En voi koskaan saada miestä, joka on todellinen rakkauteni. Mitä teen?

:DDD

Minä. En tiedä mitä teen. Koitan vaan sinnikkäästi unohtaa ja uskotella itselleni että mies on sika ja huijari. 

Taas näitä "sielunkumppaneita", jotka on unohtaneet teidät jo vuosia sitten. :D Hei oikeasti uutta putkeen ja hittoon tuollainen suomalainen, melankolinen itsesääli.

Kuten vanha sanonta kuuluu: "Jos et saa sitä, jonka haluat, niin halua sitä, jonka saat niinkuin haluaisit sitä, jota et saanut..."

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 07:45"]

Kuten vanha sanonta kuuluu: "Jos et saa sitä, jonka haluat, niin halua sitä, jonka saat niinkuin haluaisit sitä, jota et saanut..."

[/quote]

Tässä on viisaus. Voit joko jäädä piehtaroimaan kaipuun tunteisiin, tai sitten sopeutua tilanteeseen. Jälkimmäinen on parempi vaihtoehto, jos haluat olla onnellinen. Eihän se välttämättä helppoa ole hyväksyä.

Minulla on kolme ex-poikakaveria, jotka ovat joko soittaneet tai kirjoittaneet, että olen heidän "todellinen rakkautensa". Itse olen onnellinen avioliitossani. Mitä se todellinen rakkaus on? Vanhojen aikojen kaipaamista, veikkaisin. Mutta mennyttä aikaa ei saa takaisin. Pitäisi osata nauttia tästä elämästä, eikä haaveilla turhia.

Juuri eilen kohtasin ihonalaiseni ja kohdatessa vaihdettiin muutama sana ja halattiin. Vuosia (ennen kuin tapasin nykyisen mieheni) sitten meillä jäi juttu kesken johtuen monestakin syystä. Kumpikin on tehnyt päätöksen, että toisen suhdetta ei rikota, emme ole ikinä pettäneet ketään vaikka meillä on ollutkin intiimimpi suhde silloin joskus.

Minulla on perhe jota en vaihtaisi mihinkään. Hänellä on suhde ja luulen ja toivon sen olevan onnellinen.  Meillä on paljon yhteisiä tuttuja ja "joudumme" olemaan jonkin verran tekemisissä. Aina kun näen hänet se koskettaa minua jostain hyvin syvältä.. Ei sille vain mahda mitään.

Lapsellista paskaa ja päiväunia. Sielunkumppanuus ja rakkaus ei ole kaipausta, haikeutta ja kuvitelmia asioista joita ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Rakkaus on läheisyyttä ja välittämistä, elämän jakamista ja toisen tukemista. Hirveää jos tunnepuolen suurin juttu olisi jonkun puolitutun äijän perään nyyhkiminen. Ihonalainen...just joo.

Usein sitä vaan rakentaa jostain ihmisestä sen oman haavemiehensä. Todellisuus voi olla sitten jotain muuta.

Itselläni se ns. nuoruuden ihonalainen oli varmaan 15 vuotta mielessä jonain haavekuvana. Kävi sitten niin, että aikuisena sitten ystävystyttiin oikein kunnolla ja opin tuntemaan miehen todella hyvin. Hän olikin ihan erilainen kun mitä olin nuorena kuvitellut ja parannuin saman tien siitä haaveesta :) Mies ei olisi sopinut eikä nytkään sovi minulle ollenkaan, ollaan toisillemme ihan vääränlaisia!! Mutta hyviä frendejä meistä tuli.

Minulla on myös yksi ex, josta ylipääseminen on ollut äärettömän vaikeaa. Nyt vasta kun sain lapsen, ymmärsin etten hänen kanssaan halua milloinkaan elää. Se helpotti.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 08:32"]

Lapsellista paskaa ja päiväunia. Sielunkumppanuus ja rakkaus ei ole kaipausta, haikeutta ja kuvitelmia asioista joita ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Rakkaus on läheisyyttä ja välittämistä, elämän jakamista ja toisen tukemista.

[/quote]

Ok, no laitetaan sinut asumaan ihan kenen tahansa kadulta repäistyn ihmisen kanssa, niin nähdään kuinka kauan olet samaa mieltä. Turha pyristellä vastaan ja väittää, että kaipaisit jotain muuta. Rakkaushan on sinulle sitä, että saat jakaa elämäsi tuon satunnaisen ihmisen kanssa.

