vauva ja koiravauva

Tutulla on tällä hetkellä juurikin tuo tilanne. Ei käy kateeks, olisivat jättäneet sen koiran ottamatta.

No meillä oli. Nyt ne on jo 4-vuotiaita :)

Mitä haluat tietää?

Meillä oli. Kyllä vitutti pukea lapsi ulos joka kerta kun koira piti lenkittää. Huono idea.

Kannattaa viedä se vauva piikille. 

Meillä oli kaksi koiravauvaa ja vauva yhtäaikaa. Meillä hankaluuden toi se, että olin yksin kaikki päivät, ja oli talviaika. Käytännössä siis parin tunnin välein piti pukea itsensä ja herättää ja pukea vauva ja viedä pennut pihalle. Jos olisi ollut mies kotona, oma piha, tai edes kesäaika niin olisi päässyt helpolla.

Joo, vähän hankalaa. Koiran siisteyskasvatus ja ulkona käyttäminen oli ongelmia. Koiranpentu on mielestäni työläämpi vauvana kuin samaikäinen ihmislapsi. Ehtii vaikka minne sillä aikaa kun imetät jne.

Koiravauva olisi noin 6kk siinä vaiheessa kun vauva tulisi, joten ehkä toivottavasti sisäsiisti. Mietin juurikin käytännön elämää että millaista on? Meillä tämä tilanne olisi ensi keväänä. Meillä on pieni takapiha.

Koira ja pienet lapset on huono yhdistelmä, jos joudut ulkoiluttamaan yksin. Juurikin tuo pukemisrumba... Muistan vieläkin sen vapauden tunteen, kun saatoin jättää lapset kotiin ilta- ja aamulenkin ajaksi. Jo se oli luksusta, kun pääsin puistoon niin, että lapset katsoi kodin ikkunasta kännykän kanssa kun ulkoilin.

Toinen ongelmatilanne syntyy kun lapsi on sairas ja koira pitäisi silti käyttää. Meillä mentiin sitten autolla koirapuistob portille, lapsi jäi autoon itkuhälyttimwn kanssa ja minä käytin koiran puistossa.

Niitä aikoja en välitä ees muistella, kun itse olin kipeä, lapset samaten ja koira piti silti hoitaa...

Lisätarkennuksena vielä tuohon sairastamisasiaan että mieheni voi silloin tehdä etätöitä kotoa, jolloin voi tauoilla käyttää koiran pissalla yms. Jos miehen apu ei onnistu esim. työmatkan takia vanhempani asuvat samassa kaupungissa.

Mieti vähän vauvaasi, turha laittaa sitä kärsimään tuolla herättelyllä ja pukemisrumballa eläimen takia. 

Joo, oli,  enkä nauttinut.  Onneksi oli vain väliaikainen tilanne. Lasta ja koiraa ei voinut pitää yhtä aikaa lattialla, joten lapsi oli aina rattaissa kun koira lattialla, ja koira aina portin takana kun lapsi lattialla jne. Uloslähdöt olivat ihan oma ongelmansa, ei tuntunut oikealta sopeuttaa pientä vauvaa koiranpennun rytmiin, mutte ei sen koiran voinut antaa lattiallekaan pissata. Oli talvi ja ihan liian monta kertaa meni turhaan hermot, kun vaan tympäisi alkaa pukea lasta koska koira nyt vaan ei voi pidätellä kuin lyhyitä aikoja. 

Onneksi pentu oli meillä vaan muutaman viikon. Hatunnosto kaikille, jotka tällaista jaksvat, ja jotkuthan on todennetusti ihan onnellisiakin kun on pentu ja vauva yhtä aikaa.

Meillä on 4kk koiranpentu enkä jaksa edes ajatella millaista olisi jos samalla olisi vauva. Lapset on 6, 9 ja 11 j osallistuvat hienosti koiran hoitoon. He myös ymmärtävät kunnioittaa koiran unirauhaa ja osaava olla koiran kanssa. Pentukoitan pissoja saa siivota yhtenään ja jotta siisteyskasvatus onnistuu, on tarkkailtava koiraa ja päästettävä se ulos kun on pissahätä. Ensimmäisen vauvan kanssa tämä ei onnistu, koska vauva saa, kuten oikein onkin, kaiken huomion ja energian. 

Kun pentuvaihe ja vauvavaihe ovat ohi, tulee jakso jolloin lapsi alkaa liikkua. Lattian siistinä pitäminen on työlästä koiran kanssa joka kuolaa, tuo hiekkaa jne sisälle puhumattakaan siita, että lapsen ja koiran lelut lattialla menevät sekaisin ja ovat vuorotellen molempien maisteltavana. Lapsen lähtiessä kävelemään alkaakin sitten kova vahtiminen, ettei lapsi tartu koiran korviin ja silmiin, vedä turkista tai hännästä jne, josta kilttikin koira voi hermostua ja napata hampailla.Kolmen lapsen ja yhden koiranpennun kokemuksella sanoisin, että koira kannattaa ottaa vasta sitten, kun lapsi on vähintään 4-5 vuotias ja voi vähän olla koiran hoidossa mukana ja ymmärtää kun selitetään, miten koiran kanssa ollaan.

Ei luojan kiitos.

Raamatussa kielletään eläimiin sekaantuminen yksiselitteisesti!

Saisi mies huutia jos meille äkkiä ilmestyisi koiravauva.