Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti
02.08.2013 |
Tästä aiheesta on varmaan miljoona aloitusta, mutta ajattelin nyt kirjoittaa silti..
Minulla on 6 kk erittäin eläväinen ja utelias poikavauva. Rakastan lastani, mutta vihaan elämääni. Miten tässä näin kävi?? Lapsi oli todella toivottu ja olin aivan lumoissa odotusajan, vaikka silloinkin suhde reistaili miehen vaatimusten takia.
Kun vauva syntyi, kaikki kaatui. Olin pian loppu. Hoidin kodin ja hoidin vauvan, yksin.
Sama pätee tänäkin päivänä. Isä käy pojan kanssa kärryttelemässä muutaman tunnin muutaman kerran viikossa ja muutaman kerran viikossa saan nukkua muutamaa tuntia pitempään. Miehellä on siis nyt kesäloma. Noh, nämäkin muutamat kerrat loppuvat pian koska miehelle alkaa työt. Minulla alkaa vielä suurempi helvetti sen jälkeen ja koko ajatusta siitä ahdistaa ja itkettää, sekä myös raivostuttaa. Ero on käynyt mielessä paljon ja kummittelee melkein päivittäin.
Mies haukkuu minua hermoheikoksi ja läskiksi..Olenkin laihiksella, mutten miehen takia. Vaan itseni. Haluan löytää sen nätin, solakan naisen taas uudestaan että tuntisin rakkautta edes itseäni kohtaan, lapsen lisäksi. Mies ei ymmärrä, että minulla on hermot kireellä koska olen väsynyt. Väsynyt pitämään jatkuvasti asunnon puhtaana ja tavarat järjestyksessä, pojan puhtaissa vaatteissa, viihdytettynä, syötettynä, ruoka-ajat ja nukkuma-ajat soviteltuna päivään, puhumattakaan öistä. Yöheräämiset onneksi loppuneet!
Laihiksen myötä väsymykseni kasvoi. On varmaan jokin vitamiinin tai raudan puutos. Mies ei välitä. Toinen kompastuskivi on raha. Miehellä on sitä paljon, minulla ei.
Lapselle kaikki on ostettu käytettynä. Sain kauhean vääntämisen jälkeen pojalla uudet matkarattaat. Hävettää. Kaikilla pariskunnilla joilla on vähemmän rahaa kuin meillä, on uudet rattaat, sängyt ym.
Joudun pienestä äitiyspäivärahastani maksamaan puolet vuokrasta ja puolet ruuasta. Minulle ei jää mitään käteen. Miehellä jää vaikka millä mitalla!
Olen niin kyllästynyt elämääni. Haluaisin vain matkustaa pois, kauas pois. Pojan ottaisin tietysti mukaani mutta miestä en haluaisi nähdä enää koskaan.
Kommentit (18)
Anteeksi jos kuulostan vähän tylyltä, mutta ei työmääräsi (kämpän siistinä pito ja lapsen viihdyttäminen) kauhean rankalta kuulosta. Jos lapsi kerran nukkuu yötkin, niin pitäisi sinun ainakin unta saada tarpeeksi? Luulen, että sinulla vain on tylsää ja kaipaat aikuisseuraa, etkä niinkään ole "väsynyt". Mitä teet lapsen kanssa päivisin? Lähde ulos, ettei seinät kaadu päälle! :) Suhteestasi mieheesi en osaa sanoa mitään, läskiksi haukkuminen ei ainakaan mukavalta kuulosta. Puhu miehesi kanssa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko naimisissa? Miehellä on tällöin elatusvelvollisuus sinua kohtaan. Kuulostaa kyllä ikävältä.
Kakkonen unohtaa nyt sen, että jos mies on vastuullinen, hän kuitenkin haluaa tavata lasta ja näkisi siis viimeistään viikonloppuna ainakin päivän verran tätä, ja näin ap saisi nukuttua univelkojaan pois.
