Lue keskustelun säännöt.
Arki alkoi ja on yhtä takkuamista lasten kanssa:(
15.08.2013 |
Olen aivan hermo kireellä jo lasten viikon koulun käynnin jälkeen. Aamuisin ei meinaa saada lapsia liikkelle eli huutamiseksi menee. Sama juttu illalla - kaikesta maristaan, ruoka ei ole mieleistä, vaatteet väärät jne jne.
Lomalla oli kiva rento fiilis vaikka olimme koko ajan yhdessä. Nyt en sitten meinaa kestää lasten kanssa taistelemista töiden ohessa. Tuntuu, että ne hyvät hetket on vähissä ja yhteiset hetket on itkua, tappelua ja hammasten kiristystä.
Tätäkö se nyt on tästä eteenpäin.
Kommentit (11)
Lapsettomana ihmisenä minulle jaksetaan aina muistutella, miten se pikkulapsiaika on tosi lyhyt, ja pian lapsi menee kouluun, ja sitten on omaa aikaa. Olen aina pitänyt tätä aika älyttömänä suostuttelutapana. Muistan kyllä omasta lapsuudestani, miten valtavasti stressiä ja murhetta aiheutin äidilleni juuri tuollaisena kiukuttelevana koululaisena. Nykyisin on vielä tämä naurettava harrastuksiinkuskaamisrumbakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ikävä kesää! Lapset sopeutuvat paremmin arkirytmiin kuin minä itse. Rahaa ei ole varata etelän reissuja, vaan on odotettava ensi kesää. Ei jaksais!
Meillä päinvastoin, eli sujuu todella hyvin, mutta tunnen lapseni ja tätä ei kauaa kestä, pian alkaa koulu ällöttämään tätä nuorinta lasta ja sitten alkaa vaikeudet, nautin siis vielä hetken...
Voi, meillä on solahdettu arkirytmiin niin nätisti. Lapset tosin ovat vasta toisella ja viidennellä luokalla. Pienemmällä on aamuisin vähän hankalampi herätä kuin isommalla, mutta pakottamatta ja tappelematta ne nousee ja lähtee. Illalla nukkumaanmeno on sekin pienemmällä vähän nihkeämpää, on ihan selvästi aamuntorkkutyyppisempi, mutta niin vain ollaan onnistuttu viikossa kääntään rytmi siihen, että on yhdeksältä sängyssä ja kymmenen yli yhdeksän unten mailla. Lapsukainen vaatii ihan selkeästi kymmenen tunnin unet. Vielä ajattelin rukata aikataulua sen verran, että jatkossa sängyssä oltaisiin vielä hieman aikaisemmin, sillä jatkossa kahdeksan aamuina herätys on viimeistään 6.45, toisinaan jopa hieman aikaisemmin.
Vanhempi lapsista sammuttaa valot puoli kymmeneltä ja nousee 6.30 ihan virkeänä. Läksyt tekevät aina heti koulun jälkeen, oli kavereita tai ei. Harrastukset ovat pyörineet koko kesän reissuja lukuunottamatta, joten nekään eivät tule mitenkään yllätyksenä. Kuskausrinki toimii, osaan harrastuksia pääsee ihan pyörälläkin.
Arkea on niin iso osa vuodesta, että päätin jo lasten ollessa pieniä luoda meille mahdollisimman sujuvan arjen. Lomalla voidaan sitten tehdä mitä vain. Tottakai arkikin joskus kaatuu päälle, mutta sen jaksaa, kun tietää, että siihen saa tasoitusta heti jonkin ajan kuluttua.
olisiko lapsien kiukuttelun takana ikävä - kesällä on vietetty vanhempien kanssa aikaa ja nyt arjen palatessa vietetäänkin vähemmän aikaa vanhempien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täälläkin hermo kiristyy.... lapsia joutuu "hoputtamaan" koko ajan vaikka ovat jo kolmosella ja vitosella. Onko hampaat pesty, hiukset harjattu, murot syöty, vaatteet päällä... Tuntuu että ovat iha kuutamolla. Illat onneksi menee kiukutta mutta ne aamut. Itselläkin taitaa olla pieniä orientoitumisongelmia, joka aamu unohdan jotakin. Harrastukset eivät ole vielä edes alkaneet - sitä odotellessa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkukankeutta. Kyllä se siitä toivottavasti. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan samanlaista. Jotenkin takkuaa koko ajan. Koetan lohduttautua sillä, että elämä helpottuu, kun rutiini taas löytyy. Eiköhän se siis siitä, kun saa rytmit kuntoon ja tottuu taas tähän arkeen.
Ylimääräisiä lehmänhermoja toivottelen kaikille arkea taas aloitteleville!
Meillä jo toimii,mutta patistaa saa. Läksyt, treenit, nukkumaan meno. Ah niin ihanaa.