Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä? Muihin verrattuna, tai jopa Jumalan edessä?

Herrani Lucifer tietää, että olen Saatanasta.

Jollain tavalla pidän kyllä. Haluan aina auttaa, laitan rahaa hyväntekeväisyyteen, vien vanhat vaatteet ja tavarat punaisen ristin konttiin,ostan lähetystori fidalta. Kuuntelen kun joku tarvitsee kuuntelijaa.

Kotona uskon olevani rakastava äiti ja puoliso.

Opiskelen sosiaalialaa joten joku päivä autan myös työkseni.

Ja aion hankkia isomman asunnon jonne joku päivä vanhempani voivat muuttaa,kun eivät enää pärjää itsekseen.

3 jatkaa. Mutta jumalaan en itseäni ikinä vertaisi. Enkä liiemmin kehenkään muuhunkaan.

Otsikkokysymykseen vastaus: kyllä pidän. Yritän elää kutakuinkin oikein ja kohtuullisesti. Minulla on moraali ja maailmankatsomus.

En aio kuunnella ap:n mainostamaa radio-ohjelmaa, mutta kuvauksen perusteella tulee jälleen mieleen se, mitä olen niin paljon ihmetellyt. Miksi kristinuskossa tuntuu olevan niin suuri paino sillä, että ihmiset tuntisivat itsensä mahdollisimman huonoiksi? Ap:nkin viesti viittaa siihen, että jos joku kokee olevansa ihan hyvä ihminen, niin sitä suuremmalla syyllä hänestä pitää kaivaa jotain syntejä esille, jotta saadaan ihminen nujerrettua ja nöyräksi. Jos erehtyy pitämään itseään ihan kelvollisena ihmisenä, on ylpeä ja itsekäs syntinen. Tällaiselle ajatusmaailmalle Suomessa uskonnollinen sanoma paljolti rakentuu ja näkyy kyllä valitettavan paljon meidän kulttuurissamme.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 00:16"]

3 jatkaa. Mutta jumalaan en itseäni ikinä vertaisi. Enkä liiemmin kehenkään muuhunkaan.

[/quote]

Tuo Kristuksen ytimekäs vertaus, josta viittaamassani radio-ohjelmassa puhuttiin, löytyy Uuden Testamentin... hetki pieni kun etsin :)

Koen olevani tarpeeksi hyvä ihmiseksi. Tiedän että minulla on heikkoukseni, mutta onhan meillä kaikilla jotain, suurempia tai pienempiä vikoja.... Välillä yritän parantaa tapani, olla ahkerampi jne.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 00:22"]

Miksi kristinuskossa tuntuu olevan niin suuri paino sillä, että ihmiset tuntisivat itsensä mahdollisimman huonoiksi?

[/quote]

Käsitys, joka tuosta lainauksesta käy ilmi, on varsin yleinen koskien kristillistä ajattelua/ihmiskuvaa, mutta itse asiassa se on kuitenkin väärinkäsitys. Mistä paremminkin on kyse, käy oivaltavasti ilmi lyhyessä lainauksessa siitä Kristuksen vertauksen kohdasta, josta tuossa radio-ohjelmassa puhuttiin (Fariseus ja publikaani -otsikon alla): http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.18.html

Jumalaa ei ole olemassa, joten jäljelle jää vain ensimmäinen vertailukohde.

Mistä tiedät, ettei Jumalaa ole olemassa? Perustelepa väitteesi.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 00:31"]

Jumalaa ei ole olemassa, joten jäljelle jää vain ensimmäinen vertailukohde.

[/quote]

Hyvä kysymys. Ajattelen asiasta aika ristiriitaisesti.

Tavallaan kyllä: toimin esimerkiksi vapaaehtoisena potilasjärjestössä ja käytän paljon vapaa-aikaani muiden auttamiseen. Samoin yritän olla mahdollisimman hyvä vaimo, ystävä ja tytär. Olen herkkä näkemään muiden tarpeet ja autan mielelläni lähimmäisiäni. Ihan arkipäivän tilanteissakin pyrin huomioimaan ihmisiä. Tervehdin naapureita, jaksan olla sosiaalinen tavatessani kavereitani, järjestän erilaisia tempauksia ja tapahtumia harrastustoiminnassa yms.

