Tuleva avioero hävettää ja surettaa

Mielestäni olet rohkea. Miehesi on itse vastuussa käytöksestään, sinun ei ole pakko pilata elämääsi kärsimällä siitä. Sinulla on vielä elämää edessä, anna palaa.

Vielä hirveämmältä susta tuntuisi jos tuollaiseen elämään jäisit! Mietipä sitä. Eikä ne aviomiehet ja lapset kenenkään elämästä sen auvoisempaa tai tarkoituksellisempaa tee. Olet ihan yhtä arvokas vaikka olisit koko elämäsi ilman parisuhdetta. Itse asiassa pääsisit paljon helpommalla.

Muista että et ole ainoa joka on kokenut eron, niitä tapahtuu koko ajan ja joka maailmankolkassa. Nyt vaan oma elämä kuntoon ja LUPAAN sulle, että vuoden päästä olet kuin toinen ihminen. Nyt olet oppinut todella paljon, etkä enää tee samoja virheitä kuin ennen. Tsemppiä jatkoon, kyllä se siitä!

Ei kannata edes suhteen alussa katsoa huonoja tapoja läpi sormien

Vaikka muut yllättyisivät ja järkyttyisivät, se on kuitenkin sinun elämäsi ja sinun päätöksesi. Et ole muille yllätyksettömyyttä ja vain helppoja ratkaisuja velkaa. Et ole vastuussa muiden reaktioista.

Olen mies ja kokenut myös huonoja suhteita. Siksi olenkin nostanut riman niin korkealle, että todennäköisesti olen sinkku lopun ikääni. Mutta ap:n kaltaisessa suhteessa ei pidä olla. Se kuluttaa lopöuun huomaamatta. Jo kuukauden päästä erosta huomaa että pystyy vapaasti hengittään eikä tarvitse kokoajan miettiä miltä kaikki näyttää ulospäin. Koska tuollainen suhde on pelkkä kulissi.

Eräs amerikkalainen nainen itki puoli vuotta kylppärin lattialla istuen, kun tajusi että hän todella haluaa erota. 

Hän ei itkenyt sitä että eroaa tästä miehestä, hänen jättämisensä oli aivan helppoa. Vaan hän itki sitä syvää uskoaan ja glorifiointiaan ja suurinta unelmaansa avioliitosta, siitä yhdestä ja ikuisesta, joka oli nyt romuttumassa. 

Se unelmien romuttuminen on yleensä se kauhein asia, ei niinkään jostain ihmisestä eroon joutuminen. 

Ehkä sun läheiset ovat helpottuneita, kun eroat. Voi hyvin olla, että ovat huomanneet tilanteesi vaikka olet sitä yrittänyt piilotella. Voithan lähimmille ja luotettaville jossain vaiheessa avata, miksi tähän on päädytty. Tsemppiä!

En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä. Olen itsekin avioeronnut, ja vaikka suhteessa ei ollut mitään rankkoja vaikeuksia, päihteitä, pettämistä, väkivaltaa tai muuta, eron koittaessa häpeän ja epäonnistumisen tunne oli valtava. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiin, joita ero herättää. Itse eron koittaessa koin myös voimakasta surua ja luopumisen tuskaa. En puolisostani, vaan yhteisten ja omien elämänhaaveiden rikkoutumisesta. Olimme pitkään yhdessä ja meillä oli haaveena ostaa oma koti ja saada useampi lapsi. Saimme yhden lapsen, ja haavekuva onnellisen ydinperheen murskautumisesta teki eniten kipeää.

Jos tuntuu siltä, ettet jaksa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitasi, hae apua. Juttele läheisillesi, mutta älä kuormita heitäkään liikaa, vaan hae ammattiapua. Erosta toipuminen kestää kauan, ainakin vuoden, ja se on raskas prosessi. Puhuminen auttaa saamaan kipeät sykkyrät ulos ja myös järjestelemään omia ajatuksia selkeämmiksi. Se kuitenkin helpottaa pikku hiljaa.

Valtavasti voimia sinulle, et ole yksin maailmassa ja toivottavasti et myöskään elämässäsi. Tukeudu läheisiisi.

