Mitä mieltä olette kotikoulusta?

mä en ainakaan koulussa  saanut sosiaalisia suhteita. mua kiusattiin rankasti lähestulkoon koko peruskoulu. 

Omalla kohdallani olisi varmasti ollut katastrofi jos olisin ollut kotikoulussa. Olin hyvin ujo ja kaverisuhteiden muodostuminen vaati juuri sen koulun jossa "oli pakko" olla sosiaalisessa kontaktissa päivästä toiseen. Mun läheisimmät kaverit edelleen nyt 40-vuotiaana ovat mun ala-asteaikaisia luokkakavereita!

Kyllä siinä kotikoulussa on vaarana että elää ulkopuolisuuden tunteessa koko loppuikänsä ellei sitten ole hyvin vahvoja vertaisryhmiä jotain muuta kautta. Uskonnolliset yhteisöt ovat usein tiiviitä ja ne yhteisön jäsenet tärkeämpiä kuin luokka- tai työkaverit. Ehkä sellaisissa ympyröissä toimii? Tosin entä jos ei aikuistuttuaan enää koekaan sitä uskoa omaksi?

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 10:03"]

mä en ainakaan koulussa  saanut sosiaalisia suhteita. mua kiusattiin rankasti lähestulkoon koko peruskoulu. 

[/quote]

Oletko tuo joka ilmoitti laittavansa lapsensa kotikouluun? Tää on just tyypillistä että ihmiset hoitaa OMIA traumojaan toisten kustannuksella ja menemällä aina toiseen ääripäähän. Kun sua kiusattiin kuolussa, nyt lapsesi maksavat siitä eikä heille anneta edes mahdollisuutta kokeilla että josko kiusatuksia tuleminen ei ole ainoa vaihtoehto.

Hesarin jutussa väitetiin, että ne, joiden kanssa lapsi viettää paljon aikaa, ikään kuin kasvattavat lasta. Moni esim. uskonnollinen perhe haluaa, että lapsi ei saa vaikutuksia muualta vaan ymmärtää ja imee vain perheen omat arvot.

Musta tää on outo ajatus. Tottakai lapsen pitää nähdä erilaisuutta ja erilaisia uskontoja, arvoja, kulttuureja, tapoja... Kuulostaa jotenkin aivopesulta se, että lapselle kerrotaan vain "oma totuus" ja ei kerrota mistään muusta mitään. Jokaisessa perheessä on omat arvonsa, uskonnolliset, poliittiset etc. Tottakai lapsen pitää saada tietää, että on muutakin. Ja toki aina on mahdollista, että lapsi ei ajattele kuten vanhempansa ja omaankin omia, toisenlaisia arvoja. Ei lasta voi kuitenkaan pullossa kasvattaa ja pitää "muuta maailmaa" piilossa ja kertoa vain tämä meidän perheen totuus.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 10:22"]

Hesarin jutussa väitetiin, että ne, joiden kanssa lapsi viettää paljon aikaa, ikään kuin kasvattavat lasta. Moni esim. uskonnollinen perhe haluaa, että lapsi ei saa vaikutuksia muualta vaan ymmärtää ja imee vain perheen omat arvot.

Musta tää on outo ajatus. Tottakai lapsen pitää nähdä erilaisuutta ja erilaisia uskontoja, arvoja, kulttuureja, tapoja... Kuulostaa jotenkin aivopesulta se, että lapselle kerrotaan vain "oma totuus" ja ei kerrota mistään muusta mitään. Jokaisessa perheessä on omat arvonsa, uskonnolliset, poliittiset etc. Tottakai lapsen pitää saada tietää, että on muutakin. Ja toki aina on mahdollista, että lapsi ei ajattele kuten vanhempansa ja omaankin omia, toisenlaisia arvoja. Ei lasta voi kuitenkaan pullossa kasvattaa ja pitää "muuta maailmaa" piilossa ja kertoa vain tämä meidän perheen totuus.

