Mitä mieltä olette kotikoulusta?

Saakohan kotikoulun pitämisestä jotain valtion tukea?

Ei varmaan saa mitään tukea, joissain kunnissa ei saa edes kirjoja. Muistan omasta kouluajasta erään tytön jota kiusattiin. Hän jäi sitten pois koulusta ja kävi vain kokeissa. Ehkä antaisin omankin lapsen tehdä noin jos kiusaaminen olisi liian rankkaa.

Hihhulien touhua - matkittu Ameriikoista.

Itse arvostan koulussa opittuja sosiaalisia taitoja, koulussa saatuja ystävyyssuhteita ja myös jälkeenpäin muistoja, että kotikouluun en ryhtyisi. Ja aikataulujen noudattamisen taito on kyllä työelämässä tärkeää. Saisi olla painavat perustelut, jos lapseni kotikouluun laittaisin. Oma lapseni ainakin viihtyy koulussa, vaikka joskus tylsää onkin. Itsellekin koulu oli aikanaan merkittävä paikka ja ne hyvät kokemukset on jääneet mieleen mukavina muistoina. Kyllä koulu kuuluu osaksi lapsen elämää. 

Aikoinaan, kun lapseni aloitti koulunkäyntiä, minua itseäni kiinnosti kotikoulu. Olisin halunnut opettaa lastani itse ja tiedän vielä näin jälkikäteenkin, että ainakin pari-kolme ensimmäistä vuotta olisin osannut hoitaa homman ihan hyvin. Olisin saanut olla lapseni kanssa enemmän ja vuorotyön ja perhe-elämän yhteensovittaminen olisi ollut helpompaa.

Tiedän, että hyvin toteutettuna kotikoulu varmasti antaa enemmän kuin ottaa. En olisi yhtään huolissani liian erilaiseksi aikuiseksi kasvamisesta.

tuttavaperheen isä miettii tuota ihan tosissaan. Hänellä on syynä se, että suomalaisessa koulussa opetetaan jotain vääränlaista ideologiaa ja hänellä on erilaiset arvot ja hän haluaa opettaa lapsilleen miten asiat oikeasti on jne. Onneksi perheen äiti on tajuissaan, muuten lapset suljettaisiin varmaan kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Isä on käsittämätön hörhö ja varmasti opettajien painajainen.

Juu, mun mielestä tavallinen koulu on parempi juttu sosiaalisuuden kannalta, mutta jos lastani todella kiusattaisiin ja hän alkaisi olla todella ahdistunut, niin saattaisin harkita kotikoulua. Aikuisena tuo saattaisi näkyä jonkunlaisena varautuneisuutena, mutta niin se kiusaaminen itsessäänkin voi näkyä. Aikuisena voi sitten kuitenkin kypsältä pohjalta muodostaa hyviäkin ihmissuhteita. 

Mun mielestä se on ihan kauhea ajatus. Lapselta viedään oikeus kavereihin ja normaaliin elämään. En usko että missään harrastuksessa ravaamalla on mahdollista saavuttaa samanlaista kaveruutta kuin koulussa joka päivä. Mitä ne harrastuskaverit tekee silloin kun ei olla harrastamassa? No on niiden oikeiden kavereidensa kanssa.

Ihan ok. Nykykoulu on paikoitellen niin surkea ja täynnä mamuja (normiopetus kärsii), ettei ole enää ihme jos joku alkaa miettiä lapsen opettamista itse.  

Mä jouduin kuitenkin osallistumaan paljon lasteni koulunkäyntiin kun kävi huono tuuri, että opettajat vaihtuivat paljon ja oli epäpäteviä sijaisia yms. Samantien olisin voinut opettaa ne aineet ihan itsekin kun joka tapauksessa jouduin paljon opettamaan.

itse aion kotikouluttaa lapseni jos minulla joskus lapsia on. 

Uskon, että ne akateemiset taidot, joita koulu, ainakin alakoulu, opettaa, on varmaan mahdollista hankkia kotonakin. Mutta se sosiaalinen puoli huolettaisi minua. On tärkeää, että lapsi oppii toimimaan ryhmässä, sietämään erilaisuutta ja oppii tulemaan toimeen myös niiden kanssa, joiden kanssa ei ihan hirveän hyvin synkkaa. Ryhmätyötaidot ovat nykypäivänä työelämässä tosi tärkeitä.

Hesarin jutussa yhden perheen vanhemmat olivat opettajia, mutta varmasti kaikki kotikoulua pyörittävät eivät ole. Miettisin sitä, että vaikka osaisin kaikki ne asiat, joita peruskoulussa opetetaan, niin on eri asia osata myös opettaa ne toiselle. Vaikka osaan lukea, en ole varma, osaisinko opettaa jonkun toisen lukemaan. Ei opettajan työ ole sellaista, että kuka vaan tosta vaan osaa sen hoitaa.

