Lue keskustelun säännöt.
KPE ja ärsyttävä täydellisyys?
25.08.2013 |
Halusin ottaa Kaunis pieni elämä -blogin esimerkkinä, koska pidän siitä itse, vaikka ekologisesti ajattelevana ihmisenä sen kulutusta ihannoiva elämäntapa ärsyttääkin ja ahdistaa. Nyt en kuitenkaan puhu tästä kulutuksesta, vaan ihan toisesta aiheesta, joka ei koske pelkästään KPE-blogia vaan kaikkia perheitä joiden elämä on tavalla tai toisella "idyllistä".
Olen kuitenkin huomannut, että monia ärsyttää blogin "täydellisyys". Se tuntuu liian siirappiselta, liian epätodelliselta. Erityisesti monet tuntuvat ajattelevan, että liian idyllinen elämä jotenkin vahingoittaa lapsia, että sellainen liian esteettinen perhe-elämä on kylmää. Kodissa kuuluu näkyä elämisen merkkejä jne. ja kaikkeen puuhasteluun käytetty aika on lapsilta pois. Perhe ei voi olla onnellinen, jos se näyttää liian siloitellulta.
Rupesin miettimään: miksi?
Rupesin miettimään myös omaa lapsuuttani. Minulla oli itse asiassa todella onnellinen lapsuus, mutta muistan usein lapsena toivoneeni, että meillä olisi ollut enemmän tuollaista idylliä. Meillä oli koti usein sotkuinen, ja olin paljon onnellisempi, kun oli siistiä ja kaunista. Silloin harvoin kun äiti pakotti pitämään minun huoneeni tiptop-kunnossa, olin tyytyväisimmilläni. Äitini ei myöskään usein jaksanut leikkiä kanssani, saatikka sitten askarrella tai leipoa tai ylipäätään tehdä mitään tällaisia perheidylli-juttuja joista usein haaveilin.
Äitini ei ollut mikään kodinhoitoihme tai esteettisen elämän ammattilainen, mutta eipä se ylimääräinen aika miksikään minun kanssani vietetyksi laatuajaksi muuttunut. Ylimääräisen aikansa äiti vietti esim. puhelimessa juoruillen, TV:tä katsellen, kylässä käyden ja kaupungilla shoppaillen.
Toisin sanoen: jos minulta oltaisiin lapsena kysytty, KPE:n esittelemä idylli olisi ollut minun unelmieni perhe-elämää. Vaikea ainakaan kuvitella, että sellainen mitenkään vahingoittaisi lapsia.
Mistä tällaiset mielipiteet siis kumpuavat? Ei kateuskorttia kiitos, vaan kiinnostaisi ihan oikeasti tietää :)
Kommentit (18)
Tavallinen perhe minustakin, ja en tiedä miksi tuohon blogiin pitäisi tuoda edes mitään rösöä mukaan, kun luulisi kaikkien tietävän että rösöä on kaikkien elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kysyi mistä ajatukset idyllin ja täydellisyyden ärsyttävyydestä kumpuavat... Ehkä siitä, että on itse elänyt sellaisessa ahdistavassa idyllissä, kuten minä.
Meillä siis varsinkin äiti oli pakkomielteinen sekä siisteydestä, että siitä että kaikki aina näyttää täydelliseltä ulospäin, naapureille, sukulaisille, opettajille jne. Meillä näytti aina sisustuslehden unelmakodilta, itse asiassa eräässä lehdessä juttu lapsuudenkodistani 1980-luvulla olikin. Varjopuoli oli se, että lastenkin täytyi siellä elää kuin museossa, mitään ei saanut sotkea tai laittaa väärään asentoon, esim. sohvatyynyt siirtäminen paikaltaan sai äidin tolaltaan. Samoin lapsen "riehuminen" hermostutti äitiä, hän hössötti siitä että kun tulee hiki ja täytyy sitten heti vaatteet vaihtaa. Eli meidän lasten piti äitiä miellyttääksemme lähinnä istua siisteissä vaatteissa ja hikoilematta sohvalla tai pöydän ääressä.