[/quote]

Minustakin tämä vaikutti aika kammottavalta. Lisäksi jäin miettimään sitä, että jos vanhemmalle tulee jotenkin yllätyksenä että teini-ikäisellä on omiakin ajatuksia, niin onko siinä oltu kovin läheisiä. Ja ihan luonnollistahan se on nuorelle testata se vanhempien arvomaailma, että onko se myös itselle se minkä haluaa omaksua. Kuulostaa kyllä vähän tynnyrissä kasvattamiselta.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 09:58"]

Minä kritisoin vähän tuota ajatusta, että koulu antaa sosiaalisia valmiuksia. Monissa kouluissa on kaksi eri kulttuuria; se virallinen, suvaitsevainen, kiva koulu jossa ketään ei kiusata. Ja sitten se toinen todellisuus, jossa jatkuvasti vaihtuvat sijaiset eivät saa luokkiin mitään otetta, jossa lapsilla on ihan omat sääntönsä (usein kypsymättömyyden vuoksi hyvinkin julmat) ja joissa mikään erilaisuuden sietäminen ei tosiaan kukoista, vaan täysin päin vastoin.

Tiedän paljon aikuisia, joilla kiusatuksi joutuminen on vienyt vuosikausia elämästä.  Koulu ei tosiaan ole silloin tukenut kasvamista, vaan aivan päin vastoin. Jos lapsi joutuu rankasti kiusatuksi, eikä koulu voi asialle mitään (kuten useinkaan ei voi), on kotikoulukin parempi vaihtoehto kuin lapsen psyykkisen kehityksen vauroittaminen.

[/quote]

Jeps. Tästä syystä oon itse valmis ottamaan lapseni kotikouluun JOS kiusaamista tai ryhmästä eristämistä esiintyy. Ainoa mitä tuollaisessa koulussa oppii, on pitämään itseään muita huonompana ja epäonnistuneena ja tuota oppia on aivan saakelin vaikea saada lapsen päästä pois enää aikuisena vuosien terapiallakaan. Samoin jos lapsella ilmenisi erityispiirteitä, jotka tekevät isossa ryhmässä opiskelun hänelle todella haastavaksi, mutta pienryhmäopetusta ei taas olisi saatavilla.

Oon ihan varma, että mulla oppimistuloksetkin olisivat olleet huomattavasti parempia jos olisin saanut opiskella rauhassa kotona. Peloissaan oleva ja stressaantunut ihminen, jonka huomion täyttää kiusaajien väistely ja mielen taas uudet loukkaukset, ei ole järin hedelmällistä maaperää oppimiselle. Oli kyse sitten tietopohjaisesta oppimisesta tai sosiaalisista taidoista.

En silti lähtökohtaisesti ottaisi lasta kotikouluun, koska se vaatii kunnolla järjestettynä vanhemmilta todella paljon. Ensinnäkin toisen pitäisi käytännössä jäädä ainakin osa.aikaisesti kotiin, koska lapsia ei saa kouluun "päivähoitoon" (mikä peruskoulun tärkein tehtävä valitettavasti tällä hetkellä näyttää olevan) ja pidän isona vastuuna opettaa oikeasti asiantuntevasti ja monipuolisesti koulun opetussisältöjä (eipä tämä kouluissakaan usein toteudu, mutta se taas ei ole minun vastuullani). Suurimpana ongelmana näen sen, kuinka korvata lapsille se sosiaalinen merkitys, mikä toimivalla luokkayhteisöllä on (toimimattoman luokkayhteisön merkitys sensijaan voi jäädä negatiiviseksi). Täytyisi olla todella aktiivinen ja sosiaalinen itse, että lapsi pääsisi tutustumaan ja ystävystymään ja harjoittelemaan ryhmässä toimimisen taitoja tarpeeksi erilaisten ihmisten kanssa.

En tosin pidä koulun tapaa opettaa sosiaalisia taitoja heittämällä 20 samanikäistä lasta käytännössä useissa tilanteissa selviytymään keskenään viidakon lakeja noudattaen mitenkään erityisen mielekkäänä ja tarkoituksenmukaisena, mutta tilanteessa jossa suurin osa lapsista viettää suuren osan päivästään kouluissa, noita sosiaalisia tilanteita on haastavaa millään paremmallakaan tavalla järjestää riittävästi.

Sehän noilla uskonnollisista syistä lapsensa kotikouluun laittavilla on juuri syynä, että ei tule lapselle niitä muita totuuksia. Musta peruskoulun parasta antia on juuri se, että siellä on ihan kaikki. Siellä oppii tajuamaan tätä yhteiskuntaa ja niitä toisenlaisista lähtökohdista tulevia. Ei nyt vielä alakoulussa, mutta aikuisena sitä ehkä tajuaa. Musta tuntuu, että jos ei tiedä kuin sen oman tavan elää niin kaikki muut ovat ainakin outoja jos ei pelottavia. Jos mä olen nähnyt, että vaikka Matti tekee jotkut jutut niin ja näin ja ei kykene siihen mitä Pekka niin se voi olla silti reilu tai ainakin jossain hyvä. Maailma ei jää niin mustavalkoiseksi. Johan sen jutun uskovan perheen tyttö oli sitä mieltä, että ei- uskovat lapset on outoja.