Helposti kotikoulussa asiat myös lyötäisiin lekkeriksi. Ainakaan oma poikani ei välttämättä keskittyisi kunnolla kotona minun kanssani tehtäviin. Uskon, että homma toimii paljon paremmin koulussa kuin kotona. Koulussa myös ryhmäkuri pakottaa tekemään niitäkin juttuja, jotka ei ole mieluisia. Meillä vaikkapa luistelu on tällainen - minun kanssani lapsi ei varmasti suostuisi luistelemaan, koska ei sitä oikein kunnolla osaa eikä siitä tykkää. Koulussa sitä on pakko harrastaa edes vähän.

Kun kaikki muut ovat koulussa, koen, että jollain tavalla koulua käymätön lapsi jää jostain paitsi. Vaikka paljon puhutaan koulun negatiivisista asioista ja kiusaamisesta, niin kyllä koulussa myös solmitaan elinikäisiä ystävyyssuhteita ja saadaan kokemuksia ja muistoja, joita muualta ei saa.

Jutusta tuli mieleen myös se, että niille lapsille, joiden kotona on sosiaalisia ongelmia, koulu voi olla ainoa paikka saada apua. Näin ei varmasti ole jutussa haastateltujen osalta, mutta olisi kamalaa, jos kotikouluidea leviäisi myös niihin perheisiin, joissa lapsista ei kunnolla pidetä huolta tai joissa suorastaan laiminlyödään lapsia. Silloinhan lapsella olisi todella niukasti kontakteja muihin ihmisiin ja apua tarjoaviin tahoihin. Usein koulu on se paikka, jossa myös ensimmäisenä huomataan, että kotona kaikki ei ole hyvin ja ohjataan avun pariin.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:23"]

itse aion kotikouluttaa lapseni jos minulla joskus lapsia on. 

[/quote]

Miksi ihmeessä? Toki luulen että kun saat lapsia maailma rupeaa näyttämään aika toisenlaiselta ja laitat lapsesi edun jokun ideologisen soovan edelle.

Mun lapsi oli kotikoulussa yhden lukukauden. Oppimisen kannalta se oli tosi hyvä ratkaisu, vaikkakin vaati kyllä minulta paljon enemmän kuin siinä Hesarin jutussa annettiin ymmärtää (ei se riitä, että lapset itse "lukee ja tekee tehtäviä", vaikka ne tekisivätkin sen itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Se ei vielä vie oppimista pintaa syvemmälle). Sosiaalisesti kärsi siitä, ettei hänellä ollut kavereita - mutta toisaalta kotikouluun siirtyminen silloin johtui siitä, että sosiaalinen tilanne koulussa oli katastrofi jo ennen kotikoulua, siellä oli niin pahaa kiusaamista, että lapsi sai paniikkikohtauksia ja opettaja(t) olivat siinä aktiivisesti mukana kiusaamassa. Tavallaan kotikoulu pelasti lapsen siltä, ettei paniikkikohtauksista kehittynyt elämää pitkäaikaisesti haittaavaa paniikkihäiriötä.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:23"]

itse aion kotikouluttaa lapseni jos minulla joskus lapsia on. 

[/quote]

Miksi ihmeessä? Toki luulen että kun saat lapsia maailma rupeaa näyttämään aika toisenlaiselta ja laitat lapsesi edun jokun ideologisen soovan edelle.

[/quote]

lapsen etu on olla kotikoulussa. normaalissa koulussa edetään liian hitaasti, aikaa menee meluamiseen yms. 

Minä koen koulunkäynnissä hyväksi kavereiden lisäksi sen, että lapset eivät jää vain vanhempiensa armoille. Enkä puhu huonoistakaan vanhemmista. Vaan omalla kohdallakin ajattelen, että vaikka me ollaan miehen kanssa hyviä vanhempia, niin tekee lapsille hyvää tutustua erilaisiin ihmisiin ja erilaisiin aikuisiinkin. Ettei kuva aikuisista jää niin suppeaksi. Toki lasten elämässä on isovanhempia sun muita. Mutta opettajan kanssa vietetään aika paljon aikaa kuitenkin, että kyllä se opettajasuhde on lapselle aika merkittävä.

Sitten on tietysti niinkin, että joskus lapselle voi osua surkea opettaja. Vaikka sellaiseen aikuiseen tutustuminenkin laajentaa lapsen maailmankuvaa, niin en minä sitä välttämättä hyvänä asiana pitäisi.

Omilla lapsilla on onneksi hyvät opettajat ja olen iloinen, että lapsilla on yksi luotettava aikuinen lisää elämässä. Vaikka itsekin olen opettaja, niin en ole harkinnut tosissani kotikoulua.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:23"]

itse aion kotikouluttaa lapseni jos minulla joskus lapsia on. 

[/quote]

Miksi ihmeessä? Toki luulen että kun saat lapsia maailma rupeaa näyttämään aika toisenlaiselta ja laitat lapsesi edun jokun ideologisen soovan edelle.