Toinen juttu oli tuo ulospäin näyttäminen. Osin se sääntö oli jo kodin sisällä. Meille suoraan opetettiin, että jos on änkyrätuulella tai naama väärinpäin, pitää mennä omaan huoneeseen ja tulla takaisin vasta kun ei pilaa muidenkin mielialaa. Ja ulospäin perheestä ei saanut näyttää MITÄÄN epätäydellisyyttä. Esimerkiksi äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta sitäkään ei saanut kellekään kertoa, koska olisi noloa että sellainen sairaus olisi meidän täydellisessä perheessä. Teini-iän tavallisten finnien takia minut rääpötettiin ihotautilääkärille ja kovat antibiootit päälle, koska meidän tyttären pitää olla nätti eikä näppynaama. Ahdistavaa se oli.
Enpä nyt äkkiä keksi typerämpää ja ärsyttävämpää tapaa viettää päivää kuin askarrella ja pyyhkiä lasten kakkapyllyjä. Millainen mielipuoli tuota voi pitää täydellisenä elämänä?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:06"]
Enpä nyt äkkiä keksi typerämpää ja ärsyttävämpää tapaa viettää päivää kuin askarrella ja pyyhkiä lasten kakkapyllyjä. Millainen mielipuoli tuota voi pitää täydellisenä elämänä?
[/quote]
Järkyttävää, että joku voi pitää jostain muusta kuin sinä. Hirveää suorastaan. Miten sinä kestät?
Itse taas tykkään ko blogista, koska ihailen kauniita kuvia ja väkerryksiä. Itse inhoan kanssa askartelua ylikaiken, mutta voin silti ihailla toisen taitoa ja ideointia.
Annehan on positiivinen, perhekeskeinen, hyväntahtoinen, lapsirakas, tasa-painoinen, nuori ja kaunis ihminen. Antaa panoksensa hyväntekeväisyyteen (mm. organisoimalla, keräämällä ja lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen), vetää tyttökerhoa jossa askartelevat yms. Anne haluaa rauhoittaa elämänsä kotiäidin elämälle nyt kun lapset ovat pieniä. On saanut työtarjouksia mm. sisustushankkeita, lehdentoimituksilta ym. mutta kieltäytynyt, koska haluaa keskittyä nyt lapsiin ja kotoiluun. Ei myöskään ole antanut julkisuudelle sijaa, esim. että antaisi lehtijuttuja isoihin lehtitaloihin jne.. Tai mennyt kaiken maailman kissanristiäisiin, joihin saa myös kutsuja.
Ihailen Annea siitä, että on itse kaiken hankkinut, työllä tehnyt, perustanut yksityisyrityksen miehensä kanssa, itse remontoinut ja ideoinut sisustusjuttunsa, neuvoo auliisti blogissaan miten ne värkkäykset, tai sisustustuunaukset voi muutkin tehdä (tämä erittäin harvinaista!! Usein ollaan aika itsekkäitä omien ideoiden tai värkkäysten suhteen! Arvostan tätä "epäitsekkyyttä"!!)
En pidä Annen elämää täydellisenä, vaikka koti on kaunis, lapset ja mies kauniita ja Anne kaunis. Enkä usko, että ovat niin rikkaita kuin "päälle päin" näyttää, koska oikeasti jos rahaa olisi yllin kyllin heillä, varmaankin matkustaisivat enemmän (ei jonkun tutun asunto-osakkeessa, vaikka onkin Nizzassa), ja teettäisivät remontit ulkopuolisilla, ostaisivat huvilan jne.
Jos on taitoa, niin suht pienelläkin budjetilla voi saada näyttävää ja kaunista jälkeä! Esim. Annehan EI tehnyt keittiöremonttia, vaan tuunasi itse hirveästä keittiökaappikokoelmasta maalaamalla ja tapetoimalla upean keittiön (ja säästi ainakin tuhansia euroja). Ikean saarreke yms. Ei siellä kaikki huonekalutkaan ole mitään huippukallista, sitä paitsi saavat huonekalut firmansa kautta murto-osan hinnalla.... Ja parkettikin hyvällä alennuksella, koska mainostavat ko firmaa sivuillaan. Että näin.