Samaan aikaa pidän itseäni maailman huonoimpana ihmisenä, koska olen nuoruudessani pettänyt poikaystäviäni, käyttänyt huumeita ja törttöillyt liikenteessä. Muutamia asioita mainitakseni. Joskus tuntuu, että yritän nykyisin paikata vanhoja pahoja tekojani mutta ei se niin yksinkertaista ole. Ihan samalla tavalla se "hyvyys" on minussa ollut aikaisemminkin, niinäkin aikoina kun olen hurjassa nuoruudessani mokaillut. Samoin saatan edelleen tuntea koviakin vihan tunteita minua epäreilusti kohdelleita ihmisiä kohtaan tai valehdella jossakin tilanteessa, jossa se hyödyttää minua.

Yritän kuitenkin jatkuvasti opetella lempeämmäksi ja kärsivällisemmäksi sekä pitämään tiukemmin kiinni arvoistani. Caritas omnia vincit.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 00:22"]

Miksi kristinuskossa tuntuu olevan niin suuri paino sillä, että ihmiset tuntisivat itsensä mahdollisimman huonoiksi? Ap:nkin viesti viittaa siihen, että jos joku kokee olevansa ihan hyvä ihminen, niin sitä suuremmalla syyllä hänestä pitää kaivaa jotain syntejä esille, jotta saadaan ihminen nujerrettua ja nöyräksi. Jos erehtyy pitämään itseään ihan kelvollisena ihmisenä, on ylpeä ja itsekäs syntinen. Tällaiselle ajatusmaailmalle Suomessa uskonnollinen sanoma paljolti rakentuu ja näkyy kyllä valitettavan paljon meidän kulttuurissamme.

[/quote]

Olisiko mahdollista, että sulla on ainakin osittain vanhaa tietoa tuosta uskonnollisen sanoman laadusta Suomessa ja kultturissamme? Nimittäin jo pitkään on ollut myös hyvin erilaista ja positiivisemman sävyistä ajattelua ja sanomaa, josta hienona esimerkkinä tämä video sekä alemman linkin teksti - siinä rakkaus on nostettu lähtökohdaksi esim. synnin sijaan:

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

En pidä. Valitettavasti.

Jumala on kuollut.

T. Nietzsche

Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, mutten niin hyvänä, etteikö aina olisi varaa pyrkiä parempaan.

Muihin ihmisiin en vertaa itseäni, sellaisessa ei mielestäni olisi mitään järkeä, kun se perustuisi vain omiin olettamuksiini. Pelkistä teoista ei voi päätellä kenenkään hyvyyttä tai huonoutta. Lähtökohtaisesti pidän kaikkia ihmisiä hyvinä, joskus heillä se hyvyys vain on hautautunut jonnekin syvälle, kun teot osoittavat muuta. Vertaan itseäni siihen, mitä minä olen ennen ollut, yritän tiedostaa huonoja puoliani ja vähentää niitä, ja kehittää hyviä puoliani. Tämä, etten vertaa itseäni muihin, on yksi sellainen asia, minkä suhteen olen mielestäni nykyään parempi ihminen kuin olin ennen.

Jumalaan en usko.

Olen moraalisesti korkeammalla tasolla kuin tuo kristittyjen Jahve. Siihen ei kyllä paljoa vaadita. En vaadi poikaani kuolemaan muiden vuoksi (muiden pojista puhumattakaan), enkä tuhoa kokonaisia kaupunkeja, koska niiden elämäntapa ei miellytä minua. En ymmärrä, miten xtityt voivat palvoa tuollaista hirviötä.

Olen hyvä ihminen kun haluan muille hyvää ja en puhu selän takana pahaa. Valitettavasti ympärilläni ja lasten kavereissa on toisenlaisia ihmisiä. Jumalaan en itseäni vertaa.