Miten jaksaa tukea kun ystävä on katkera, kateellinen,

Ei sinun pidä ruveta ystävällesi terapeutiksi. Se ei ole lainkaan terveellistä.

Ystäväsi tarvitsee oikeaa ammattiapua. Se sitten onkin varsinainen ongelma, miten saat ystäväsi menemään lääkärille ja terapiaan, mikäli hän on sitä mieltä, että hänellä on kaikki kunnossa. No, ei ole. Jo tuo, että hän ei jaksa tehdä mitään, herättää epäilyni, että hän voisi olla masentunut. Siihen vielä kielteinen asenne itseensä ja elämään, niin epäilyni sen kuin vahvistuvat. 

Minun mielestäni kakkonen on vähän humpsahtanut siihen kylmyyttä huokuvaan ajattelun ansaan, että lähes sillä sekunnilla kun/jos toinen ihminen (joku itselle tärkeäksi koettu) avaa suunsa ja tahtoo puhua toiselle ihmiselle vaikkapa jostakin ongelmastaankin, eli kaipaisi joskus ihan oikeasti tukeakin, kaivelee tämä kakkosen kaltainen toiselle jo suunnilleen terapeuttien numeroita "oikein ystävällisesti ja avuliaasti" että soitapa tuonne, jos ei sua hymyilytä koko aikaa... Kokonainen suuri ammattikunta rahastaa kyllä aivan varmasti ilolla, kun tuollaisia kakkosen kaltaisia luopioita on enenevässä määrin tässä ajassamme. Et sä kyllä mitään ystävää sitten muutoinkaan ansaitse, koska jos sä haluat vain pelkät kermat kakusta toisen ihmisen suhteen, sitä kutsutaan hyötysuhteeksi, eikä todellakaan miksikään aidoksi ystävyyssuhteeksi, jossa elämän monet sävyt luonnollisestikin luottamuksellisessa ilmapiirissä näyttäytyvät. Ainahan sun kaltainen voi ratkaista asian niinkin, että perustaa täydellisten naisten blogin, jossa esittelee vain muka täydellisinä näyttäytyvät asiansa ja saa vastauksia vain täydellisyyttä hakevilta joo joo-muovinaamoilta. Yöks.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 12:32"]

Minun mielestäni kakkonen on vähän humpsahtanut siihen kylmyyttä huokuvaan ajattelun ansaan, että lähes sillä sekunnilla kun/jos toinen ihminen (joku itselle tärkeäksi koettu) avaa suunsa ja tahtoo puhua toiselle ihmiselle vaikkapa jostakin ongelmastaankin, eli kaipaisi joskus ihan oikeasti tukeakin, kaivelee tämä kakkosen kaltainen toiselle jo suunnilleen terapeuttien numeroita "oikein ystävällisesti ja avuliaasti" että soitapa tuonne, jos ei sua hymyilytä koko aikaa... Kokonainen suuri ammattikunta rahastaa kyllä aivan varmasti ilolla, kun tuollaisia kakkosen kaltaisia luopioita on enenevässä määrin tässä ajassamme. Et sä kyllä mitään ystävää sitten muutoinkaan ansaitse, koska jos sä haluat vain pelkät kermat kakusta toisen ihmisen suhteen, sitä kutsutaan hyötysuhteeksi, eikä todellakaan miksikään aidoksi ystävyyssuhteeksi, jossa elämän monet sävyt luonnollisestikin luottamuksellisessa ilmapiirissä näyttäytyvät. Ainahan sun kaltainen voi ratkaista asian niinkin, että perustaa täydellisten naisten blogin, jossa esittelee vain muka täydellisinä näyttäytyvät asiansa ja saa vastauksia vain täydellisyyttä hakevilta joo joo-muovinaamoilta. Yöks.

