voiko omat raivopuuskat vahingoittaa sikiötä?
Pidän terveydestä huolta todella hyvin jne. mutta minulla on patoutunutta vihaa, joka purkautuu huutamisella ja hermojen menetyksellä ihan pienistä asioista (omia vanhempia kohtaan ), en selosta tässä nyt mitään mennesiyydestä yms. Olen 32 vuotias. Säikähdin jos tämä vahingoittaa sikiötä ja tunnen valtavaa syyllisyyttä raivokohtauksen jälkeen (ei ole tapahtunut usein, muutta ku tapahtui sitä edelsi hyvän olon ja rauhan olo, ehkä osin hormonaalista). Nyt 30 raskausviikko.
Kommentit (17)
Hormoniheittrlythän on ihan normaalia, ihan tasapainoisesta naisesta voi tulla raivoava, itkevä hormonihirviö.
En usko että olet satuttanut lasta.
Tsemppiä loppuodotukseen!
Raivopuuskat? Liika adrenaliini veressä ei ole hyväksi kenellekään. Relax.
Olen miettinyt ihan samaa, vaikka viikkoja minulla onkin huomattavasti vähemmän kuin sinulla. Maalaisjärjellä ajateltuna on parempi purkaa tunteet vaikka raivoten kuin jättää ne sisään kytemään ja jäytämään. Siihen vastapainoksi on varmaan hyvä saada jotain iloista tekemistä.
On aika huolestuttavaa, jos aikuinen saa raivokohtauksia. Mitenkä sitten, kun vauva on jo maailmassa?
Ennemmin olisin huolissani siitä, mitä tapahtuu vauvan syntymän jälkeen. Silloin ne vasta hormonit heilahteleekin, ja siinä ei auta raivareita saada. Vauvaraukka jos tuollaiselle raivoajalle syntyy.
Mene terapiaan itsesi ja oman äitiytesi tähden. Vauvaa et vielä voi raivoamalla vahingoittaa mutta kohdunulkopuolella ollessa kyllä. Älä siirrä sukupolvien ketjussa samaa ongelmaa uudelle sukupolvelle
olen aloittaja. Sitä yritinkin painottaa ettei tämä ole mitenkään toistuvaa, ja että pidän erittäin hyväää huolta isestäni ja otan rauhallisesti kaikin tavoin. Mutta ennen tälläistä raivo-tai kiunpuuskaa on ollut hyvon hyvä olo ja sitten se tulee jyrinällä, eli uskoisin olevan hormonaalista. Mielummin silti tunteet ulos kuin sisälle jättää. Ymmärrän myös että synnytyksen jälkeen ne basta heitteleekin, onneksi syyllisyyten on niin suuri ja huoli jo nyt että uson pystyväni hallitsemaan.en kyllä halua olla sellainen yli tyyni vaan oma temperamenttinikin on olemassa
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:37"]
olen aloittaja. Sitä yritinkin painottaa ettei tämä ole mitenkään toistuvaa, ja että pidän erittäin hyväää huolta isestäni ja otan rauhallisesti kaikin tavoin. Mutta ennen tälläistä raivo-tai kiunpuuskaa on ollut hyvon hyvä olo ja sitten se tulee jyrinällä, eli uskoisin olevan hormonaalista. Mielummin silti tunteet ulos kuin sisälle jättää. Ymmärrän myös että synnytyksen jälkeen ne basta heitteleekin, onneksi syyllisyyten on niin suuri ja huoli jo nyt että uson pystyväni hallitsemaan.en kyllä halua olla sellainen yli tyyni vaan oma temperamenttinikin on olemassa
[/quote]
Miten luulet voivasi hillitä itsesi synnytyksen jälkeen sen paremmin? Mene hyvä ihminen johonkin lääkäriin ja terapiaan kiireesti.
On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin ylityyneys ja raivoavuus. Ei temperamentilla voi puolustaa omaa raivoamistaan. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy pystyä käsittelemään ikävätkin asiat ilman raivonpuuskia. Joten kyllä tuo asia kannattaa selvittää ja hakea apua.
