Onko kukaan selvinnyt "voittajana" puolison kaksoiselämästä?

nostan tätä toivoen että jollakin olisi jokin kokemus

En usko, että kukaan ihminen on tuon arvoinen. Pettäminen on kuitenkin tietoista (ole itse pettänyt joten tiedän!), ja kunnon salasuhde vaatii todella paljon motivaatiota ja epäkunnioitusta nykyistä suhdetta kohtaan. En tuollaisen jälkeen enää antaisi toiselle mahdollisuutta, pahoittelen.

Minä yritin saada suhteeni kuntoon vastaavan tilanteessa. Miehellä oli siis suhde tutun naisen kanssa vuoden ajan. Viisi vuotta jatkoin suhdetta, kunnes mies jäi uudelleen kiinni pettämisestä.

Kaiken jälkeen ikinä enää lähtisi siihen. Ellet sitten suostu rakkaudettomaan suhteeseen, jossa olette lasten takia.

Yhden todella rehellisen tarinan asiasta tiedän. Se tuli nimittäin tv:ssä joskus vuosia sitten. Mies petti, petti usein ja pitkään ja paljon,

Ohjelmassa käytiin todella avoimesti läpi tuota asiaa. Ylipäätään siitä yritettiin selvitä yhdessä ja sitten oli se miehen osuus.

Nimittäin se pettäjä mies alkoi käymään jossain juttelemassa ja hänestä ja hänen lapsuudestaan tuli ilmi asioita, jotka omalla tavallaan olivat "tehneet" hänestä pettävän puolison.

Siinä oli todella isommat ongelmat kysymyksessä ja monimutkainen asia käsillä kuin nämä ikuset fraasit että tilaisuus tekee varkaan, miehet on miehiä, ei kolmas mahdu onnelliseen liittoon taikka muuta helppoa läppää.

Eli onhan sen mahdollista, mutta vaatii kovasti kovasti töitä ja voimia. Onko teillä tahtoa ja voimia jaksaa asioita selvittämään?

Ja ehdottamasti tarvitsette jonkun ulkopuolisen osapuolen kenen kanssa käytte tilannetta ja liittoanne läpi.

Miehes tarvii jotain jeesiä hänkin. Jotakin tyhjyyttä se mielessään täyttää jos pystyy vuosia pitämään toista suhdetta yllä, vaikka kotona uesita lapsia ja haluaa toisaalta liittoa jatkaa. Sillä teistä on eniten ongelmia.

Sinulla varmaan pettymystä, häpeää, vihaa ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikki ne ´tunteet pitää käydä läpi. Yhtään ei auta lakaista maton alle, tai mukamas lasten takia hautoa asioita ja jättää käsittelemättä. VoimiaQ

Saman läpikäyneenä suosittelen luovuttamaan vaikkei se helppoa tule olemaan

Mutta ei lasten isä ole lapsia pettänyt ja nyt jos minä päätään erota niin lapset kärsivät mun päätöksen takia. Meillä on heitä ajatellen hyvä perhe ja koti...

ei lapset siitä kärsi jos äiti ja isä ovat onnellisia vaikka asuvat eri osoitteissa. Lapset kärsivät parisuhteissa joissa riidellään eikä kunnioiteta toista.

En itse osaa enää kokea pettämistä koska olen avoimessa suhteessa. Ketään ei voi omistaa... ihminen pysyy vapaasta tahdosta sun rinnalla ja tulee takaisin vapaasta tahdostaan. Jos hän on käynyt pelehtimässä toisen kanssa ja tulee takaisin niin ota. Valehtelun pitää loppua kaikesta muusta voitte sopia.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 23:05"]

Voi teillä olla vielä yhteinen tulevaisuus yhdessä, mutta normaalia parisuhdetta tuskin on enää luvassa. Ihmiset ovat eri syistä toistensa kanssa, onhan Ilkka Kanervakin Elinansa kanssa, ja taatusti ei ole millään mittarilla normaalisuhde. Joku tollanen viritys on mahdollinen. Tasa-arvoinen täyden luottamuksen yksiavioinen aviotulevaisuus on teiltä tuhoutunut.

