Gallup: Teinivuosien typerät poikaystävät

ja kaikki naiset on teininä osanneet käyttäytyä ja olivat niin fiksuja...

Mulla oli kerran sellainen huonoryhtinen, finninaamainen ja liimalettinen poikaystävä, jolla oli aina samat hevari-vaatteet ja juurikasvua 15 senttiä.... Kerran meillä ollessaan söi äitini tekemiä lihapullia, ja haukkui ne mauttomiksi. Siis ihan suoraan äidilleni:D Seurustelu loppui lopulta siihen, että oli ihastunut kaveriini, kaiken huippu oli että kaveri alkoi seurustella ton kanssa :D

Eiköhän sitä ole ollut keskenkasvuisuutta ja typeryyttä puolin ja toisin teininä.

Usein jopa vieläkin... Koko elämä on kasvamista ja kehittymistä, koskaan ei olla valmiita.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:11"]

Mulla oli kerran sellainen huonoryhtinen, finninaamainen ja liimalettinen poikaystävä, jolla oli aina samat hevari-vaatteet ja juurikasvua 15 senttiä.... Kerran meillä ollessaan söi äitini tekemiä lihapullia, ja haukkui ne mauttomiksi. Siis ihan suoraan äidilleni:D Seurustelu loppui lopulta siihen, että oli ihastunut kaveriini, kaiken huippu oli että kaveri alkoi seurustella ton kanssa :D

[/quote]

Voi ei, kiva kaveri. :(  Kyllä tyttöjen kuuluu pitää yhtä.

Minä olin kyllä teininä mukava ja ystävällinen. Turhaa leimata kaikki dorkiksi! Tämä siis tuolle kakkoselle, joka heti koettaa torpedoida hauskan aloituksen.

Teininä mulla oli vain yksi poikaystävä, vaikutti todella mukavalta kaikinpuolin, mutta "seurustelua" ehti kestää vain kuukauden, sillä se jätti mut, kun en ollut valmis sänkyyn. En silti muistele pahalla :)

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:05"]

ja kaikki naiset on teininä osanneet käyttäytyä ja olivat niin fiksuja...

[/quote]

Saanko veikata: Olit teininä huonoryhtinen, finninaamainen älykääpiö, joka kohteli tyttökavereitaan mulkkumaisesti?

Täällä yks!

Kans sellanen limanuljaska, ei edes ulkonäöllisesti viehättävä (mitä **tua mun päässä liikku???) Harrasteli pikkurötöksiä, pukeutui risasiin vaatteisiin, koulu tai työt ei kiinnostanu. Alotti ammattikoulun ja jaksoi kokonaiset 2viikkoa ja keskeytti. Inttiin mentäessä karkas kolmantena päivänä.. ei palannu, e tiedä kuinka tää stoori päättyi, oltiin jo erottu.

Äitinsä oli juoppo ex-nisti, jonka kaikki 5 lasta on huostaanotettu jossain vaiheessa elämäänsä.

Suhde päättyi, kun yhden illan päätteeks kävi muhun käsiksi. Idiooti en älynny rikosilmotusta tehdä, vaikka huomattavat vammat jäi näkyviin, ja seurauksena oli kivulias selkävamma, ja jouduin sairaalaan. Aloin pelkäämään koko tyyppiä.

Nykyään kundi onkin siirtynyt ehdottomasta vankeudesta ehdonalaiseen (tuomio törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta, pääs oikee Alibin sivuille ja ällötys on vielä YLPEÄ siitä!!!)

Kadun syvästi, että ikinä edes tutustuin koko tyyppiin, olisin säästynyt monilta unettomilta öiltä ja mielipahalta!

Nyt olen onnekseni parisuhteessa aivan ihanan, fiksun, ahkeran ja komean miehen kanssa! Mies joka antaa rakkautta, pitää perhettä suuressa arvossa, työskentelee ahkerasti ja on pidetty työntekijä, ja tekee kotitöitä. On aivan ihana isä pienelle 2kk ikäiselle pojallemme. En ole koskaan ollut onnellisempi!

Mulla oli teininä poikakaverina luuseri, joka makoili päivät sossun tuella kotona ja ei saanut yksinkertaisiakaan ammattikouluopintoja käytyä. Pojan äitimuori tuli usein siivoamaan ja toi poikakullallensa ruokalähetyksen :DD Joskus muistaakseni heräsin siihen, että tämä äiti noukki jotain käytettyä kortsua sängyn vierestä roskiin.

Tuo jätkä kohteli mua kuin paskaa, olin sen tyyliin viidestoista tyttöystävä ja sinisilmäisenä luulin, että oon nyt se oikea. Taisi vokotella paljon muita tyttöjä ja vaihtoi mut lennosta uuteen. Käytti myös paljon päihteitä ja soitti erikoispaskaa musiikkia luullen olevansa joku suurikin rock-stara.