Kyllä muuten voi temperamentillä puolustaa raivoamistaan. Olen pienestä asti kiihtynyt nollasta sataan sekunnista, samassa ajassa myös lepyn. Olen siis luonteeltani nopeatempoinen ja kärsimätön, ja kyllä, raivoan, paiskin ovia ja olen esineitäkin heitellyt suuttuessani. Toisaalta myös iloitsen isosti ja nautin elämästä. On helppo sanoa, että aikuisen pitää hillitä itsensä, aina se ei onnistu. Samoin kuin hidastempoisen mieheni kanssa ei auta, vaikka kuinka raivoaisin, että toimi nyt juma****a nopemmin. Voi toista toki väkisin yrittää muuttaa, vaan ei onnistu. Jos joudun hautomaan vihaa, tuntuu fyysisesti siltä että räjähdän, ja sisääni jää niin iso möykky painamaan, että sitä sieltä ei helposti saa enää pois. Samoin, jos mies joutuu "pistämään töpinäksi", niin menee sähläämiseksi, aiheuttaa todella isoa stressiä, ja todennäköisesti samanlaisen sisäisen möykyn kasaantumista. Eli kukin tavallaan.
Ap:lle lohdutukseksi, että hormonit hoitivat tämän asian jotenkin "oikein" raskauden jälkeen - tyynet ystäväni saivat synnytyksen jälkeen hillittömiä raivo- ja itkukohtauksia hormonimyrsyissään, kun taas minä toimin kuin rauhoittavien alaisena - hitaasti, rauhallisesti, ihana, pehmeä olo koko ajan. (toki väsynyt ja itkuinen kovan valvomisen jälkeen joskus, mutta en ollenkaan mikään raivopää).
Nyt lapsi on jo isompi, eikä hormonit enää vaikuta - tuiskahtelen satunnaisesti, mutta en heittele esineitä, enkä paisko ovia - sen lapsen tulo sai loppumaan. Mutta temperamenttinen olen edelleen, joskus vieläkin raivoan, mutta useammin nauran tai olen ihan iisisti vaan.
Esim. Välimeren maissahan muuten kiivaampi temperamentti on aivan normaalia, siellä perushitaat suomalaiset taas vaikuttavat vähän autistisilta. Ja varmaan hitaampia löytyy myös sieltä, tuskin heidänkään tarvitsee apua hakea. Eli meitä on moneen junaan.
Tietysti, jos vauvalle raivoaa synnytyksen jälkeen pitää hakea apua, se ei ole normaalia. Mutta kyllä itsekseen saa pahaa oloaan kiukutella, jos se helpottaa.
Ei ole normaalia aikuisen käytöstä paiskoa ovia ja heitellä esineitä. Ei vaikka olisi minkälainen temperamentti.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:22"]
Ennemmin olisin huolissani siitä, mitä tapahtuu vauvan syntymän jälkeen. Silloin ne vasta hormonit heilahteleekin, ja siinä ei auta raivareita saada. Vauvaraukka jos tuollaiselle raivoajalle syntyy.
[/quote]
samaa mieltä ja suosittelen välitöntä terapiaa!
aloittaja taas en ole heitellyt tavaroita tms.
Ja asuin 10 v.Ranskassa ja Espaanjassa ja otsiaan siellä oma temperamentti rauhoittuu kun ihmiset ovat elossa :) tunteiden näyttäminen on sallittua/toivottua.
No niin kiitos vastauksista kaikille- Lähinnä kysyin ettei sikiö kärsii, en puhunut synnytyksen jälkeisestä ajasta.
Niin kysyit, mutta ei tuo asia poistu synnytyksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:25"]
aloittaja taas en ole heitellyt tavaroita tms.
Ja asuin 10 v.Ranskassa ja Espaanjassa ja otsiaan siellä oma temperamentti rauhoittuu kun ihmiset ovat elossa :) tunteiden näyttäminen on sallittua/toivottua.
No niin kiitos vastauksista kaikille- Lähinnä kysyin ettei sikiö kärsii, en puhunut synnytyksen jälkeisestä ajasta.
[/quote]
Minäkin olen asunut Ranskassa jo 13 vuotta, enkä tunne ketään joka heittelisi tavaroita tai saisi holtittomia raivareita. Kyllä täällä itsehillintä osataan ja hyvät käytöstavat.
Mikä teitä vaivaa? Onko täällä paikalla vain jotain lehmänhermoisia, vai yksi ja samako tuosta terapiasta jankkaa? Menkää kotiinne terapoimaan itseänne. Raivonpuuskat on todella tavallisia raskausaikana, kun hormonit heittelee. Se, miten sen raivonsa kanavoi, on sitten eri juttu. Rumat lautaset saakin rikkoa.
En tunne asian teoriaa sen paremmin, mutta maalaisjärjellä ajateltuna maailmassa ei olisi yhtäkään tervettä ihmistä koskaan syntynytkään jos naisten raivonpuuskat olisivat sikiölle vaaraksi...