Tunnen tuskasi! Olen itse ollut nyt 13v naimisissa ja laitoimme yhdessä vaimon kanssa avioeropaperit vetämään vähän aikaa sitten. Aloitin tämän läpikäymisen jo muutama vuosi sitten kun hän alkoi jatkuvasti puhumaan erosta. Suhde on ollut huono meille molemmille ja pystyyn kuollut jo vuosia sitten. Aluksi oli suuri ahdistus, tuntemuksia epäonnistumisesta ja siitä kuinka taloudellisesti asiat järjestetään. Nämä asit pyörivät pitkään päässä ja pikku hiljaa ne järjestyvät kohdilleen ja itselläni otti n. vuoden ennen kuin huomasin että pystyn ajattelemaan tulevaa eroa ilman lamauttavia tuntemuksia. Vaikka paperit laitettiin vasta vähän aikaa sitten, olemme kumpikin johenkisesti eronneet ja käsitelleet nämä tuntemukset. Meillä ei ollut onneksi taustaa pettämisistä ja epäluottamuksesta, joten olemme huomanneet että voimme erota ystävinä ja olla jatkossakin hyvissä väleissä. Luulen että keskinäinen suhteemme paranee tästä.

Sinulla on kuitenkin ihan eri tilanne ja muista että sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä. Tämä on ihan klassinen tilanne, jossa pelastat oman elämäsi lähtemällä kun vielä pystyt. Se, että koet epäonnistumisen ja ahdistuksen tunteita, kertoo siitä että olet empaattinen ja hyvä ihminen. Tunteesi kuuluvat asiaan. Niitä pitää olla. Jotta olet ihminen. Jos tunteita ei olisi, sinun pitäisi huolestua. Tiedä, että ne ovat osa eroprosessia ja että ne selkiytyvät ajan kuluessa. Narsistit ja hyväksikäyttäjät lähinnä harmittelisivat uhrin häipymistä muualle ja pyrkivät kostamaan näille. Näin saattaa olla miehesikin kanssa, joka kuulostaa hyväksikäyttäjältä.

Muista tehdä seuraavat asiat välittömästi:

- Jos miehesi tietää luottokorttisi numeron, kuoleta vanha kortti ja hanki uusi.

- Jos teillä on yhteinen tili, jossa molemmille käyttöoikeus, siirrä omat varasi pois sieltä.

- Vaihda niiden sovellusten ja sähköpostien salasanasi, joihin hänellä on pääsy. Ettei esim. kosta jättämistä lähettämällä herjausposteja sinun sähköpostista esim. pomollesi, tms.

Ehkä näitä varotoimia ei tarvita, mutta kuulostaa siltä että miehesi luonne ei ole luotettava ja jos hän voi noin vain pettää lupauksensa monta kertaa, ei kyse ole sattumasta, vaan siitä että hän ei arvosta sinulle annettua lupausta, eli että hän ei arvosta sinua. Jos jotakuta ei arvosta, sellaiselle henkilölle on helppo tehdä mitä hyvänsä.

Seuraavaksi, etsi kunnastasi eron tukiryhmä. Sellaisia on varmasti ja nykyään varmaan järjestetään virtuaalisesti. Huomaat että kukaan ei siellä sinua tuomitse ja että saat sympatiaa ja hyviä neuvoja tulevaa varten.

Toivon sinulle paljon voimia!! Olet jo nyt voimakas, kun olet ajatellut asioita pitkälle monelta eri kannalta. Pärjäät kyllä ilman hulttiomiestä. Suru kuuluu asiaan, älä pelkää sitä. Vaikka liitto ei olisi sisältänyt miehesi kaltaisia tyyppiäkään, suru on silti läsnä, kun unelma ei kestänytkään. Kohti uutta huomista, rohkeasti ❤️.

Vastailette vuonna2013 aloitettuun ketjuun.

On oikein surra ja tuntea pettymystä. Niin lopulta selviöt erosta, sillä tuon kaiken läpikäymällä, eikä maton alle lakaisemalla, saat uuden reitin auki paremmalle elämälle. Myös uusi hyvä parisuhde on mahdollinen, kun nyt työstät surun ja häpeän. Eivät sitten ole rasitteena silloin, kun kohtaat uuden rakkauden! Tsemppiä rohkeaan uuteen elämääsi🌺👍

Vierailija kirjoitti:

Vastailette vuonna2013 aloitettuun ketjuun.

Niin, mitä sitten? Asia ajankohtainen silti monelle?

Vierailija kirjoitti:

Vastailette vuonna2013 aloitettuun ketjuun.

Kappas, olisi kiva tietää miten ap:lle sitten kävi.