Voiko asperger-piirteisen vanhemman kanssa paremmin

Olen itse asperger-äiti ja minusta tuohon on vaikea sanoa mitään yleistä. Aspergeriakin kun on niin monen tasoista, niin lapsilla kuin vanhemmilla. 

Mutta jos jotain tästä kuvittelemaan alkaa, niin voisin kuvitella että pahin yhdistelmä noin lapsen maailmassa pärjäämisen kannalta olisi että lapsi itse olisi aika syvä asperger-tapaus, ja vanhemmat myös. Silloin olisi lapsenkin helpompi vetäytyä eroon muista ihmisistä ja ulkomaailmasta, oppia että se on normaalia eikä sairauden oire. 

Mutta esimerkiksi itse uskoisin tulevani toimeen yhtä lailla normaalin kuin aspergerinkin kanssa, ei minun aspergeriani edes yleensä kukaan mitenkään huomaa, esim. töissä siitä ei tiedä kukaan, vain mieheni ja vanhempani tietävät. Mieheni ei edes diagnoosiin usko, vaan hänestä olen vain tavallinen tietokonenörtti enkä mikään asperger. Lapset meillä on molemmat tulleet minuun siinä mielessä, mutta ei ole heille mitään diagnooseja haluttu hakea kun pärjäävät muutenkin hyvin.

LApsen hyvinvoinnin kannalta voi paha yhdistelmä olla asperger vanhemmalla ja lapsi terve. Tällöin lapsi saattaa jäädä kaipaamiaan sosiaalisia kontakteja, aktiviteetteja ja harrastuksia ja täten voida huonosti. Asperger-lapsi on ehkä samanlainen kuin vanhempansa, joten ei kärsi tuosta eristäytyneisyydestä ja epäsosiaalisuudesta.

Tietenkään tämä ei ole faktaa, jokainen asperger kun on omanlaisensa, mutta mitä yleisesti tulee asperger-piirteisiin..