Vilkkaan terrierinpennun kasvatus, kokemuksia pinoon!

joku aika sitten yhessä keskustelussa eräs kirjoitti ettei käytä sanaa EI. kiinnostais kuulla että pärjääkö tosissaan ilman kieltosanaa...

Välttäisin metsästysvietin herättelyä, sekä liian riehakasta leikkiä. Enemmän rauhoittavia tilanteita kuin energian purkamista. Ehdottomasti odottamisen opettelua, sekä muuta henkistä virikettä.

Meillä ollut yksi kivien pyöritykseen, sekä lumenheittoon addiktoitunut terrieri, joka hyppäsi myös aina pakkomielteisesti virvelin perään, sekä eksyi metsässä eläimen tai sen jäljen perään sännätessään. Saa arvata mitä välttelimme... Jos oli liikaa energiaa, niin tottelevaisuusharjoitukset antoivat tekemistä.

Toista terrieriä kasvatan - ensimmäisen kanssa onnistuttiin, mutta siihen saikin panostaa täysillä. Nyt on kolme lasta säheltämässä ja kasvatettavana koiranomistajiksi rinnalla.

Sanoisin, että juuri tiettyjen vaistojen sammuttaminen on yksi avain, ja energian kanavoiminen johonkin älylliseen: ongelmanratkaisuun, pulmaleluihin, herkkujen etsimiseen, kaivamiseen - ja siihen tottelevaisuuskoulutukseen. Pelkkä lenkittäminen ei todellakaan riitä. 

Terrieri myös haastaa aina, joten ihan täyttä tottelevaisuutta on turha tavoitella. Laumanjohtajuuden on silti oltava kiistaton ja koiran tiedettävä paikkansa - hyvällä, lempeästi ja reilusti. Ei liikaa lellimistä ja paapomista silti.

AIka äkkiä on opetettava, ettei ohikulkevien ihmisten lahkeisiin saa tarttua. Kasvattaja kehotti myös välttämään pallo- ja vetoleikkejä ainakin yksivuotiaaksi, koska ne lisäävät aggressioita. Ekan koiran kanssa ei tosin vältetty, ja tuloksena oli aivan ihana koira, jonka kanssa saattoi leikiä vetoleikkejä ihan rauhassa. Pallohullu se kyllä oli, mutta toisaalta sai niin purettua energiansa. Ja se ei myöskään koskaan karkaillut tai jahdannut mitään.

Terrierin kanssa pitää muistaa, että se on iloinen ja miellyttämisenhaluinen koira, joka haluaa puuhata kaikenlaista omistajansa ja perheensä kanssa. Metsäretkiä, vaihtelevaa ja vaikeakulkuista maastoa, "päivystämistä" ulkona tapahtumia seuraillen, paljon leluja, älyllistä haastetta ja sallittua järsittävää kotona - näillä on nyt menty ensimmäiset viikot. 

Kasvatan terrierejä. Olen lähes päinvastaista mieltä kuin nro 4. Minusta terrierin vaistoja ei pidä sammuttaa missään nimessä, vaan aina kun mahdollista, niiden pitää antaa ilmetä. Jos se ei ole mahdollista, ei voi mitään. Mutta usein kaupungissakin voi vähän antaa kaivaa myyriä, jahdata rusakoita tms, mitkä ovat terrierin elämän eliksiiriä.

Ja kyllä, tottelevaisuutta VOI tavoitella. Olen itse kilpaillut tottelevaisuuskoulutuksessa terriereideni kanssa. Mutta turha luulla että terrierien kanssa tottelevaisuuden saavuttaa pomottamisella, ne pitää oveluudella lahjoa tottelemaan. Palkkioilla kouluttaminen toimii mainiosti, terrieri menee vaikka perse edellä puuhun että saa mitä oikeasti haluaa, vaikka pakkoon ja rangaistukseen ei välttämättä reagoi mitenkään. 

Hei 5,

sulla kun tuntuu olevan kokemusta niin miten tuo terrierin vapaanapito..?

