Kasvaako vapaalla kasvatuksella taiteilijoita

Riippuu siitä, tarkoitatko vapaakasvatusta määriteltynä kasvatustapana vai sekoitatko sinä(kin) sen kasvatuksen laiminlyöntiin.

 Vapaassa kasvatuksessa kyse on lempeästä, lasta kuuntelevasta kasvatuksesta, joka on luotu 60-70-luvuilla vaihtoehdoksi autoritääriselle, määräävälle kasvatukselle. Siis mitä yleisesti tänä päivänä noudatetaan. Tällä tavalla voi kasvaa ja on kasvanutkin niin taiteilijoita, lääkäreitä kuin lakimiehiäkin.

 Kasvatuksen laiminlyönti johtanee juuri koskaan mihinkään hyvään lopputulokseen. Edes taiteilijaksi.

No, Esa-Pekka Salosen vanhemmat ovat sanoneet jossakin haastattelussa, että halusivat katsoa mitä tulee pojasta, joka saa tehdä mitä lystää.

Tiedän tuttavaperheen, jonka vanhemmat ovat mielestäni kasvattaneet lapsensa aika ankarasti. Lapset ovat suuntautuneet taidealalle. Ankarasta kasvatuksesta huolimatta vanhemmat eivät ole estäneet heitä hakeutumasta unelma-alalle. Vanhemmat eivät siis ole tietääkseni puuttuneet uravalintaan, vaikka ovat muuten olleet tiukkoja.

Oma lapseni taas on joidenkin mielestä saanut kasvaa ehkä liiankin vapaasti ja häntä on myös hemmoteltu kai ainakin joidenkin mielestä. Hänen unelma-alansa on oikeustiede ja hän haluaa juristiksi. Häntäkään ei ole ura-asiassa painostettu mihinkään suuntaan, en ainakaan itse ole huomannut tekeväni niin.

Yritin aiemmin jopa antaa hänelle taidekasvatusta, mutta huomasin hyvin varhain, ettei häntä kiinnosta sellainen.

Luulen siis, ettei asia ole niin yksinkertainen. Asiaan vaikuttaa myös lapsen oma luonne, mistä hän on kiinnostunut.

Minulla oli aika tiukka kasvatus ja olisin halunnut taidealalle, mutta vanhemmat eivät halunneet, että valitsen sen suunnan, vaan he toivoivat minusta lääkäriä tai juristia. Joten minusta tuli tavallinen "konttoriristi". Siksi päätin, etten yritä puhua lasta ympäri ammatinvalinta-asioissa.

No vapaan kasvatuksen saaneista tulee "taiteilijoita" jotka  lässyttävät kuinka ovat taiteellisia , mutta ovat vain laiskoja pullukoita. Taide on intohimo ei mikään juttu mikä valitaan kun ei laiskuuttaan pysty päivätyöhön

Jaa, itsellä ankara kasvatus, kitlin tytön viitta harteilla.

Entinen anoppi taas oli 70 luvun curling yh, sanoi ettei lasta saa kieltää tai pahoittaa sen mieltä. Ja kaikenhan se ainoa poika saikin aina, ja oli kuulemma koittanut suojella tytöiltä mahdollisimman pitkään. 

No harvinaisen kusipäinen ja itsekäs narsisti siitä sen pojasta kasvoikin, onneksi ex mies nykyään, harmi ettei noita tunnista etukäteen eikä ne aloita sitä henkistä helvettiä ennenkuin on liian myöhäistä.

Ei. Eivätkä taiteilijat ole "sielultansa vapaita", "ihanan henkisiä ja avoimia", "energisiä oman tien kulkijoita". Omat taidekoulu(luokka)kaverini tulivat ihan kaikenlaisista perhetaustoista, kuten suomalaiset muutenkin. Ehkä vähän enemmän keskiluokkaa kuin varsinaisia wt-lapsia.

Taiteilija joutuu usein työskentelemään pitkäjänteisesti, kurinalaisesti ja itsenäisesti. Taiteilijan tarvitsemia ominaisuuksia on älykkyys ja kyky ajatella isoja abstrakteja kokonaisuuksia niin, että niistä voi puristaa ulos jotain omaa, samalla kun hallitsee oman alansa historian. Monet kuvataiteilijat joita tunnen, ovat jo lapsena tehneet helvetisti työtä piirtämisen eteen. Näkisin, että nämä piirteet vaativat vanhemmiltakin jonkinlaista kurinalaisuuden ja pitkäjänteisyyden opettamista. Eli just sitä kasvatusta.

Tämä siis jos ei puhuta mistään potanhuovuttajasta, joka hennaa hiuksiaan ja polttelee suitsukkeita landella, vaan koulutetuista ammattitaiteilijoista.

Juuri näin se menee. Vapaa kasvatus tuottaa juurikin, jos hyvä tuuri käy, taiteilijoita, mutta useimmiten vain perusnarkkareita. Kasvatuksen ei tosin tarvitse olla erityisen ankaraa, jotta tuloksena on lääkäri tai lakimies, riittää kunhan rajat on selvät ja niiden noudattamista valvotaan johdonmukaisesti.

Narkkari voi myös tulla liian ankaralla kasvatuksella, kun siitä vapautuu, niin pistää haisemaan. Mutta uskon tuohon, että vapaalla välittävällä kasvatuksella voi kasvaa taitelijoita.

T. ap