[/quote]

Itse aina ihmettelen näitä mustavalkoisia ajatuksia. Nimittäin moni teistäkin voi elää juuri nyt tilanteessa, että miehellänne on toinen ja ette tiedä siitä. Hyvinhän tuo elämänne näkyy porskuttavan.

Itse tiedän ainakin kaksi suhdetta tällä hetkellä, missä miehellä on toinen nainen ja siinähän tuota elävät. Vaimo ei tiedä mitään.

Itse en osaa olla niin ehdoton. Elämässäni on ollut pettämistä ja kovempiakin juttuja. Se riippuu niin siitä parista ja monista muista asioista, heivaisiko ulos. 

Ihmettelen todella, kuinka hanakkoja ihmiset ovat neuvomaan tällaisissa tilanteissa mustavalkoisesti. Ja kun ette koskaan voi tietää, onko puolisollanne juuri nyt salasuhde meneillään. Voi olla, että ette tule tietämään ikinä. Kuten 15 vuotta sitten seurustelin erään naimisissa olevan miehen kanssa, jonka vaimo on edelleen tuttuni. Vaimo ei tiedä asiasta, eikä tule koskaan tietämään.

Kiitos nro 20 ja 21. Kirjoituksenne saivat taas miettimään kaikkia vaihtoehtoja... Tosiaan tämä mustavalkoisuus on aika ärsyttävää ja kapeakatseista. Ap

Itse olen 18vuotias. Isäni petti äitiäni usean vuoden ajan ja eri naisten kanssa. Meillä oli 300neliön omakotitalo, jossa asiamme kolme lasta ja vanhemmat. Kun petokset selvisivät äidilleni, halusi hän vielä yrittää ja pitää talon yms meidän LASTEN TAKIA. Minä masennuin, kyllä lapset vaan huomaavat jos vanhemmat ei enää rakasta toisiaan yms, ja se hämmentää ja ahdistaa. Eräänä päivänä äidilläni paloi viimeinkin pinna ja lähdimme. Olemme nyt asuneet useita vuosia 60neliön asunnossa äitini+4 lasta, mutta en ole koskaan ollut näin onnellinen. Isän luona saan vierailla koska vain ja vanhempani ovat sivistyneissä ja rauhallisissa väleissä. Onneksi äitini lähti.

up

Joo, ja suosittelen anteeksiantoa ja kiitollisuuden kokemusten etsimistä esim lapsista ja muusta elämästä.

Alun kipuilujen jälkeen voin hyvin, rakastan vaimoani jälleen. Vuoden kesti prosessi mulla.

Voi teillä olla vielä yhteinen tulevaisuus yhdessä, mutta normaalia parisuhdetta tuskin on enää luvassa. Ihmiset ovat eri syistä toistensa kanssa, onhan Ilkka Kanervakin Elinansa kanssa, ja taatusti ei ole millään mittarilla normaalisuhde. Joku tollanen viritys on mahdollinen. Tasa-arvoinen täyden luottamuksen yksiavioinen aviotulevaisuus on teiltä tuhoutunut.

up

Mun miehelläni oli sivusuhde kolmen vuoden ajan. Itse ei asiaa olisi minulle varmasti koskaan kertonut. Päätin erota samantien ja mies hankki oman asunnon.  Kerroimme tilanteesta kaikille läheisille ja hain keskusteluapua itselleni. Olin todella ahdistunut, en pystynyt nukkumaan enkä syömään.

Mieheni lopetti suhteensa ja halusi jatkaa liittoamme. Päätimme yrittää uudelleen. Ensimmäinen vuosi oli hankala, nyt viiden vuoden jälkeen sujuu hyvin. En kadu valintaani. Olen antanut anteeksi enkä ole katkera. Tiedostan, että sama voi hyvinkin tapahtua uudelleen. En varsinaisesti pelkää tai odota niin käyvän. Kuten joku jo aiemmin sanoi, ketään ei voi omistaa. Jokainen on myös itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja elämänsä valinnoista. 