Nro 7, saat veikata toki. Finnejä ei juurikaan ollut, muutamia ehkä. Ryhti saattoi olla myös huono koska olin pitkä ja tosi hoikka siihen aikaan ja kärsin olemuksestani. Olen aina kohdellut tyttöystäviäni hyvin. Mulla oli teininä tyttöystävä joka löi ja heitteli tavaroita. Kerran otin tytön käsistä kiinni kun yritti lyödä, hän rimpuili ja putosi sitten sängyltä. Siitä lähtien olin "naistenhakkaaja". 

Tämä on kyllä hauska ketju! Lisää :D

- nro 2

Sori nyt, mutta seurustelin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana eikä tyyppi ollut finninaamainen luikero, vaan ruskeasilmäinen lentopalloilija.

Mä annoin teininä jonkun itseäni 5 vuotta vanhemman, täysin typerän jätkän kohdella kuin paskaa. Juoksin sen perässä rakastuneena ja tein itseni pelleksi. Jälkikäteen kuulin, kuinka olin säälittävyydessäni vitsi hänen kaveripiirissään. NOLOA. Erityisesti kun kyse oli oikeasti sellaisesta, etten aikuisiällä ikinä katsoisi edes päin. Junttimainen, ruma, kouluttamaton, persaukinen, asui kotona 26-vuotiaaksi jne. Tää juokseminen tapahtui 16-18 -vuotiaana. Sitten se aina jutteli mulle muista naisista ja naureskeli selän takana, kuinka mulle on hauska valehdella. Ottaa vieläkin päähän, vaikka asiasta on aikaa yli 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:26"]

Nro 7, saat veikata toki. Finnejä ei juurikaan ollut, muutamia ehkä. Ryhti saattoi olla myös huono koska olin pitkä ja tosi hoikka siihen aikaan ja kärsin olemuksestani. Olen aina kohdellut tyttöystäviäni hyvin. Mulla oli teininä tyttöystävä joka löi ja heitteli tavaroita. Kerran otin tytön käsistä kiinni kun yritti lyödä, hän rimpuili ja putosi sitten sängyltä. Siitä lähtien olin "naistenhakkaaja". 

[/quote]

Miksi se tyttö silleen käyttäytyi? Kiusasitko häntä vai mistä kyse?

Mä muistan yhen tutun kertoneen, että hänen ihan normaalilta näyttänyt ja kiltiltä vaikuttanut tyttiksensä oli jahdannut häntä leipäveitsen kanssa. Olin ihan että mitä ihmettä. Sit paljastuikin että poika käytti henkistä väkivaltaa tyttöön: kiristi intiimeillä jutuilla, flirttaili muille mimmeille jne. Niin että kyllä se metsä vastaa kun sinne oikein kovaa huutelee!

Tää mun tapaus menee säälittävyydessään vielä pahemmaksi koska en ollut enää teini-ikäinen vaan pari vuotta vanhempi (20-23v). Luulis että ois ollut siinä iässä jo vähän järkeä päässä mutta ei...

Olin tuntenut exäni pari vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan. Ulkonäössä ei ollut kehumista mutta hirveintä oli luonne. Näin jälkeenpäin en tajua mitä v*ttua olin exässä nähnyt, jo kaveriaikana mulla nolotti välillä hänen käytös. Ei minkäänlaista tilannetajua vaan möläytti aika ikäviä asioita ihmisistä ääneen kaikkien kuullen.

Sitten kun alettiin seurustelemaan, saattoi yht'äkkiä vetäistä multa paidan ylös niin että rintsikat vilkkui. Kavereidensa ja perheensä läsnäollessa siis. Ja vanhempansa ja sisaruksensa tiesivät kaikki ehkäisyasiani. Käytti taloudellisesti hyväksi, maksatti laskujaan ja minä tyhmänä maksoin. Muutettiin yhteen, erilleen ja muutaman kuukauden päästä takaisin yhteen. Ero tuli taas, kun löysi uuden. Mennessään oli viedä tavaroita mitä minä olin omilla ilta- ja viikonlopputöistä tienatuilla rahoilla ostanut. Tyyliin telkkari ja muuta arvokkaampaa.

Eikä tarina tähän pääty. Itkin ja ruikutin vuoden ajan exän perään toivoen että ex palaa luokseni. Ja kyllähän tämä aina välillä palasikin viikoksi tai kahdeksi, palatakseen vain takaisin uuden naisensa luokse. Jos oltiin taas vaihteeksi yhdessä, saattoi puhua kaverilleen siitä toisesta naisesta ja heidän seksielämästään niin että minä olin vieressä.

Minä järkiinnyin siinä vaiheessa kun minulle läheinen ihminen kuoli. Se pysäytti minut miettimään mitä oikein tahdon elämältäni. Haluanko loppuikäni itkeä exää takaisin tai yhdessäollessa pelätä typeriä tempauksia. Tajusin että olen ollut täys kynnysmatto enkä ole arvostanut itseäni tippaakaan.

