Linnanmäellä jonossa kuulin ihan hurjan jutun

Jotensakin absurdi juttu tuo kerralla maksaminen. Ajatelkaas nyt: perheellä vaikkakin ehjällä on kaksi lasta. He päättävät, että maksetaanpa yhteiselle lastenkulutustarvetilille ap.n kertoma 2x2x30000 eli 120 000 e. Noin. Nyt on sitten lasten elatus maksettu koko ajalta. Eli muistetaanpa käyttää säästäen:) niin, kyllä tuonne tilille voi tietty mennä myös lapsilisät, nekin on elatusta varten. Näin ajatellen tuntiu tosi oudolta...

Minä pyysin exältä että olisi maksanut kerralla, jotta oltaisiin voitu jäädä lasten kanssa asumaan kotiimme. Isoon lainaan minulla ei ollut mahdollisuutta.

Ex ei ahneuttaan suostunut, joten muutimme pois. Määrätyt elarit olivat muuten loppujen lopuksi paljon suuremmat kuin minkä mukaan olin olin könttäsumman   laskenut.

Mun isä makso elarit etukäteen ja äitini antoi vielä rahaa isälle. Näin äidilleni jäi ok-talo. Olen jo 48v. ja erosta aikaa 35v.

Täälläpä on keskusteltu. Tuo lintsin tyyppi kyllä kertoi asiaa siinä sävyssä, että kaverinsa saattoi lempata koko lapsen elämästään näin.

ap.

Kyllähän vanhemmat voi keskenään sopia mitä tahansa elatusmaksuista, jos yhteisymmärrystä löytyy.

Oikeastaan miksi ei? Tietenkään tuolla tavalla ei voi tietää, miten tulot muuttuisivat, joten siinä mielessä voi olla, että olisi joskus joutunut maksamaan enemmän tai vähemmän. Muuten tuota voi verrata siihen, että maksaa vain elarilaskut ennakkona. Kymmenen vuoden elarit 250 €/kk (eli jos lapsi olisi maksuhetkellä 8 v) tekisi juuri tuon 30000 €.

Mun tutut teki just noin, sekä mahdollisti vaimolle entiseen asuntoon jäämisen :)

Entäs jos maksun tarve loppuisi ennen lapsen täysi-ikäisyyttä? Saisiko perittyä takaisin?

Niin tai sitten oli hankkiutunut eroon ex-vaimon kitinästä? Elareilla pystyy tekemään aika paljon kiusaa, vaatimaan koko ajan tarkistuksia siihen, vaatimaan sitä ja vaatimaan tätä. Se on aina niin hiton kiva vaatia. Kun maksaa rahan pois, loppuu vaatimukset ja pääsee viimein nauttimaan niistä lapsista eikä elareista tarvitse enää tapella.

Minäkin tiedän pari tuollaista. Toisessa tapauksessa ex-vaimo ja lapset sai jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Ex-mies kuittasi kahden lapsen elatusmaksut luovuttamalla oman osansa yhteisestä kodista Ex-vaimolle. Lastenvalvoja suostui sopimukseen, kun talon puolikkaan arvo oli suurempi, kuin mitä elareista olisi tullut ja ex-vaimon tulot oli niin hyvät, että pystyi takaamaan lapsille kohtuullisen elintason palkallaan (kun ei tarvinnut ottaa lainaa talon puolikkaan lunastamiseen) ja näin sopimus ei ollut lasten edun vastainen.

Toisessa tapauksessa juttu meni samalla tavalla kuin kuulemasi. Eli ex-mies maksoi kerralla elatusmaksut.

Ihan normijuttu. Vanhemmat voivat sopia käytännössä minkä summan tahansa, jonka elatusvelvollinen maksaa kertasummana, hyväksyttää sen lastenvalvojalla ja asia sillä kuitattu. Yleensä paras ratkaisu kaikille.

Sehän on selvä peli. Oma mieskin menetteli entisen vaimonsa kanssa näin. Vaimo ja lapsi saivat pitää asunnon ja mies muutti pois. Tästä on jo kauan aikaa.