Rahakaan ei olisi ongelma, kun ei tarvitsisi maksaa miehen ruoasta (varmaan syö enemmän kuin ap) eikä kärsiä siitä, että perheessä eletään kahta elintasoa. Ei tarvitse siivota miehen sotkuja ja puunata kotia, kun ei kuitenkaan rahallisestikaan saa siitä mitään palkkiota.
Ap, en suosittele pienten lasten vanhemmille eroa. Mutta tokihan sinun pitää tehdä tunteesi miehellesi selväksi asiallisesti. Jos keskustelu siirtyy aina siihen, mitä sinä olet hullu ja läski, niin kirjoita miehellesi sähköposti. Kerro, että haluat käydä pariterapiassa ja haluat tehdä perhe-elämästänne tasa-arvoista. Jos maksat saman verran vuokrasta ja ruoasta, niin miehesi joutuu hoitamaan oman osuutensa kotitehtävistä ja lapsenhoidosta. Muutenhan ei ole mitään järkeä siinä, että sinä menetät eläke- ja ansiotulosi. Lisäksi voit hyvin vaatia, että mies vastaavasti hoitaa teidän lastanne seuraavan vuoden, ja sinä olet töissä ja vaadit miestä maksamaan puolet kuluista ja tekemään kaikki kotityöt.
Kun listaat paperille asiat, joutuu mieskin ne todella tajuamaan, eikä niitä voi sivuuttaa vain sillä, että olet hullu.
Kerro myös, että et todellakaan ole onnellinen tällaisessa parisuhteessa, missä miehellä on kaikki oikeudet ja rahat, ja sinulla vain velvollisuudet.
En ikinä ymmärrä, miksi naiset suostuvat tuollaiseen diiliin, kun saavat lapsia. Lapsi on yhteinen, joten siitä johtuvat tulonmenetykset ovat myös yhteisiä. Asiat pitää kyetä sopimaan järkevällä ja tasa-arvoisella tavalla etukäteen. Onhan toki selvää, että se, joka on töissä, ei tee saman verran kotitöitä eikä hoida lasta yhtä paljon. Mutta silloin hän korvaa sen rahalla eli hänen tulonsa tulevat myös kotona olevan puolison käyttöön.
Miten kummassa voidaan sanoa, että lapsi on molempien, jos käytännössä vain äiti hoitaa ja äiti maksaa?
Kakkonen tajuaa enemmän kuin luuletkaan. Olen entinen kolmen lapsen yh.
Kuten tuossa alussa sanoin, lapsi on erittäin eläväinen ja utelias. Kun on hereillä minä en saa tehtyä juurikaan mitään. Ei viihdy kauaa lattialla yksin, sitterissä tai missään muuallakaan. Yritän silti tehdä kotitöitä ja keksiä lapselle tekemistä edes vähäksi aikaa ja kyllä pihalla käyn paljon.
Vihaan myös itseäni että olen suostunut tai toisin sanoen ajatutunut tälläiseen tilanteeseen miehen kanssa. En olisi ikinä itsestäni uskonut, koska olen ollut käytännössä feministi koko elämäni. Mutta näin sitä ihminen vaan huomaamattaan joskus ajautuu paskaan tilanteeseen. Mitä enemmän yritän pyristellä tästä paskasta pois, sitä pahemmaksi suhde menee.
Mies on vanhanaikainen ja hänen mielestään naisen työ on hoitaa lapset, koti ja hassua kyllä..käydä myös töissä. Mies odottaakin kovasti koska menen töihin, että saan enemmän rahaa. Jos häneltä kysyttäisiin, minun pitäisi mennä töihin jo nyt ja lapsi hoitoon.
Joku muutos tähän on tultava, ennenkuin hermoni hajoaa lopullisesti ja ero on väistämätön. Lapsen takia sitä en haluaisi, mutta tällästä elämää en halua/aio elää lopun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan ymmärtänyt mikä sua potuttaa. Ei sun nk.ongelmat mitenkään ihmeellisiltä vaikuttaneet. Sun pitäis varmaan vaan saada jotain perspektiiviä asioihin. Typerintä mitä voi tehdä on alkaa kadehtia muita ja heidän vauvojensa uusia vaunuja tms. Jos sua lohduttaa, niin sullakin on varmasti paljon asioita joista moni on kateellinen, kuten terve lapsi, katto pään päällä jne.