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 16:21"]

Itse olen 18vuotias. Isäni petti äitiäni usean vuoden ajan ja eri naisten kanssa. Meillä oli 300neliön omakotitalo, jossa asiamme kolme lasta ja vanhemmat. Kun petokset selvisivät äidilleni, halusi hän vielä yrittää ja pitää talon yms meidän LASTEN TAKIA. Minä masennuin, kyllä lapset vaan huomaavat jos vanhemmat ei enää rakasta toisiaan yms, ja se hämmentää ja ahdistaa. Eräänä päivänä äidilläni paloi viimeinkin pinna ja lähdimme. Olemme nyt asuneet useita vuosia 60neliön asunnossa äitini+4 lasta, mutta en ole koskaan ollut näin onnellinen. Isän luona saan vierailla koska vain ja vanhempani ovat sivistyneissä ja rauhallisissa väleissä. Onneksi äitini lähti.

[/quote]

Ei minunkaan vanhempani niin sillai rakastaneet toisia. Ja isäkin on tainnut vieraissa käydä, kuten suurin osa miehistä.

Mutta en ole kärsinyt. Ne oli vanhempien juttuja. En ole elänyt vanhempien parisuhdetta, vaan ihan hyvää omaa lapsenelämää.

Mitä se nyt se rakastaminen niin hirveästi on. Ihmiset eroaa nykyään niin herkästi, kun ei niin kamalasti rakasteta. No voi voi. Ei sitä ihan joka päivä niin jaksa rakastaa. Ja suurimmassa osassa suhteita on jossain vaiheessa petetty. Luuletteko ihan oikeasti, että ne 6o vuotta naimisissa olleet ei olisi joskus erehtyneet vieraisiin.

Ihmiset pettää ja jättää tai ei jätä. Elämää eletään. Jos lapsi haluaa lapsuudestaan kaivaa traumoja, se kyllä löytää niitä, jos on syyllistäjätyyppi. Milloin ei vanhemmat rakastaneet tai rakasti liikaa ja unohti lapset ja milloin mitäkin-.

Mitään en niin kovasti lapsena salaa toivonut kuin että vanhempani olisivat eronneet. Vaikka pieni olinkin, kuulin lauseen sieltä ja toisen täältä ja isommaksi kasvettuani palat loksahtivat kohdalleen. Ja kyllä jokainen lapsi tajuaa ja aistii sen tunnekylmyyden, vihan ja pettymyksen, jonka pettäminen perheen päälle langettaa.

Joten neuvoni on, älä laita lapsiasi asumaan tuollaisessa kodissa ja parisuhteen mallissa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:19"]

Mutta ei lasten isä ole lapsia pettänyt ja nyt jos minä päätään erota niin lapset kärsivät mun päätöksen takia. Meillä on heitä ajatellen hyvä perhe ja koti...

[/quote]Totta kai hän petti myös lapsia, vieläpä erittäin raskaasti. Pettämällä vaarantaa lasten kasvuilmapiirin, perheen ja kodin.

On älyllistä epärehellisyyttä yrittää väittää, että pettäminen olisi vain joku yksittäinen "virhe" ja että se ei vaikuttaisi
vanhemmuuteen. Sama ihminenhän on koko ajan kyseessä. Valinta pettää on sidoksissa esim. henkilön ongelmanratkaisutapoihin
ja -kykyihin; persoonallisuuden kehitystasoon ja mielenterveyteen; siihen miten osaa käsitellä omia pään sisäisiä kriisejään;
siihen miten sinut on itsensä ja valintojensa kanssa; siihen mitä vaatii itseltään ja muilta; itsetuntoon, itsekunnioitukseen ja
muiden ihmisten kunnioitukseen; tosiasialliseen moraaliseen kehitystasoon; vastuuntuntoon ja sen vajavuuteen; älykkyyteen ja sen
vajavuuteen. Siis esimerkiksi.