Kuka tässä puhui mistään asunnosta? Kyse on nimenomaan  itsensä lapsen elämästä heivaamisesta. Mies jonossa kauhisteli, että kyllä on aika kylmää ja raakaa tunteetonta.

Ja silläkö pysyy lapsen elämässä, että laittaa elarit suoraveloitukseen kerran kuussa, kunnes lapsi on 18 v? Itsensä heivaaminen lapsen elämästä on ikävä asia, mutta ihan yhtä hyvin se onnistuu vaikka tilillä olisikin yksi automaattinen tilitapahtuma kerran kuussa.

Ja ihan yhtä hyvin lapsen elämässä oleminen onnistuu, vaikka maksaisikin elarit kerralla pois. Voisin uskoa, että joissain tapauksissa jopa paremmin, kun raha-asia on hoidettu kerralla, eikä siitä tule potentiaalista riidan aihetta enää myöhemmin vanhempien välille. Toisaalta, jos vanhemmat ovat taipuvaisia riitelemään keskenään, tuskin sitä mikään sopimus voi estää.

Loppuu ne rahat äiteeltä ja lisää toki tarvitaan. Kaikki kallistuu.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 09:38"]

Loppuu ne rahat äiteeltä ja lisää toki tarvitaan. Kaikki kallistuu.

[/quote]

kyllä, rahan arvo on 18 vuoden päästä ihan toinen kuin nyt. Sitten saattaa harmittaa lyhytnäköisyys. 

Mä tiedän 2 perhettä jotka ovat näin tehneet, äiti jäänyt lapsen/lapsien kanssa vanhaan kotiin asumaan. Toinen isä hylkäsi eron jälkeen lapset lopullisesti kun löysi uuden vaimon ja sai uudet 3 lasta, toinen otti lapsen itselleen kun äiti muutti rakkauden perään ulkomaille. Eroissa kaikki on mahdollista.

Mä juttelin systerin miehelle, kun ne oli eroamassa, että luopuisi lasten elarin verran omaisuuden jaossa, niin sisko voisi lapsen kaa jäädä asumaan siihen heidän taloon. Sitten juttelin vanhemmille, että antaa vähän ennakkoperintöä siskolle. Näin tehtiin ja sen jälkeen sen asunnon arvo vielä nousi vuosien ajan.

Kun mulla itellä sitten palo talo ja oisin tarvinnut rahaa, niin systeriltä ei riittänyt yhtään ymmärrystä tälle asialle. Itse asiassa ei tainnut edes tajuta silloin  aikanaan, että mä pelasin sille niin, että se sai pitää talonsa.

Kiittämättömyys on maailman palkka!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 09:06"]

Entäs jos maksun tarve loppuisi ennen lapsen täysi-ikäisyyttä? Saisiko perittyä takaisin?

[/quote] Kerro yksikin syy (paitsi lapsen kuolema) jolloin elatusmaksun maksamisen tarve loppuisi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 09:38"]

Loppuu ne rahat äiteeltä ja lisää toki tarvitaan. Kaikki kallistuu.

[/quote]

kyllä, rahan arvo on 18 vuoden päästä ihan toinen kuin nyt. Sitten saattaa harmittaa lyhytnäköisyys. 

[/quote]

Eihän tuota rahaa tietenkään kannata seisottaa tavallisella tilillä! Vähintään korkeakorkoiselle tilille, ei sillä inflaatiota voita, mutta keskimäärin pääsee aika lähelle. (Juuri nyt tosin kauas siitä, mutta nyt tilanne onkin aika poikkeuksellinen.) Rahaa voi toki laittaa vaikka korkorahastoon, osaksi asuntoa tai johonkin muuhun sijoitukseen, jolloin se voi tuottaa enemmänkin, toisaalta samalla on olemassa riski tuoton pienentymisestä.

Mulla ei olisi mitään ongelmia ottaa elareita kaikkia kokonaan, uskoisin, että saisin rahan edes suunnilleen säilyttämään arvonsa, eikä silloin tarvitsisi miettiä tuleeko raha varmasti joka kuussa, mitäs jos lapsen isälle sattuu jotakin tms.