En oo koskaan ennen sanonut tätä täällä mutta nyt sanon: Oliko ihan pakko tehdä se lapsi tuohon tilanteeseen?
Välillä mua ihmetyttää, kun ihmiset harkitsee koirankin ottamista tarkemmin kuin lapsen hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua potuttaa miehen kitsaus ja ainainen rahan ahneus. Siis että hänellä pitää olla rahaa, mutta muille edes omalle pojalle sitä ei suoda. En karehdi muiden uusia vaunuja, mutta minun mielestä lapsella pitäisi jotain uutta olla eikä kaikki käytettyä kun kerran rahaa on.
Ennen lasta, asiat eivät olleet näin. Mikään selvännäkijä en ole. Jos olisin, en olisi tehnyt hänen kanssaa lasta
Niin ne miehet kummallisesti aina muuttuvat kun lapsi tulee...
Kuinka paljon keskustelitte ennen lapsen hankintaa? Oliko suunniteltu raskaus? Halusiko mies lapsen? Ymmärsikö mies mitä lapsen saaminen käytännössä merkitsee taloudellisen tilanteen ja vapaa-ajan suhteen? Keskustelitteko työnjaosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:30"]
Jos olisit kokonaan yh
- et saisi koskaan tuntiakaan omaa aikaa
- et saisi ikinä nukkua levollisesti
- rahaa olisi entistä vähemmän
- olisit täydellisen yksin ajatuksinesi ja sylin kaipuusi kanssa
Hankkiudu toisten aikuisten seuraan, joilla on lapsia. Keksi itsellesi harrastus, joska vies inut kotikuvioista pois vaikka yhtenä iltana viikossa 1-2 tunniksi. Se tuulettaa kummasti.
Älä syytä miestä kaikesta. Onnellisuuden tunne kehittyy omassa päässä, ei siitä onko mies töissä vai vessassa asioillaan liiian kauan.
[/quote]
KUN olet sitten aikanaan kokonaan yh
- saat joka toisen viikonlopun omaa aikaa, kun lapsi on isänsä luona
- saisit nukkua levollisesti, kun lapsikin oppisi SINUN rytmisi
- rahaa olisi entistä enemmän, kun lapsen isän olisi maksettava elatusmaksua
- olisit täydellisen yksin ajatuksinesi ja sylin kaipuusi kanssa - mutta sinä voisit etsiä vapaasti uutta onneasi.
Se on ihan sinun oma valintasi, että teet lapsen sellaisen miehen kanssa, jolla on aivan erilainen käsittys rahankäytöstä kuin sinulla. Sen valinnan kanssa sinä elät, tai sitten teet uuden valinnan. Vai muuttuiko mies yllättäen vasta lapsen synnyttyä? Eikö sinulle todellakaan ennen lapsen saamista ollut tiedossa, että miehesi on sovinisti, vai kuvittelitko sinä sinisilmäisesti feministisyytesi saavan muutoksen miehessä?
Todellakin typerintä, mitä sinä tuossa tilanteessa teet on toisten uusien tavaroitten kadehtiminen. Yritä nyt saada edes oma elämäsi jollakin tavalla järjestykseen, ja sillä tavaroiden hankkiminen uutena on todella pieni huoli.
Kyllä keskustelimme ja paljon. Olemme sopineet säännöistä, rahankäytöstä ja kaikesta muusta. Ne vaan tuppaa unohtumaan mieheltä muutaman viikon kuluttua.
Enkä itsekkään missään nimessä ole täydellinen. Lapsi kyllä on aina puhtaissa vaatteissa ja puhtaana muutenkin. Syötetty, juotettu, muutenkin hoidettu. Lapsi on rakas, mutta itse en ole vaan elämääni tyytyväinen.