Kyllä heilläkin tulee riittaa miehensä kanssa, lapset riitelevät, tulee oksennustautia koko perheelle, vauva valvottaa yöllä, isoa taloa ei jaksaisi aina hinkata ja siivota jne. Ihan tavallista lapsiperheen arkea heilläkin! Ainoa, että Anne itse tykkää käsitöistä, askartelusta, kotoilusta lasten kanssa. Mitä siinä niin väärin tai "täydellistä" on?? Jos on taitoa, niin kyllä se vaan näkyy niissä tekemisissä. Ihan samalla tavalla kuka tahansa alansa osaaja erottuu siitä "massasta". Ei mulle mitään ongelmaa tässä asiassa, ja ihmettelen, miksi se on niin kauhea ongelma muille.
Anne on vain valinnut bloginsa aiheeksi käsityöt, sisustamisen, askartelun, kotoilun ja matkustamisen. Ihan hyvin voisi kertoa myös viimeviikkoisesta oksennustautiruljanssista ym. mutta haluaa vain keskittyä häntä kiinnostaviin aiheisiin, sehän se blogin tarkoitus on, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:06"]
Enpä nyt äkkiä keksi typerämpää ja ärsyttävämpää tapaa viettää päivää kuin askarrella ja pyyhkiä lasten kakkapyllyjä. Millainen mielipuoli tuota voi pitää täydellisenä elämänä?
[/quote]
Järkyttävää, että joku voi pitää jostain muusta kuin sinä. Hirveää suorastaan. Miten sinä kestät?
[/quote]
Älyllisesti ymmärrän asian, mutta tunnepuoli on eri asia. Olen koettanut tältä palstalta löytää vastausta kysymykseen, mutta tulokset ovat olleet laihoja.
Sehän tuon blogin tarkoitus on. Mun mielestä ketjun avaus oli todella turha tai sitten sillä kalasteltiin jotain...who knows:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ihan tavallinen perhe. Äiti tykkää hörhelöistä ja askartelusta ja ylläpitää nettikauppaa jossa niitä myydään. Mikä tässä on niin ihmeellistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:26"]
Minun on vaikea pitää KPE:n kuvaamaa elämää mitenkään idyllisenä tai täydellisenä, koska se ei ole lainkaan sellainen, mitä itselleni toivon. Toisaalta ymmärrän kyllä tuon halun tehdä elämästään kivaa ja nättiä. Se ei loppujen lopuksi vaadi aivan mahdottomasti. Vain aikaa, vaivaa, näkemystä, jonkin verran rahaa ja hyvän kameran.
[/quote]
Totta juriset. Tässä blogissa ei ole koskaan mitään muuta sisältöä, kuin hörhelöiset pumpuli unelmat.
Seuraan muutamaa muutakin suosittua blogia, joissa harvoin kirjoitetaan lasten touhuista. Miksiköhän näin ? Koska muuten blogit ovat hyvin samanlaista hörhelöä, kuin KPE.
Lapsen haaveet ovat kuitenkin vain lapsen haaveita. Eivät ne minusta ole mikään validi perustelu sille, millainen elämä olisi lapsen kannalta hyvää tai riittävän hyvää.
Se, että me vanhemmat pidämme lapsemme onnellisina ei ole kasvatuksen ja elämän päätavoite, vaan meidän pitäisi saada lapsemme pärjäämään hyvin tässä maailmassa, joka ei ole siisti, esteettinen, rauhaa henkivä, kodikas ja ihanteellinen. Pumpulissa, hattarassa ja vanukkaassa kasvanut lapsi joutuu tosi kovan ristiriidan eteen kasvaessaan ja nähdessään elämän julmuuden ja raadollisuuden.