Ja jos mun lasta kiusattaisi tosi rankasti ilman, että siihen tulee muutos niin ottaisin kotiin. Se olisi se ainut syy kotikouluun (sairastumiset nyt tietty) ja jos Lapissa tai saaristossa on ihan kohtuuton koulumatka, mutta mä nyt en asu siellä.

On tuossa kotikoulussa pointtinsa.

Koulukiusaaminen on varmasti yksi niistä. Itseäni taidettiin koko peruskoulu-uran aikana kiusata yhtenä ainoana päivänä niin, että se tuntui pahalta, mutta pystyn kuvittelemaan, millaista tuskaa se kiusatulle on, jos se on jokapäiväistä. Eli jo tuo kiusaaminen  ja yhteiskunnan kyvyttömyys kitkeä sitä kouluista on jo yksistään ihan riittävä syy siihen, että mahdollisuus kotikouluun on oltava olemassa.

Itse en oikein myöskään koe oppineeni peruskoulussa kovin paljon mitään tähdellistä. Kerto- ja jakolaskut, prosenttilaskun ja pinta-alojen laskemisen luen hyödyllisiin oppimiini taitoihin, ehkä lisäksi toki keinot pärjätä 25-päisessä luokassa ja 400-oppilaisen koulun pihalla ja konstit mennä läksyjen suhteen sieltä, missä aita on matalin.

Kun osaa jo jotain taitoja kouluun mennessään ja tylsistyy heti ekana vuonna ja saa kokemuksen, että eipä tähän näköjään tarvi panostaa ollenkaan, se heijastuu helposti koko loppuelämään.

Kun opettajan aika menee niiden ihan pihalla olevien opettamiseen ja niiden muutamien häiriköiden rankaisemiseen ja yleiseen kurinpitoon, on selvää, ettei siinä jää aikaa antaa mitään lisätehtäviä sellaisille, jotka jo osaavat.

Peruskoulun vahvuus on lähinnä siinä, että se tasapäistää ne lahjakkaatkin sinne massaan ja yrittää vetää rupusakkiakin tiettyyn pisteeseen asti muiden mukana.

En vaan ole ihan varma, onko tuo nyt sitten kaikkien kannalta paras ympäristö oppia jotain uutta. Varsinkin kun näyttää siltä, että nämä tulevat peruskoululaiset tulevat yhä enemmän ja enemmän olemaan mamuja ja pleikkarin ääressä marinoituja keskittymiskyvyttömiä hermoraunioita, joiden takia opettajan aika kuluu taas johonkin muuhun kuin siihen opetustyöhön.

Sosiaalisia taitoja kyllä opitaan joo. Mutta onko se ala-asteen piha sitten se paras paikka oppia pärjäämään? Suomalainen työelämä tosin pahimmillaan muistuttaa kyllä sitä koulunpihaa, joten tokihan koulu jollain tavalla valmistaa tähän elämään. Sitä, voisiko sen tehdä fiksumminkin, ei useinkaan vaivauduta miettimään.

Joissain erityistilanteissa kotikoulu on varmaan ihan hyvä ratkaisu. Esimerkiksi perhe muuttaa määräajaksi ulkomaille eikä lasten ole mahdollista osallistua paikallisen koulun opetukseen vaikkapa harvinaisen vieraan kielen takia. Rankka kiusaaminen kotimaassakin saattaa riittää syyksi ottaa lapsi / lapset kotiin opiskelemaan. Mutta yleisesti ottaen en kannata kotikoulusysteemiä. Siinä helposti korostuu curling-vanhemmuus, eivätkä vanhemmat osaa päästää irti lapsistaa, kun sen aika tulee. Ja aivan kuten joku kirjoittikin, niin kotiopetus vaatii vanhemmilta valtavaa osaamista ja paneutumista opetukseen. Ei riitä,että osaa lukea oppikirjan tekstin, pitää osata selittää, mitä se tarkoittaa ja selittää taustoja, siis syventää ja laajentaa. Jos näin ei tee, jää opetus liian kapea-alaiseksi ja puutteet tulevat myöhemmin vastaan.