[/quote]

Kiitos luonneanalyysista, mistäpä ihmiset mieluiten lukevat kuin itsestään, niin minäkin, varsinkin kun osuit niin metsään kuin voi ihminen vain mennä. :)

Et tunne minua, minä tunnen. Minä olisin voinut olla se ap:n ystävä, jolla ei ole itsetuntoa, joka näkee kaikkialla negatiivista, joka ei osaa ja joka ei uskalla. Paihimpana masennuskautenani minä myös odotin, että tulisi jostakin jokin ihme, joka ratkaisisi ongelmani vaivattomasti. Niin, minä olin masentunut pitkään. Rupesi tuntumaan, että en kelpaa mihinkään enkä kenellekään eikä minusta ole minnekään. 

Sitten sain jostakin kerättyä voimia ja varasin itselleni ajan terveyskeskuslääkäriltä. Sain masennuslääkkeet ja terapian. Kävin terapiassa kaksi vuotta ennen kuin helpotti. Vieläkin on mielialan notkahduksia, mutta tiedän, mistä saan apua. Minulla on ystäviä ja tunnen paljon ihmisiä, mutta kukaan ei ole sanonut minulle, että nyt olisi aika taas kääntyä lääkärin puoleen. Masentuneena toivon, että olisi sellainen rohkea ystävä. Puhumme masennuksestani avoimesti, mutta kukaan ei ole toimittanut minua lääkäriin vaan minä itse olen tehnyt sen. 

Niinpä olenkin päättänyt, että jos joku läheiseni joskus valittaa alakuloa ja vaikuttaa masentuneelta, puhun asiasta. Näin teinkin, kun oma lapseni masentui. Minulle myös ystävät ja vähän tuntemattomatkin uskoutuvat ja kertovat vaikeuksistaan. Pyrin tietenkin kuuntelemaan ja neuvomaan heitä, mutta terapeutiksi en kenellekään ala, kaikkein vähiten omalle lapselleni. Sen takia myös olen toisinaan ottanut puheeksi terapiamahdollisuuden ja olen käyttänyt itseäni malliesimerkkinä siitä, miten terapia voi tosiaankin auttaa ihmistä takaisin jaloilleen. Joillekuille taas en puhu mitään, koska tiedän, että he eivät ole vielä valmiita ottamaan amattiapua vastaan. Minullakin kesti päätyä siihen pisteeseen aika monta vuotta. Jouduin käymään aika alhaalla masennuksessani ennen kuin uskoin, että en selviä tästä valittelemalla kaikille ihmisille, jotka vain jaksavat kuunnella minua.

No niin, olen puhunut. Toivottavasti seuraavalla kerralla et vetelisi kovin reippaasti omia johtopäätöksiäsi. Vaikka toisaalta - oli tietenkin kiinnostavaa tutustua myös sinun ajattelutapaasi. 

Kivaa kesänjatkoa sinulle ja ap:lle myös. 

- 2 - 

Sano sille, että kaikillamenee joskus huonosti. Vaikka jollakulla näyttää olevan "täydellinen" perhe voi mies hakata vaimoa kotona, nainen huutaa silmät ja korvat täyteen ja riepottaa lapsia tukasta, toinen pettää, riidellään rahasta, on sairauksia....miljoonia asioita, jotka esille tulessaan rikkoisivat kuplan. Neljän seinän sisällä tapahtuu paljon sellaista, mitä muut eivät näe.

Kolmonen ei kyllä tiedä, mistä puhuu. On asia erikseen, että jollain kaverilla menee huonommin sanotaanko vuoden ajan. Silloin voi asennoituakin niin, että elämässä on eri vaiheita ja itse voi tukea vaikeassa vaiheessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisi jäädä tukijaksi vuosien ajaksi, varsinkin jos toinen on sellaisessa henkisessä loukossa, että ei saa vaan itseään eteenpäin. Ystävyys on vastavuoroinen asia, toisekseen hyväkään ystävä vaan ei saa nostettua toista ojan pohjasta, jos toisella on asiat niin huonosti. Ainoa, joka silloin voi itsensä sieltä nostaa on henkilö itse. Tämän sanon myös vuosien kokemuksella.