Mielestäni elämän realiteetteja ovat se, ettei aikuisen elämän keskipiste voi olla pitää koti ja lapsen maailma esteettisenä ja harmonisena, se, ettei aikuinen voi kääriä lasta rikkumattomaan pumpuliin ja se, että elämä on kaikille meille joskus arvaamatonta, kovaa, rumaa ja viiltävää, ja sen kanssa on pärjättävä, ja se pärjääminen on etusijalla rusinapulliin ja pitsiverhoihin nähden.
Nuo blogit ovat fantasiaa. En usko, että lifestyle-bloggaajien elämä oikeasti on niin ruusuista ja harmonista kuin tekstistä kuultaa läpi. Sinne blogiin vaan ei kirjoiteta niitä hetkiä, jolloin on hermo tiukalla, siivoaminen ei nappaa, askartelut epäonnistuu ja leipomukset palaa uuniin. Koska voi valita, mitä kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tiedä. Kyseisestä blogista tykkään todella paljon ja sitä siis mielelläni luen. Mutta, elämä ei ole koskaan täydellistä ja vaikka äitisi olisi kuinka viettänyt aikaa kanssasi, leikkinyt ja leiponut, niin ehkä olisit sitten haaveillut jostain munlaisesta? Kaikillahan meillä on jotain haaveita ja unelmia ja ajatuksia paremmasta elämästä. Se voi olla vaan vaikka joku lemmikkieläin lapsella ja ihan varmasti jokainen meistä haluaa edes jossain asiassa toimia toisella tavalla kuin omat vanhempansa.
En minäkään kokoaikaa ole lapsiani leikittämässä, puistoillaan ja käydään paljon pyöräilemässä, saunotaan ja syödään yhdessä. Nytkin lapset touhuaa keskenään kun minä istun koneella, so?
Meillä on kotihoidetut lapet ja nytkin olen aina kotona ottamassa eskarilaista ja koululaista vastaan. Vietän paljon aikaa lasteni kanssa ja nautin heistä, mutta eipä meillä mitään idylliä ole, nytkin on paikat hieman sekaisin lasten leikkiessä ponitallia ympäri kotia.
Mun äiti vietti aikaa kirjoja lukemalla ja puhelimessa roikkumalla teki ruokaa ja kävi kaupassa, normaali kotiäiti. Meillä oli siisti Marimekko-Aaltokoti. Minä olin onnellinen koska me asuttiin pihapiirissä jossa oli iso lasten leikkipuisto etupihana ja talossa asui todella paljon lapsia. En minä äitini kanssa olisi ehtinyt mitään "leikkimään" tai "askartelemaan". Tuntui rangaistukselta ne päivät kun piti olla kotona neljän seinän sisällä auttelemassa vaikka joulukoristeiden teossa tai koristelussa, 80-luvulla ihan normipuuhaa.
Mun lapset askartelee ilman minua haluamiaan juttuja mutta kaikkein mieluiten viettävät aikaa muiden lasten kanssa. Olen onnistunut oman idyllini siirtämään omille lapsilleni.
Mun idylli ei tarkoita äidin kanssa hengaamista joten koen tuon KPE:n hieman ahdistavana blogina. Eikö äidillä ole ystäviä vaan pitää lapsia ystävinään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea pitää KPE:n kuvaamaa elämää mitenkään idyllisenä tai täydellisenä, koska se ei ole lainkaan sellainen, mitä itselleni toivon. Toisaalta ymmärrän kyllä tuon halun tehdä elämästään kivaa ja nättiä. Se ei loppujen lopuksi vaadi aivan mahdottomasti. Vain aikaa, vaivaa, näkemystä, jonkin verran rahaa ja hyvän kameran.
Mikä täydellisyys? Tuo bloginpitäjän elämä vaikuttaa aivan kaamealta. En mistään hinnasta vaihtaisi osia hänen kanssaan.
Tavallinen perhe ja selvästi ovat perhekeskeisiä. Ehkä se on se ero tavanomaiseen suomalaiseen perheeseen verrattuna. Sekä tietysti lompakon paksuus