Lue keskustelun säännöt.
Sydäntä raastaa kun nuori aikuinen tyttöni
17.02.2014 |
on ilman kavereita, on nyt 20v. Pari kaveria oli, nyt hekään eivät enää pidä yhteyttä, vaikka tyttöni on heihin yhteydessä. Itsetunto nollassa tietenkin, on kaunis, luotettava ja ystävällinen, mutta ei kelpaa. Pelkään että masentuu ja lakkaa yrittämästä ihmisten suhteen. Miten löytää kumppaniakaan kun on yksin, ilman kaveriseuraa.
Kommentit (14)
Onko opiskelemassa, töissä vai mitä tekee päivät? Ei niistä piireistä löydy sitten uusia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksen ja opiskelun kautta löytyi minun tyttärelleni (21v.) kavereita. Toivottavasti tyttäresi innostuu jostain ja pääsee sitä kautta samanmieleisten ystävien joukkoon. Tsemppiä teille.
En mä kavereita ole koskaan siihen tarvinnut, että kumppanin saisin.
vaikka vähän hissukampi olenkin.
Reippaasti vaan esille näytille.. Äidinkin kanssa voi miehiä kattella.
Oman siippani löyty perinteisesti ravintolasta, johon menin reipastuneena ekaa kerta yksin. Se oli sellainen riuhtaisu omasta niskasta, että reipastu nainen 21 vuotiaana. Lähdin baariin ja tadaa 21 vuotta myöhemmin sama sälli lojuu just tuossa.
Kiitos myötätunnosta ja vinkeistä. Millaisten harrastusten parista yleensä nuori nainen löytää ystäviä?
Itsellänikään ei ollut tuossa iässä ketään kavereita, osasyynä se että olin ainoa naispuolinen opiskelemassa alaani... Mutta kyllä miesseuraaa löytyi kyllä sitten senkin edestä opiskelupaikalta ;-) En osannut oikein kavereita kaivatakaan, keskityin niin opintoihin ja omiin touhuihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä naiset yleensä miehen löytää, vaikka kavereita ei olisikaan. Monet sellaiset naiset, joiden on vaikea ystävystyä toisten naisten kanssa tulevat toimeen hyvin miesten kanssa.
Varmaan jotain muuta kuin jumppaa ja mitä niitä nykään on. Niihin tullaan (usein kaverin kanssa) ja tehdään se "jumppa" ja lähdetään pois. Joku semmoinen harrastus jossa ollaan enemmin tekemisissä muiden kanssa. Tiedän ainakin näistä harrastuksista joidenkin nuorten saaneen kavereita; palokunta, meripelastus, kansalaisopiston käsityöt, salibandy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jotain muuta kuin jumppaa ja mitä niitä nykään on. Niihin tullaan (usein kaverin kanssa) ja tehdään se "jumppa" ja lähdetään pois. Joku semmoinen harrastus jossa ollaan enemmin tekemisissä muiden kanssa. Tiedän ainakin näistä harrastuksista joidenkin nuorten saaneen kavereita; palokunta, meripelastus, kansalaisopiston käsityöt, salibandy...
Eiköhän tuossa iässä todella monelle käy niin, että ystävien kanssa tiet erkaantuvat ja saattaa olla jopa ilman yhtäkään ystävää jonkin aikaa? Kaikki lähtee eri kouluihin ja eri suuntiin. Uudet ystävät astuvat sitten pikkuhiljaa kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, yleensä ystävättömyyteen löytyy jokin syy. Ehkä ne vähätkin kaverit kaikkoavat, jos tyttäresi on ärsyttävää seuraa jotenkin.
Itse en kestänyt enää ystävää, joka oli aina ja joka paikasta tuntitolkulla myöhässä. Samat valitukset pari vuosikymmentä kun on kuunnellut, niin ei vaan jaksa. Ajattelen tätä ex-ystävääni viikoittain. Olis kiva olla edelleen tekemisissä, mutta miksi, kun ei jutut muutu mihinkään. Soittaa vain silloin, kun tarvitsee palvelusta tms. ei keksi itse mitään tekemistä (edes leffaan menoa, no ei tietenkään, kun aina rahat loppu!), vaikka ulos valokuvaamaan tai yhdessä ruokaa laittamaan. Mistä pääsee seuraavaan ongelmaan eli ruokavammaisuus, kaikki vähänkin joltain maistuvat, juu ei tykkää, ei voi syödä. ainoa mitä menee on ranskalaiset, makarooni ja kana.
Tiedän, että mielenterveysongelmaista pitäisi jaksaa, mutta kuinka monta vuosikymmentä?? Vertaistukea varmaan kaipaisi, mutta eihän semmoseen voi mennä, kun ei kehtaa puhua asioistaan edes face2face psykologille. Ja jos sattuu puhumaan, niin puhuu niin hiljaa, että ei kuule sanoja.
On muutoinkin kovin itsekäs, laiska ja ottaa toiset ihmiset tosi huonosti huomioon. Mökkireissulle lähtiessä saa neljä muuta kaveria odottaa yli puoli tuntia lähtemistä, vaikka moneen kertaan on sanottu, että lähdetään kello se ja se. Ei siis kukonlaulun aikaan, vaan ihan järjelliseen aikaan iltapäivällä, että sen parin tunnin ajomatkan jälkeen ehtii viettää kivan illan. Suuttuessaan hiljenee ja mököttää. Ei kerro mikä on vialla, jos vikaa on. Äitinsä, jos vielä eläisi varmaan soittaisi minulle joka päivä, että tule tänne viihdyttämään mun pikkutyttöä, kun se on ihan yksin.
Ap, vaikka sun sydäntä kuinka raastaisi, niin tyttäresi täytyy hommata ihan itse ne kaverit, vaikka harrastusten (koris, sähly, zumba) tai työn kautta. Itse olen saanut paljon ystäviä työn kautta.
Opiskelujen alussa on paljon kissanristiäisiä, on ainejärjestöjä ja muita, joissa varmasti tutustuu ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 00:00"]
Varmaan jotain muuta kuin jumppaa ja mitä niitä nykään on. Niihin tullaan (usein kaverin kanssa) ja tehdään se "jumppa" ja lähdetään pois. Joku semmoinen harrastus jossa ollaan enemmin tekemisissä muiden kanssa. Tiedän ainakin näistä harrastuksista joidenkin nuorten saaneen kavereita; palokunta, meripelastus, kansalaisopiston käsityöt, salibandy...
[/quote]
Itse tutustuin zumbassa 20-vuotiaana ystävääni - hän teki aloitteen ja alkoi kysellä ennen tuntia, että olenko aiemmin ollut siellä ja muista ryhmäliikuntatunneista. Kävimme aina samassa jumpassa ja juttelimme joka kerta lisää. Joku kerta pyysin numeroa, että voitaisiin sopia yhteisestä tulosta jumppaan ja siitä alkoi ensin yhteiset lenkit, sitten kahvittelut jne. Kummallakin meistä oli kyllä paljon kavereita entuudestaan ja ollaan tosi sosiaalisia, että rohkeutta pitää olla. Tsemppiä tytölle!
oletteko jo pitäneet hänelle debytanttijuhlat? nimittäin tyttö on jo 20, en enää odottaisi.
Surullista. Löytäisipä hän sydänystävän vaikka netin kautta. Onnea ja ystävyyttä toivon teille!