Itselleni kävi sama, että elättelin jotain haave-kuvaa eräästä ex-hoidosta, kun tapasin mieheni ja saimme lapsen, vasta silloin älysin kuinka turhaa tuo haihattelu ex-hoidosta oli.. Haavekuvaa vin

Suurin rakkaus on se saavuttamattomissa oleva monelle. Miksi?

luulen, että yksinkertainen selitys on, ettei se "suuri rakkaus" ole sitä arkea. Se on jotain unelmahöttöä, pilvilinnoja ja täyttä kuvitelmaa. Ja sitä sitten itse ruokkii ajatuksillaan lisää, kunnes siitä tulee se elämää suurempi tragedia. :D

"Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan, liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan!"

Muistakkin pysyä kaukana...

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 07:06"]

Minä. En tiedä mitä teen. Koitan vaan sinnikkäästi unohtaa ja uskotella itselleni että mies on sika ja huijari. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 08:32"]

Lapsellista paskaa ja päiväunia. Sielunkumppanuus ja rakkaus ei ole kaipausta, haikeutta ja kuvitelmia asioista joita ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Rakkaus on läheisyyttä ja välittämistä, elämän jakamista ja toisen tukemista.

[/quote]

Ok, no laitetaan sinut asumaan ihan kenen tahansa kadulta repäistyn ihmisen kanssa, niin nähdään kuinka kauan olet samaa mieltä. Turha pyristellä vastaan ja väittää, että kaipaisit jotain muuta. Rakkaushan on sinulle sitä, että saat jakaa elämäsi tuon satunnaisen ihmisen kanssa.

[/quote]

Aijaa. Mä olen kuule naimisissa elämäni rakkauden kanssa ja tiedän hänen olevan elämäni rakkaus ja sielunkumppani. Sen takia me ollaankin naimisissa ja yhä rakastuneita. Voi pyhä yksinkertaisuus. Aika surkeaa olisi, jos pitäisi kuvitella omassa päässään näitä rakkauksia kuten sinun.

Kuule ap,

Jos rakkautenne olisi tarkoitettu toteutuvaksi molemminpuoliseksi elämän jakamiseksi, se olisi toteutunut. Nyt kyseessä on vain sinun yksipuolinen haavekuvasi.

Keskity ihmiseen, joka on valmis aidosti kohtaamaan sinut. Rakkaus on aina kaksipuolista.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 10:42"][quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 08:32"] Lapsellista paskaa ja päiväunia. Sielunkumppanuus ja rakkaus ei ole kaipausta, haikeutta ja kuvitelmia asioista joita ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Rakkaus on läheisyyttä ja välittämistä, elämän jakamista ja toisen tukemista. [/quote] Ok, no laitetaan sinut asumaan ihan kenen tahansa kadulta repäistyn ihmisen kanssa, niin nähdään kuinka kauan olet samaa mieltä. Turha pyristellä vastaan ja väittää, että kaipaisit jotain muuta. Rakkaushan on sinulle sitä, että saat jakaa elämäsi tuon satunnaisen ihmisen kanssa.[/quote]

Etkö sä oikeasti ymmärtänyt, mitä tossa sanottiin?

Teillä on ollut suhde? Voihan en "koteloida" historiaan, olla kiitollinen että kerran sai kokea jotain sellaista.

Mulla on ollut ykis suuri rakkaus, nuoruuden pitkä avoliitto. En voinut jatkaa hänen kanssaan, koska hän oli silloin hyvin epäkypsä ja jatkuvasti loukkasi minua. Nyttemmin on melkoisen päihdeongelmainen.

Silti rakastan kaukaa häntä varmaan aina. Ja olen kiitollinen että sain kokea niin suuren molemminpuolisen rakkauden. Olen myös kertonut sen (kiitollisuuteni) hänelle ja hän on sanonut tuntevansa myös kiitollisuutta siitä yheisestä ajasta. Siitä on jo kauan.

No eihän tässä nyt mistään katujen miesten rakastamisesta puhuttukaan.

Ap:n aloituksesta ymmärsin, että hän ei voi saada rakastamaansa miestä? Onko hän siis varattu vai kenties kuollut? Tämä on vain niitä asioita, jotka pitää hyväksyä. Jos tällaisesta rakkaudesta ei pääse aikaa myöteen eroon, on kyse enemmän fantasiasta.

Ja jos on ollut molemminpuolista rakkautta ja tulee ero syystä tai toisesta, niin tuossa ylempänä joku sanoi hyvin, että silloin pitää keskittyä olemaan kiitollinen siitä mitä on saanut. Nykyään, kun ihmisten elinikä on pitkä, parisuhteitakin on enemmän ja silloin voi ajatella, että kullakin ihmissuhteella on aikansa ja elämäntilanteensa. Muutoin ei pysty menemään elämässä eteenpäin ja nauttimaan siitä mitä huominen tuo tullessaan.