ja sukunimeni valkoinen. Olen miettinyt että ehkä siksi lempivärini on keltainen, kun lapsena kuulin nimeäni paljon ja tykkäsin siitä ja näin keltaista!
Ihan turhan yleinen omassa ikäluokassani, mutta nykyään jo ihan sinut nimen kanssa. Nuorempana oli vähän turhautumista.