Yritän kuumeisesti keksiä ratkaisua, mutta välillä vaan tulee olo ettei oikeen tiedä mitä tehdä. Miehessä on paljon hyvääkin, eihän kukaan ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit sen itsekin: jokin tuossa kuviossa pitää muuttua. Muuten sinä et voi saada itsellesi parempaa olo ja näin vaarantuu myös lapsesi hyvinvointi! Suhteenne ei kuulostaa terveeltä, jos mies ei hoida omaa osuuttaan, nimittelee sinua eikä huolehdi perheen yhteisistä raha-asioista, vaikka tienaa hyvin. Moni asia mättää... Onko sinulla tukiverkostoa ympärillä? Vanhempia, ystäviä? Sinuna aloittaisin vakavalla keskustelulla miehen kanssa kaikesta siitä, mikä sinua ahdistaa. Katsot sitten, mihin sen pohjalta ryhdyt. Jos et saa asioita miehen kanssa kuntoon, ehkä terveempää sinulle on lähteä pois...
Sitten tuosta vauvasta... 6kk vauva ei voi vielä viihtyä itsekseen, ei hänellä ole siihen edellytyksiä. Se aika koittaa myöhemmin. Jotta jaksat olla hyvä äiti vauvalle, on sinun itsesi voitava hyvin. Muiden uusia vauvatavaroita sun muita ei kannata kadehtia. Ne eivät tee kenestäkään yhtään sen parempia vanhempia. Lapsi on tyytyväinen, vaikka rattaat olisivatkin käytetyt tai vaatteet kirpparilta. Hoiva ja rakkaus ovat tavaroita tärkeämpiä! Toivon sydämestäni voimia sinulle! Kannattaa muuttaa tuota ahdistavaa tilannetta, jotta sinä ja lapsesi voisitte mahdollisimman hyvin.
Siis kylla mun mielesta miehesi kayttaytyy epareilusti. Ihan sama mita muut tassa ketjussa sanovat. Miksei mies joka rakastaa (vai rakastaako) vaimoaan ja lastaan haluaisi suoda heille mahdollisimman hyvan toimeentulon ja onnellisen elaman. Todella ikava tilanne, kylla teilla on nyt vakavan keskustelun paikka. Mies on selvastikin todella itsekas, ja ehka hieman narsisti. Se, etta kaikki kotityot ja lapsen hoito jaa naisen hartioille on valitettavan yleista, mutta se etta joudut viela taman lisaksi huolehtimaan siita riittavatko rahat on jarkyttavaa. Kuten joku jos sanoikin, in todella kummallista, etta nainen suostuu tallaiseen tapaan jakaa vastuu ja rahat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:30"]
Jos olisit kokonaan yh
- et saisi koskaan tuntiakaan omaa aikaa
- et saisi ikinä nukkua levollisesti
- rahaa olisi entistä vähemmän
- olisit täydellisen yksin ajatuksinesi ja sylin kaipuusi kanssa
Hankkiudu toisten aikuisten seuraan, joilla on lapsia. Keksi itsellesi harrastus, joska vies inut kotikuvioista pois vaikka yhtenä iltana viikossa 1-2 tunniksi. Se tuulettaa kummasti.
Älä syytä miestä kaikesta. Onnellisuuden tunne kehittyy omassa päässä, ei siitä onko mies töissä vai vessassa asioillaan liiian kauan.
[/quote]
Toisaalta ap:n mies tuntuu olevan voimavaroja vievä tekijä. Puolisoiden kuuluu kannustaa toisiaan, ei alistaa tai väheksyä tai haukkua. Taloudellisesti ja ajallisesti ap:lla olisi yksinhuoltajana ehkä rankempaa (tai sitten ei, koska mies maksaisi edes JOTAIN koska elatusmaksut), mutta ainakaan ei tarvitsisi kuunnella moista miehen taholta vaan voisi pitää huolta lapsesta ja itsestään.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:57"]
Kuten tuossa alussa sanoin, lapsi on erittäin eläväinen ja utelias. Kun on hereillä minä en saa tehtyä juurikaan mitään. Ei viihdy kauaa lattialla yksin, sitterissä tai missään muuallakaan. Yritän silti tehdä kotitöitä ja keksiä lapselle tekemistä edes vähäksi aikaa ja kyllä pihalla käyn paljon.
