Olen niin väsynyt tähän elämään. mies ja minä masentuneita.
minulla on todettu masennus ja käyn terapiassa. Silti jaksa ihme kyllä olla peruspositiivinen, ajattelen yleensä vastoinkäymiset ja muut kannustuksena ja yritän katsoa eteenpäin elämässä. Mutta tuo ukko, mulla alkaa mennä niin hermot ja olen jo niin väsynyt. Se on tämän talon nalkuttaja ja mikään ei kelpaa, missään ei ole kuulemma onnistunut, ketään ei kiinnosta olla hänen kanssaan eikä häntä kiinnosta olla kenenkään kanssa. Ja alkaa olla jo joka paikka niin niin kipeänä ja on varmaan suolistosyöpää ja selkäsyöpää ja kaikkea vaivaa. Ei jaska käydä töissä mutta kun pakko kait se on, ku vois vaan olla kotona. Sitten illat vaan pelaa. Alkaa pää niin levitä sen kanssa.
Keneenkään hän ei oikeen pidä yhteyttä ja silti valittaa kun mulla on sosiaalista elämää mutta hänellä ei. Tänään olisi sulkapallo mitä on ennen käynyt pelaamassa, mutta ei. Ei hän enään osaa ja ei niitä kuitenkaan kiinnosta, ei ne välitä. Ja huomenna olis miestenilta niin ei, sama homma taas.
ARGH.
ja kiitos ku sain valittaa. :)
Kommentit (10)
tuleekohan tästä meidän elämästä enään koskaan mitään.
tuntuu, etten osaa riittävästi miestäni auttaa mutta eihän suostu mihinkään lähtemään apua hakemaan. mössöttää vaan kotona ja sitte nurisee mulle, että sama olis ku kuolis pois ku elämä on niin tylsää. just joo.
Sano ukolles että ottaa sen peukalon irti per....stä niin elämä helpottaa. Sen sijaan että natisee ja nalkuttaa tekee jotain elämänne eteen. Helpommalla kyllä pääset jos vaihdat miestä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:41"]
Sano ukolles että ottaa sen peukalon irti per....stä niin elämä helpottaa. Sen sijaan että natisee ja nalkuttaa tekee jotain elämänne eteen. Helpommalla kyllä pääset jos vaihdat miestä.
[/quote]
Sanottu on mutta eipä auta. Kyllä välillä tuntuu, että lähtis lätkimään. Mutta toisaalta, jos miehellä tosiaan masennus, olisi se aika raakaa jättää hänet sen takia yksin. Kunhan vaan tekisi jotain elämälleen tai hakisi itselleen apua niin elämä voisi helpottaa ja kummasti.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 13:24"]
Normia, teillä vaan on roolit vaihtuneet...
[/quote]
No ei ole normaalia.
Myös meillä on mies se, jolla on jatkuvasti kivi kengässä ja herneenpalot syvällä keuhkoissa. Yritä siinä sitten olla positiivinen. Huoh!
Eikä usko, vaikka olen sanonut moneen kertaan, että hakee apua pahaan oloonsa. Kuulemma hänessä ei ole mitään vikaa. Sen jälkeen antaa ymmärtää, että minun vikanihan se on, kun häntä ahdistaa, masentaa ja vituttaa työasioista lähtien. Eikä olla edes samalla alalla töissä. Että silleen.
Ensiksikin, se netti kiinni ja pelit pois. Jos ihminen ei ole läsnä omassa elämässä, niin tottahan hän voi huonosti. Aluksi tekee kipeää, mutta ulos on lähdettävä ja hankalat tunteet kohdattava. Tai jää niiden vangiksi. Ei auta kuin pakko, mies on pakotettava pois koneelta ja muuhun puuhaan. Kunhan ei mene ryyppäämiseksi ja mässäilyksi.
Ensiksi kannattaisi lopettaa se jokailtainen pelaaminen. Käykää yhdessä lyhyellä kävelyllä. Pienin askelin. Puhe tossa ei auta, tarvitaan tekoja.
Millä saat aikuisen ihmisen pois siitä pelien äärestä ja pakotettua johonkin? Jääräpäisyyden kuningas kun on muutenkin.
Et mitenkään. Minullakin oli paljon pelaava ja kaikkia syyttävä exä, mikään ei ollut hyvin. Kun hän muutti pois (avioero ja lapsia ja taloudellisesti katastrofi) tuntui kuin iso kivitalo olisi nostettu pois päältäni. Se tunne kantaa edelleen!
Normia, teillä vaan on roolit vaihtuneet...