Yksinäinen odotus :(

Kuulostaa nyt, että ylireagoit. Ei aikuisten ystävysten tarvitse olla kuin paita ja peppu. Voit ihan hyvin ilmoittaa, ettet jaksa lähteä, mutta että voisit tavata muissa merkeissä. Kyllä se on sinun vastuullasi tiedottaa voinnistasi.

Yleisesti ottaen ensimmäinen raskaus kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin seuraavat. Varsinkin jos itsellä on lapsia, ei muista kouhkata jonkun kaverin raskaudesta.

Ruuhkavuosina on vaikea saada kokoon isoa porukkaa. Lähde yhden tai kahden kanssa kahville tai kävelylle tai mitä nyt jaksatkin raskauden aikana. Minustakin kuulostaa että olet hormonihuuruissa ja näet asian pahempana kuin se on.

No sehän se on. Hormonit heittelee ja olisi kiva nähdä ihmisiä, tuulettuisi (ja jäähtyisi) hiukan pää. Olisi vaan ollut kiva, jos kaveri olisi avunpyyntötekstariinsa lisännyt kysymyksen voinnistani. Homma oli nimittäin sellainen, että vaati hiukan fyysistä ponnistelua.

Minustakin ylireagoit. Olisit hyvin voinut sanoa shoppailijaystävälle että kiitos kutsusta ja lähtisit mielelläsi mutta sinulla on vaiva x etkä jaksa tulla. Sitten olisit voinut pyytää ystävää käymään vaikka sinun luonasi tai mitä nyt sitten jaksatkaan tehdä.

Minulla on vain yksi hyvä ystävä. Minusta on ainakin aivan utopistinen ajatus, että aina tietäisin hänen voinnin. Saattaisin hyvin soittaa ja kysyä kaveriksi terassille, valokuvaamaan tms. Sitten jos ystävä ilmoittaisi että ei voi lähteä koska on sairaana, niin kyselisin tietenkin lisää ja tarjoaisin apua. En minä nyt aikuisen ihmisen vointia päivittäin tenttaa.

Oma raskauteni oli äärimmäisen helppo. Siksi minulle ei välttämättä tulisi edes mieleen kysellä vointia keneltäkään toiselta. En muutenkaan ole toisten ihmisten lapsista tai raskauksista erityisen kiinnostunut ja ystäväni ymmärtää tämän. Toki kuuntelen aina kun oma-aloitteisesti kerrotaan ja silloin otan asioihin kantaa. Joskus kyselen myös kohteliaisuudesta, mutta ystäväni seurassa minun ei tarvitse.

Minusta on ap sinun itsesi vastuulla kertoa tilastasi ja voinnistasi. :) Sinulla on asiat hyvin, kun lähipiirissä on useita ystäviä ja heistä osa ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä. 

Millaista fyysistä ponnistelua? Jos kysymys koski painavan sohvan kantamista, niin ehkä vähän ajattelematonta kysyä raskaana olevaa, joskaan ei anteeksiantamatonta. Jos ystäväsi pyysi sinua perkaamaan marjoja tms. niin en ymmärrä, miksi noin loukkaannut. Shoppailupyyntö taas on maailman normaaleinta, shoppailu nyt yleensä sopii raskaana oleville ihan viime hetkille saakka.

Otapa nyt järki käteen. Ole iloinen ystävistäsi. Koska olet viimeksi itse kysellyt heidän vointiaan ja jaksamistaan? Mielestäni toisen lapsen odotus oli elämässäni helppoa aikaa, sata kertaa helpompaa kuin kahden pienen lapsen äitiys. Nyt todellakin olen väsynyt, unohtelen asioita ja omasta ajasta on puutetta. Siksikin tuntuisi niin kummalliselta erityisesti säälitellä jotakin toisen lapsen odottajaa, ellei hän itse kertoisi vaikeasta raskaudestaan.

Kuulostat todella lapselliselta ja huomion kipeältä! Onneksi et ole mun ystävä. En jaksaisi tuollaista. Vaadi huomiota mieheltäsi äläkä ystäviltäsi! Aikuinen ihminen...

Nyt en oikein ymmärtänyt mitä ap haluaa. Ensin haluat tavata ja sitten et halua mennä kun joku ehdottaa tapaamista. Ja totta tosiaan, sinun pitää osata ihan itse sanoa syy, eikä odottaa, että joku sitä alkaa tarkemmin sinulta kyselemään ja utelemaan. Olette varmasti ennenkin raskauksien vaivoista osanneet jutella, eiköhän sieltä nytkin löydy ymmärrystä.

Saatan kysyä kavereiltani ja ystäviltäni muodollisen "miten menee?" kysymyksen, mutta saattaa se jäädä kysymättäkin, samoin muut saattavat sen minulta kysyä, mutta en sitä todellakaan odota heiltä.