[/quote]

lapsen etu on olla kotikoulussa. normaalissa koulussa edetään liian hitaasti, aikaa menee meluamiseen yms. 

[/quote]

Edetään liian hitaasti mihin verrattuna? Koulun jälkeisen menestymisen kannalta ylivoimaisesti tärkeintä on kunnossa oleva pää ja sosiaaliset suhteet, ei se että pää on täynnä (turhaa) tietoa. Katsoin jokus dokkarin superlahjakkaista lapsista jotka oli kaikki kotikoulussa ja siinä superlahjakkaisiin erikoistunut psykologi sanoi että suurin moka minkä vanhemmat tekee on just se, että keskitytään älyyn ja lahjakkuuteen eikä sosiaalisiin taitoihin ja normaalissä elämässä pärjäämiseen.

samaa mieltä tuon 17:n kanssa! Kotikoulu voi olla ok jos on muuten ihmisiä ympärillä ja lapset osaavat tulla toimeen toisten kanssa. Mutta jos lapsista pyritään kasvattamaan kaiken vastustajia ja niille jo pienestä lähtien korostetaan että ollaan vähän erilaisia muita parempia ja fiksumpia, niin metsään menee. Tuo minun tuttavaperheen yksi lapsista osasi lukea ja kirjoittaa ennen koulun alkamista. Toisaalta hän ei osannut puhua kunnolla (että vieras olisi saanut selvää) eikä pystynyt leikkimään toisten kanssa koska aina tuli itku ja nyrkistä. Minun mielestä hän olisi tarvinnut jotain terapiaa mutta lapsen isän mielestä lahjakkaiden kotikoulua

7

Onhan noita pakkotilanteita, kun olosuhteissa ajaudutaan kotikouluun. Eli ei kyseessä ole pelkkä ideologinen juttu. Noita kiusaamisesimerkkejä onkin jo yllä ollut. Ja mun mielestä se on juuri sitä lapsensa puolten pitämistä, mitä lapsi ansaitseekin vanhemmiltaan saada.

Omassa tuttavapiirissä on pakkokotikoulua ollut myös sairastumisten vuoksi. Lapsella oli pari kuukautta sairaslomaa, ettei päässyt kouluun. Aivan omilleen perhe jäi lapsen opettamisen kanssa. Koululta ei tullut mitään apua, kaikilta opettajilta ei saanut edes tehtäviä. Omin avuin oli selvittävä, kun vaihtoehtoa ei ollut.

Toinen tilanne täällä maalla on sekin, että valinnaisaineryhmiä ei synny. Lapset halusivat ehdottomasti oppia saksaa, kun sukulaisia asuu Saksassa. Saksanryhmää ei syntynyt, joten aloittivat saksanopinnot sitten kotiopetuksena koulupäivän päälle, kun kotona oli riittävästi kompetenssia aineen opettamiseen. Tuossahan kyse ei ole sellaisesta kotiopetuksesta mitä aloituksessa tarkoitetaan, mutta kuitenkin tilanne, missä kotiopiskelu on paras vaihtoehto.

Minä kritisoin vähän tuota ajatusta, että koulu antaa sosiaalisia valmiuksia. Monissa kouluissa on kaksi eri kulttuuria; se virallinen, suvaitsevainen, kiva koulu jossa ketään ei kiusata. Ja sitten se toinen todellisuus, jossa jatkuvasti vaihtuvat sijaiset eivät saa luokkiin mitään otetta, jossa lapsilla on ihan omat sääntönsä (usein kypsymättömyyden vuoksi hyvinkin julmat) ja joissa mikään erilaisuuden sietäminen ei tosiaan kukoista, vaan täysin päin vastoin.

Tiedän paljon aikuisia, joilla kiusatuksi joutuminen on vienyt vuosikausia elämästä.  Koulu ei tosiaan ole silloin tukenut kasvamista, vaan aivan päin vastoin. Jos lapsi joutuu rankasti kiusatuksi, eikä koulu voi asialle mitään (kuten useinkaan ei voi), on kotikoulukin parempi vaihtoehto kuin lapsen psyykkisen kehityksen vauroittaminen.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:52"]

Onhan noita pakkotilanteita, kun olosuhteissa ajaudutaan kotikouluun. Eli ei kyseessä ole pelkkä ideologinen juttu. Noita kiusaamisesimerkkejä onkin jo yllä ollut. Ja mun mielestä se on juuri sitä lapsensa puolten pitämistä, mitä lapsi ansaitseekin vanhemmiltaan saada.

Omassa tuttavapiirissä on pakkokotikoulua ollut myös sairastumisten vuoksi. 

[/quote]

nuo on ihan ymmärrettäviä tilanteita! ihan eri asia kuin hörhöilyt jne. Ja jos perheessä on paljon lapsia niin sosiaalisuus syntyy ihan eri tavalla jne. Mutta yhden lapsen eristäminen muista jonkun ideologian takia on outoa.