Meillä puolivuotias iloinen ja peruskäskyt hanskaava neitonen, mutta en kyllä ole uskaltanut vapaaksi päästää sitten ihan pikkupentuaikojen - luoksetulo treenatessa kyllä sujuu, mutta korvat katoaa täysin tuolla lenkkipoluilla jos ja kun joku ihana haju tms. tulee vastaan, muista eläimistä puhumattakaan. 

Aina kannattaa yrittää suunnata sen tekeminen johonkin järkevään. Vaikka kun se pureskelee kenkiä niin antaa sille purulelun suuhun ja ottaa kengän pois, ei se pelkkä kieltäminen meillä ainakaan auttanut yhtään mitään.

Pentuna tuo oli kova "näykkimään" kun se innostui jostain. Opetettiin sille käsky "lelu" ja kannettiin lelua sit mukana ulkona. Se oppi tosi nopeesti upottaa hampaansa siihen leluun mun säären sijasta. 

helpointa on opettaa vapaanaolo pennusta alkaen. kun perustottelevaisuus on myös hanskassa, niin homma toimii. tietenkin kannattaa miettiä mikä palkinto motivoi eniten, jollekin se voi olla vastustamaton lelu, toisille herkku. mutta terrierin alkuperäinen käyttötarkoitus ja ominaisuudet kyllä määräävät metsästysvietin voimakkuuden. jos se on voimakas, niin voi olla että koira lähtee teet sitt

lähti nopeasti. eli voi olla että koira lähtee vaikka teet mitä. eli koira kannattaa alunperin valita käyttötarkoituksen mukan. jos sinulla on metsästysviettinen terrieri, niin kiinnipito on se vaihtoehto. sityen aidatuilla alueilla vapaaaksi ja vaikkrodun harrastustoimintaa lisäksi. en ole tuo kasvattaja, mutta yhden tosi metsästysvaistpisen terrierin omistajana aikanaan olleena valitsimme seuraaavan rodun toisin.

lähti nopeasti. eli voi olla että koira lähtee vaikka teet mitä. eli koira kannattaa alunperin valita käyttötarkoituksen mukan. jos sinulla on metsästysviettinen terrieri, niin kiinnipito on se vaihtoehto. sityen aidatuilla alueilla vapaaaksi ja vaikkrodun harrastustoimintaa lisäksi. en ole tuo kasvattaja, mutta yhden tosi metsästysvaistpisen terrierin omistajana aikanaan olleena valitsimme seuraaavan rodun toisin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 12:01"]

joku aika sitten yhessä keskustelussa eräs kirjoitti ettei käytä sanaa EI. kiinnostais kuulla että pärjääkö tosissaan ilman kieltosanaa...

[/quote]

Miksipä ei pärjäisi, se vaatii vain itseltä asenteen muutoksen. Sen sijaan että kieltäisi koiraa, kertoo sille aina mitä sen haluaa tekevän. (Ja voi sen ei-sanankin opettaa positiivisesti niin kuin muutkin ohjeet, ei on vaan liian helppo sanoa äkäisesti tai toistella sitä turhan usein).

Esimerkkejä:
- koira sieppaa kengän tms. suuhunsa. Koiralle sanotaan irti (joka tietysti on opetettu jo pennusta alkaen) tai jätä, eikä karjuta ei

- koira on aloittamassa roskiksen penkomista. Koiralle sanotaan jätä, tai se kutsutaan luokse
- koira alkaa hihnassa vetää. Pysähdytään eikä matkaa jatketa ellei hihna pysy löysällä. Tähän on monta muutakin tapaa jotka eivät vaadi ei-sanan käyttöä tai hihnasta nykäisyjä, voi palkita vierellä kulkemisesta, voi opettaa koiran tähtäämään reiden/käden kohtaa ja häivyttää sitten palkkiot pois jne.

- koira meinaa haukkua vastaantulevalle koiralle. Koiralle sanotaan katso/jätä/muu huomiosana ja palkitkaan kontaktista.
 Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kaikki tämä vaatii vain säännöllistä harjoittelua ja pohjatyötä. Ja on huomattavasti mukavampaa kuin suoni otsassa pullistuen karjua sitä ei:tä, mitä aika moni koiranomistaja tekee kun ei se yksi ei riitäkään.