Ärsyttää erityislasten puolesta eräs asia!
Mitä olen tässä vuosien mittaan huomannut, niin tämmöisen asian: lapselle ei koskaan riitä resurssit, oli diagnoosi mitä tahansa, MUTTA tukea kuntoutukseen/muuhun toimintaan, joka voisi edesauttaa pärjäämistä ilman jatkuvaa aikuisen seuraa, ei myöskään saa! Meillä nyt turhauttava tilanne kun relto soittelee eskarista että päivät pitäisi lyhentää ja mitä vielä, vaikka nimenomaan siksi hänetkin ryhmään saatiin, kun omani siellä on...en saisi käydä töissä, en opiskella, en harrastaa, koko ajan pitäisi vaan vahtia lasta! Sanoinkin, että en minä kouluun asti voi ensi syksynä tulla pitämään kädestä kiinni, myöntelivät mutta siinäpä se. Kun kysyn hoitotaholta toimenpiteitä, tulee vaan epäröintiä ja eskarin arvostelua. Jumalauta!! Eri tahot haukkuvat kilpaa toisiaan ja lapsi jää vaille apua!
Kommentit (2)
Tsemppiä ap, pidä pääsi, täytyyhän erityislasten vanhempienkin voida käydä töissä, milläs sitä muuten elättäisi perheen? Itse erityislapsen äitinä neuvoisin käyttämään myös yksityisiä palveluita, jos teillä vaan suinkin on varaa. Lapsi on paras investointikohde ikinä. Julkinen puoli on hidas eikä nykyisin sieltä saa maksusitoumusta mihinkään kuntoutukseen ellei ole tooooodella sairas.
Tuntuu että erityislapsille saa vain vaatia etuja (niitä saamatta), mutta heiltä itseltään ei saa vaatia mitään. Auta armias sitä meteliä jos jonkun Nico-Petteri saa esim. koulusta jonkun jutun jota ei pysty hyödyntämään vammansa vuoksi, niin johan hänen perheensä on loukkaantunut koko lähisuvun voimin! Tai jos samainen Nico riehuu luokassa ja pyrkii lyömään toisia, opettaja sitten ottaa hänet väkisin kiinni ja pitää aloillaan = äiti tulee silmille, kun ei hän antanut lupaa kiinnipitoon..!