Lue keskustelun säännöt.
Tuijotatko tehtävänkuvaasi töissä?
16.05.2013 |
Meillä on tai oikeastaan oli useampiakin tyyppejä töissä, joilta kun pyysi apua johonkin pieneen,vastaus oli, että ei kuulu toimenkuvaan. Pyynnöt olivat tasoa "voisitko oikolukea tämän 10 rivin käännöksen, koska se sattuu olemaan äidinkielelläsi", eli ei koko tulossopimusta räjäyttävään tehtävää. Esimerkiksi minulla on yhden harvinaisen kielen erittäin hyvä osaaminen eikä ikinä tulisi mieleenkään kieltäytyä, jos sitä tarvitaan, vaikka se ei tehtäviini sellaisenaan kuulukaan.
Aivan sama oli esim. tuolien kantamisessa erääseen tilanteeseen. Meillä seisoi kolme operatiivisen tason äijää tumput suorina ja katseli, kun raskaana oleva työntekijä roudasi seminaariin tuoleja. Hän pyysi apua, mutta "ei kuulu toimenkuvaan, sitä varten on virastomestarit". Ja ei, näillä ei todellakaan ollut kiire. Tämä päättyi sikäli onnellisesti, että lehterillä sattui olemaan henkilöstöpäällikkö, joka kuuli nuo kommentit. Hän totesi, että ei kuulu ei, mutta teette silti ja näytti jakkupuvussaan mallia.
Ymmärrän, että usein on kiire, ei ehdi. Mutta ne ovat aina näitä samoja tyyppejä, jotka toimenkuvaansa tuijottavat. Kuinka ollakaan, nämä avuliaati tyypit, jotka eivät niin tuijota pikkuasioihin, ovat myös niitää, jotka saavat eniten aikaa ja eniten palkkaa. Ja ei, he eivät myöskään saa burn outtia. Oma pomoni on näitä superavuliaita ja kunnioitettuja ihmisiä, joka on hoitanut kaikkia tehtäviää samalla asenteella 25 + vuotta, ei ole toistaiseksi saanut burnista, on onnellinen mummokin ja silti saattaa jopa virittää videotykin, vaikka homma ei tod ole hänen.
En tajua. Ainakin meillä ja monella muulla joustavuus palkitaan. Se on etu molempiin suuntiin. Totta kai on riistäviä työnantajia, mutta suurin osa työpaikoista on oikeasti aika ok.
Kommentit (6)
Nykyään tuijotan tehtävänkuvaani enkä tee minulle kuulumattomia töitä. Syynä se, että meillä työnantaja pitää työntekijöitä täysin käytötavarana, rikkoo koko ajan tietoisesti työlainsäädäntöä ja irtisanoo laittomasti työntekijöitä (ja maksaa laittomasta irtisanomisesta aiheutuvat sakot suosiolla). Kohtelu on alarvoista. Miksi täällä kukaan siis joustaisi ylimääräistä? Sitä saa mitä tilaa. Työpaikkaa on vaikea vaihtaa, kun työpaikkoja ei ole avoinna - kaikki vain irtisanovat.
Mutta mä en koskaan sano ääneen, että 'en tee tuota, koska ei kuulu tehtäviini'. Kierrän asian aina jotenkin niin, että 'nyt on mieletön kiire enkä mitenkään ehdi, kysytkö jos "Minna" voisi auttaa' taikka 'minulla alkaa juuri palaveri enkä siksi mitenkään ehdi juuri nyt, joten kysytkö ehtisikö "Minna" auttamaan'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä työnkuvaa käytän osviittana siihen mitä suostun tekemään ja mitä en. Yleensä töissä on aivan järjetön kiire ja normaali työaika ei meinaa riittää edes omien tehtävien hoitamiseen. Jos joku pyytää apua tehtävässä joka ei mitenkään mun työhöni kuulu, kieltäydyn, jos joku oma deadline painaa päälle. Jos kummempaa kiirettä ei ole, autan tietysti jos osaan. Jos kyseessä on joku muutaman rivin tekstintarkistus, semmoisen voin tietty kiireessäkin jossain sopivassa välissä tehdä. Jos niitä pikkujuttuja alkaa kertyä kiireiselle päivälle useita, silloin pistän stopin ja keskityn siihen mitä varten mut on töihin palkattu.
Taitaa olla aika suomalainen juttu ettei miehet auta naisia raskaiden tavaroiden kantamisessa. Meillä on töissä miehiä myös muista maista ja he kyllä tarjoavat apua poikkeuksetta jos nainen raahaa raskasta kuormaa. No kyllä ne suomalaisetkin sitten jos kysyy. :)
Harvemmin sitä on tullut tuijotettua, enkä kyllä ole juurikaan törmännyt kuvailemiisi henkilöihin, eli tyyppeihin jotka sitä tuijottavat.
Päin vastoin, mun työporukassani olisi kauhistus jos ne miehet seisoskelisivat ja katselisivat kun nainen, on sitten raskaana tai ei, kanniskelisi tuoleja tms. Nytkin on hyvä että saan itse hakea edes vesilasilliseni. :)
Työkavereinani on suomalaisia ja ulkomaalaisia miehiä. Se ero heissä on, että ulkomaalaiset auttavat automaattisesti, suomalaiset heti kun pyytää. Lähtökohtana suomalaisilla on se, "että kyllä se nainenkin pärjää". Mikä sekin on tavallaan mukavaa etteivät automaattisesti oleta että koska olen nainen, en osaisi/pärjäisi.
En tuijota, ja olenkin saanut siitä kiitosta, kuten myös uusia, mielenkiintoisia tehtäviä. Palkitsen myös omassa tiimissäni ihmisiä siitä, että ottavat tehtäviä toimenkuvansa ulkopuolelta.
En. Olen ollut tehtävissä joissa olen ollut riippuvainen toisista ja toisaalta avun antaminen ja tiimityö on helpottanut kaikkien työn suoritusta. Mulla on varaa auttaa toista jos minulla on se osaaminen ja tieto mitä tarvitaan ja vice versa.
Mutta hyväksikäyttöä ja juoksuttamista en hyväksyl Jos huomaan että joku vain tuuppaa tekemättömät työt minulle - yleensä vielä viimehetkellä palautan ne kylmän rauhallisesti. Tiedän tyypin ja olen törmännyt niihin todella usein! Alussa nuo saavat parhaat palkat ja edut sekä ylennykset mutta jossain vaiheessa jäävät kiinni siitä etteivät oikeasti hallitse hommia kun joku toinen on aina tehnyt ne heidän puolestaan.
Vielä jatkan. Ymmärrän toki, jos on YT:ssä joutunut pois (itsekin olen) ja että se katkeroittaa. Mutta kun saa uuden työpaikan, eikö silloin kannata aloittaa asenteellisesti alusta? Palvella sitä työnantajaa niin hyvin kuin kykenee kunhan omasta jaksamisesta huolehtii. Ja esimerkeissäni ei todellakaan ole kyse siitä, että henkilöt olisivat lähellä loppuun palamista. Ainoa, mikä palaa, on rööki.