Exän kanssa asutaan edelleen samassa pikkukaupungissa ja joskus kuuluu juttuja tämän tempauksista. Mies on 36-vuotias eikä edelleenkään ole järkevöitynyt. Tunnen valtavaa häpeää aina silloin, mitä ihmettä olen ajatellut nuorena. Ja säälin nykyistä vaimoaan.
 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:26"]

Nro 7, saat veikata toki. Finnejä ei juurikaan ollut, muutamia ehkä. Ryhti saattoi olla myös huono koska olin pitkä ja tosi hoikka siihen aikaan ja kärsin olemuksestani. Olen aina kohdellut tyttöystäviäni hyvin. Mulla oli teininä tyttöystävä joka löi ja heitteli tavaroita. Kerran otin tytön käsistä kiinni kun yritti lyödä, hän rimpuili ja putosi sitten sängyltä. Siitä lähtien olin "naistenhakkaaja". 

[/quote]

Miksi se tyttö silleen käyttäytyi? Kiusasitko häntä vai mistä kyse?

Mä muistan yhen tutun kertoneen, että hänen ihan normaalilta näyttänyt ja kiltiltä vaikuttanut tyttiksensä oli jahdannut häntä leipäveitsen kanssa. Olin ihan että mitä ihmettä. Sit paljastuikin että poika käytti henkistä väkivaltaa tyttöön: kiristi intiimeillä jutuilla, flirttaili muille mimmeille jne. Niin että kyllä se metsä vastaa kun sinne oikein kovaa huutelee!

[/quote]

En ole tuo aiempi kirjoittaja mutta vastaanpa minäkin. Kyllä se toinen osapuoli voi olla sairas ihan yksinään. Ei välttämättä ole toisessa vikaa...

Pari kovista, pari nörttiä, yksi hullu..

Yhden illan suhteita, lopuksi löytyi se oma ja arvokkain timantti paskojen joukosta!

Ei se aina ekalla, eikä 20:llä kerrallakaan löydy :D

Ja väkisin en ole ruvennut lapsia tekemään tai muutakaan vakavaa..

Elämä on liian lyhyt siihen, että on väärän ihmisen kanssa yhdessä.

Terv. Big Bits

Mä sorruin 17-vuotiaana heikkoitsetuntoiseen kiukuttelevaan ääliöön jolla ei ollut mitään käytöstapoja ja jolla oli oikeutus käyttäytyä omasta mielestään ihan mieten halusi. Sellanen tyypillinen "pikku kovis". Oli ihan järkyttävän mustasukkainen kunnes selvisi että itse juoksi vieraissa ja tarvitsi pakonomaista huomiota jatkuvasti naisilta. Näin tyypin 20 vuoden jälkeen vilaukselta, mitä helv... on päässäni liikkunut,ihmettelen silloista minääni mitä olen tyypissä ikinä nähnyt. YÄK!!!!

Seukkasin teininä 16-v perheen ainokaisen pojan kanssa joka oli ihan täysin pilalle hemmoteltu ja passattu. Äiti ja isi ostivat ihan kaiken mitä tyyppi ymmärsi pyytää ja itsekeskeisyys oli melkoista luokkaa egon kanssa. Kohteli kaikkia ihmisiä kuin pa...aa ja äidilleen oli tosi vee,isukilla oli jotain rotia ja otetta. Aikani kuuntelin sitä nälvintää j aarvostelua ja sit järki tuli päähän. Toivottavasti maailma on opettanut ja kasvattanut poikakultaa... 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:26"]

Nro 7, saat veikata toki. Finnejä ei juurikaan ollut, muutamia ehkä. Ryhti saattoi olla myös huono koska olin pitkä ja tosi hoikka siihen aikaan ja kärsin olemuksestani. Olen aina kohdellut tyttöystäviäni hyvin. Mulla oli teininä tyttöystävä joka löi ja heitteli tavaroita. Kerran otin tytön käsistä kiinni kun yritti lyödä, hän rimpuili ja putosi sitten sängyltä. Siitä lähtien olin "naistenhakkaaja". 

[/quote]

Miksi se tyttö silleen käyttäytyi? Kiusasitko häntä vai mistä kyse?

Mä muistan yhen tutun kertoneen, että hänen ihan normaalilta näyttänyt ja kiltiltä vaikuttanut tyttiksensä oli jahdannut häntä leipäveitsen kanssa. Olin ihan että mitä ihmettä. Sit paljastuikin että poika käytti henkistä väkivaltaa tyttöön: kiristi intiimeillä jutuilla, flirttaili muille mimmeille jne. Niin että kyllä se metsä vastaa kun sinne oikein kovaa huutelee!

[/quote]

Hänellä oli tosi vaikea elämänvaihe sen teini-iän lisäksi, koska menetti äitinsä. Yritin olla tukena, mutta ei siitä mitään tullut. en tehnyt kaikkea oikein, mutta en tahallaan väärinkään. Rakastin tyttöä tosi paljon ja vuosia vielä eron jälkeenkin.