Vihaan myös itseäni että olen suostunut tai toisin sanoen ajatutunut tälläiseen tilanteeseen miehen kanssa. En olisi ikinä itsestäni uskonut, koska olen ollut käytännössä feministi koko elämäni. Mutta näin sitä ihminen vaan huomaamattaan joskus ajautuu paskaan tilanteeseen. Mitä enemmän yritän pyristellä tästä paskasta pois, sitä pahemmaksi suhde menee.
Mies on vanhanaikainen ja hänen mielestään naisen työ on hoitaa lapset, koti ja hassua kyllä..käydä myös töissä. Mies odottaakin kovasti koska menen töihin, että saan enemmän rahaa. Jos häneltä kysyttäisiin, minun pitäisi mennä töihin jo nyt ja lapsi hoitoon.
Joku muutos tähän on tultava, ennenkuin hermoni hajoaa lopullisesti ja ero on väistämätön. Lapsen takia sitä en haluaisi, mutta tällästä elämää en halua/aio elää lopun elämääni.
[/quote]
Harva tuon ikäinen viihtyy kauaa yksikseen, kodettaisit nyt jaksaa. Tuo vauva-aika on oikeasti niin lyhyt ! Ja samalla helpoin aika ...sen huomaat sitten joskus.
Vaikka ap jaksaisikin vauva-ajan ja eroa ei tulisi niin kylla tallaisessa tilanteessa vaarana on katkeroituminen. Siis tietenkin jos mies on muuten aivan ihana niin voin jotenkin ymmartaa miksi jatkaa suhdetta. Toisaalta, en kylla ymmarra missa suhteessa mies voi olla erityisen hyva aviomies - ei tee mitaan sille asialle, etta vaimolla on paha mieli, ei tee kotitoita, ei hoida lastaan (joo, pari kertaa viikossa kay kavelylla), ei auta vaimoaan tarpeeksi taloudellisesti vaikka tassa tilanteessa olisi todellakin reilua maksaa kuluista enemman kuin puolet? ? ? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietaa mihin se ap:n mies kayttaa ne rahat jotka palkasta jaa yli. Siina tapauksessa jos ne menevat taysin miehen itsekkaisiin menoihin en kylla kauan kyseista miesta katselisi, jos ne kuitenkin menevat saastoon ja rahoilla ostetaan myohemmin jotain yhteista, kuten suurempi talo olisin suvaitsevaisempi.
Mieshän vaikuttaa tekstin perusteella aivan empatiakyvyttömältä, rahanahneelta sekä narsistiselta, joka ei osaa ajatella kuin omaa etuaan. Valitettavasti tuskin tulee muuttumaan pysyvästi paremmaksi vaikka kuinka keskustelisitte, eiköhän tuo ole jo luonteensa ja toimintatapansa ilmi tuonut. Kauhean epäreilu tilanne sinua kohtaan. Ei kannata olla liian kiltti, tulee vain hyväksikäytetyksi ja mielenterveys lopulta menee:(
Jos olisit kokonaan yh
- et saisi koskaan tuntiakaan omaa aikaa
- et saisi ikinä nukkua levollisesti
- rahaa olisi entistä vähemmän
- olisit täydellisen yksin ajatuksinesi ja sylin kaipuusi kanssa
Hankkiudu toisten aikuisten seuraan, joilla on lapsia. Keksi itsellesi harrastus, joska vies inut kotikuvioista pois vaikka yhtenä iltana viikossa 1-2 tunniksi. Se tuulettaa kummasti.
Älä syytä miestä kaikesta. Onnellisuuden tunne kehittyy omassa päässä, ei siitä onko mies töissä vai vessassa asioillaan liiian kauan.