Miten määrittelet hyvän englannin kielen taidon?

Vierailija:

... Pitäisin omaa englanninkielentaitoani aika hyvänä.

... Olen sillä tasolla, että ajattelen ja näen unia englanniksi.

Voi elämän kevät. Kyllä se niin vaan on, että jos näkee unia vieraalla kielellä, ja ajattelee vieraalla kielellä, kysessä on jo erittäin hyvä kielitaito, ei " aika hyvä" .

Voi nostakaa nyt hyvät suomalaiset vähän sitä omaa itsetuntoa korkeammalle. Mistä ihmeestä tällainen asenne tulee? Kerro sinä aikaisempi vastaaja, että jos sinun kielitaitosi on vain aika hyvä, mitä vielä pitäisi olla, että se olisi erinomainen??

t. se keski-eurooppalainen

Jotkut vähän " kuumaverisemmät" kansat sanovat osaavansa jotain kieltä, vaikka kenties pari sanaa ois hallussa.

siis jos olette matkoilla ja saat itses ymmärretyks niin sillonhan sun kielitaito on riittävän hyvä.

Jos tenttikirjat ja leffat (ilman tekstiä) taipuvat niin osaat sitä aivan riittävästi.

Avaat vain suusi niin asiat etenevät.

Siinä loksahtaa suu auki myös lapselta. Ihan yllätyksestä.

Ap kuulostat siltä että et vain uskalla avata suutasi, mutta ei siinä auta muu kuin rohkaistua ja käyttää sitä enkkua kun tilaisuus tulee:) itsellä oli kauan jonkinlainen ramppikuume kun piti puhua mutta nyt kun joka päivä on monen vuoden ajan jo käyttänyt ei korkeaa kynnystä enää ole. Mutta omasta mielestäni jos ymmärtää arkipäivän asiat ja tulee ymmärretyksi niin kyllä silloin osaa puhua ihan tarpeeksi hyvin.

Toki eri työnantajilla on eri vaatimukset, mutta ihan näin käytännön elämässä..

Itse osaan ihan " amiksena" paremmin suullista englantia, kuten myös ruotsia, kuin moni lukion käynyt.. Näin väitän : )

Olen lukenut lyhyen enkun, sain koulussa huonoja arvosanoja, kirjoitin Magnan kai C-englannista, alimmalla pistemäärällä. Olen aina vältellyt enkun puhumista.



Pystyn kuitenkin lukemaan tenttikirjallisuutta ja kirjoittamaan suhteellisen sujuvaa kieltä, tokikaan en virheetöntä.



Puhun sellaista keittiöenglantia, pärjään ihan ok small talkissa, mutta tosi paljon on sanoja, joita en yksinkertaisesti vain tiedä. En pystyisi keskustelemaan aidon sivistyneesti kuin rajallisesta aihepiiristä - lähinnä siis tenttikirjallisuuden ympäriltä ;-)

suhteellisen vaivatta monenlaisista aiheista, niin arkipäivän sanastoa kuin joidenkin alojen erikoissanastoa hyväksikäyttäen. Pystyy kertomaan vitsejä englanniksi!

Niinhän ihminen aina oppii kieliä, myös sen ensimmäisensä eli äidinkielen, että ensin sitä alkaa ymmärtää, sitten jonkin ajan kuluttua oppii sitä puhumaan ja siitä vielä myöhemmin kirjoittamaan. Itse miellän hyvän kielitaidon juuri näin, ja edellytän, että puhetaito on sitten muutakin kuin alkeiskurssin opettamat, peruspalvelutilanteissa lomamatkalla käydyt keskustelut.



Jostain luin, että kun ihminen osaa flirttailla vieraalla kielellä, silloin hänellä on hyvä kielitaito.



Ap:lle sanoisin, että avaa hyvä ihminen suusi ja ala puhua vaan. Meillä suomalaisilla on jostain käsittämättömästä syystä tapana kuvitella, että jollei puhu täydellisesti jotain kieltä, on parempi olla sitten hiljaa. Reippaasti vaan puhumaan! Olemme oikeasti paljon parempia kielissä, kuin monet eteläisempien maiden serkkumme, heillä on vain itsetunto enemmän kohdallaan.



t. Keski-Euroopassa asusteleva suomalainen

Englannin lukeminen ei ole minulle ongelma, eikä myöskään kirjoittaminen. Olen joutunut/saanut tehdä opinnoisani useita esseitä ja muita kirjoitelmia englanniksi. Mutta kun kun kieltä pääasiassa vain lukee ja kirjoittaa, sen tekee suomalaisittain. Siis sanat ajattelee mielessään niin kuin ne kirjoitetaan. Kun kuulen saman sanan, jonka osaan lukea, en välttämättä tunnista sitä. Tässä on nyt lähinnä kyse siitä,etten ole asunut englanninkielisessä maassa, ei ole aktiivista kielitaitoa (jonka niin haluaisin...) Mutta kun on kolme lasta, vakivirka ja aviomies.. T. Ap

huomasin vasta myöhemmin, että aloitustekstisi huokuu huonoa itsetuntoa!



Ehkä se koskee vain englanninkielentaitoasi? Tai ehkä koet muutenkin nyt olevasi vähän huono, huonompi kuin miehesi ym.



Jos kyse on " vain" kielitaidosta, niin etsi englanninkielen keskusteluryhmä, ja ala puhua kieltä! En minäkään koulun jälkeen (pitkä enkku) uskonut, että pärjäisin, kunnes tapasin mukavan hollantilaisen Suomessa ja ainoa yhteinen kielemme oli englanti. Aluksi se oli just hyväkin, että enkku ei ollut sen toisenkaan äidinkieli, tunsinj puhumisen helpommaksi sellaisen kanssa, joka ei myöskään puhu äidinkieltään. Uskoisin, että työväenopistoissa ainakin olisi puhe-englannin kursseja, tai ehkä jossain kauppaopiston iltalinjoilla?



Jos taas huomaat kaipaavasi jotain muuta elämääsi, ehkä kunnioitusta siltä teiniltä tms. niin rohkeasti vaan härkää sarvista ja asiaa muuttamaan!



Muista: Tämä on Sinun elämäsi. Elä se niin, että olet mahdollisimman onnellinen!



Tsemppiä!



t. se Keski-Euroopassa asuva, hiljattain näitä " oman elämän onnellisuus" -teemoja itsekin miettinyt

missä olisi PUHUTUN englannin kursseja. Ehkei kynnys puhumiseen ole sitten niin korkea, kun muut ovat samassa tilanteessa?



Pitäisin omaa englanninkielentaitoani aika hyvänä. Kävin lukion englanniksi ja kirjoitusten jälkeen muutin pariksi vuodeksi englantia puhuvaan maahan. Opiskelin myös korkeakoulututkinnon englanniksi. Olen sillä tasolla, että ajattelen ja näen unia englanniksi.



Olen huomannut, että esim. vanhemmillani on arkuutta kielenkäytössä. Juotuaan vaikka lasin viiniä uskaltavat jo englantia käyttää. Tämän totesin, kun meillä oli oppilas ystävyyskoulusta luonamme asumassa jonkin aikaa.