Totta kai nämä samat asiat vaikuttavat kaikkeen mitä tämä ihminen tekee, myös vanhemman roolissa. Sellaista mitä ei itsellä ole,
ei voi jälkikasvulleenkaan antaa. Pettäjyys on vain yksi ilmenemismuoto siitä haitasta, mitä tämän tason ihmisyys tuottaa.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 16:21"]

Itse olen 18vuotias. Isäni petti äitiäni usean vuoden ajan ja eri naisten kanssa. Meillä oli 300neliön omakotitalo, jossa asiamme kolme lasta ja vanhemmat. Kun petokset selvisivät äidilleni, halusi hän vielä yrittää ja pitää talon yms meidän LASTEN TAKIA. Minä masennuin, kyllä lapset vaan huomaavat jos vanhemmat ei enää rakasta toisiaan yms, ja se hämmentää ja ahdistaa. Eräänä päivänä äidilläni paloi viimeinkin pinna ja lähdimme. Olemme nyt asuneet useita vuosia 60neliön asunnossa äitini+4 lasta, mutta en ole koskaan ollut näin onnellinen. Isän luona saan vierailla koska vain ja vanhempani ovat sivistyneissä ja rauhallisissa väleissä. Onneksi äitini lähti.

[/quote]

Ei minunkaan vanhempani niin sillai rakastaneet toisia. Ja isäkin on tainnut vieraissa käydä, kuten suurin osa miehistä.

Mutta en ole kärsinyt. Ne oli vanhempien juttuja. En ole elänyt vanhempien parisuhdetta, vaan ihan hyvää omaa lapsenelämää.

Mitä se nyt se rakastaminen niin hirveästi on. Ihmiset eroaa nykyään niin herkästi, kun ei niin kamalasti rakasteta. No voi voi. Ei sitä ihan joka päivä niin jaksa rakastaa. Ja suurimmassa osassa suhteita on jossain vaiheessa petetty. Luuletteko ihan oikeasti, että ne 6o vuotta naimisissa olleet ei olisi joskus erehtyneet vieraisiin.

Ihmiset pettää ja jättää tai ei jätä. Elämää eletään. Jos lapsi haluaa lapsuudestaan kaivaa traumoja, se kyllä löytää niitä, jos on syyllistäjätyyppi. Milloin ei vanhemmat rakastaneet tai rakasti liikaa ja unohti lapset ja milloin mitäkin-.

[/quote]

Kyllä lapsuutesi selvästi on vaikuttanut sinuun. Sinulla on esim harhaluulo että kaikki miehet pettävät. Eli pitäisit varmaan oman miehesi pettämistä normaalina, jopa ok:na.

[/quote]

Jos oma mies pettäisi, niin se tuskin olisi minun ongelma

Kuvitteletteko te ihan oikeasti omistavanne toisen ihmisen

Minä olen nähnyt elämässä niin paljon monenlaista järkyttävämpää, että en jaksa miettiä, pettääkö mies vai ei. Jos pettää, se on hänen ongelmansa. Meidän suhteemme ei perustu siihen, että petetäänkö vai ei. Olemme toisillemme tehneet suhteen alkuvaiheessa selväksi, että vapaus antaa vastuun ja kumpikaan ei toista jättäisi, jos toinen pettäisi.

Olemme olleet naimisissa 26 vuotta ja minulla ei ole ollut tarvetta pettää. En tiedä miehenkään sitä tehneen. Mutta emme ole kumpikaan sitä toisilta kieltäneet. 

Ihmiset pettävät toisiaan todella paljon. Sinkkuaikoina 70-80-luvulla näin niin paljon aviomiehiä vieraissa, että todella uskon hyvin suuren osan pettävän joskus. Kiltit miehet työpaikan pikkujouluissa villiintyivät ja jossain vaiheessa meillä oli tyttöjen kanssa ihan muoti-ilmiö iskeä naimisissaolevia miehiä.

Olen realisti ja otan elämän sellaisena, kuin se tulee vastaan. En voi omistaa ketään ihmistä, en kieltää häntä pettämästä. Jos hänelle tulee sellainen kriisi, se on hänen asiansa, ei minun. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:35"]

Jos ap haluaa olla kaikki sateenkaaren värit näkevä kynnysmatto, niin mikäs siinä. Aloita vaikka pohtimalla, kuinka länsimainen parisuhdekäsitys rajoittaa miesten itsensätoteuttamisen tarvetta. Sitten voit vakuuttaa itsellesi, että kyllä ihan kaikkien muidenkin miehet pettävät. Sitten voit siirtyä pohtimaan kuinka oikeastaan tämä kaikki onkin sinun vikasi, kun et ole osannut olla riittävä miehellesi. Siinä värejä kerrakseen.

[/quote]Sinä selvästi tunnet exäni vaimon :-D.