(Kaksisuuntaisuudesta) Ihan hirveä olo! Muita?

Mulla oli myös masennusjakso keväällä, kesti pari kuukautta. Ei mene ihan kuin lääkärien mielestä kuuluisi vuoden aikojen mukaan, kun valon lisääntyminen alkoi masentamaan... Nyt parin viikon aikana tullut nopea "ylösnousemus" mielialassa, ja nyt ehkä aika "normaali" olo. Jaksamisia sinne! Itsellä oli myös juuri tuota vaikeutta saada perusasioitakaan hoidettua, suihkuun ei "jaksanut" melkein viikkoon, ei "pystynyt" siivota, kaikki oli miten sattui :(

Kannattaa harkita lääkityksen aloittamista/nostamista, lyhentää masennusjakson kestoa. Koita jaksaa <3

Kiitos, lohdutti vähän. Vaikka tiedänkin, etten ole ainoa. Silti syyllistän nyt itseäni taas tästä, kun meni vuoden niin hyvin ja nyt piti viikon saikulle jäädä. Että miksi suurin osa jaksaa, miksi minä olen tämmöinen p*skan heikko :( :(

Just  pääsin sairaalasta. Siellä meni kolmisen kuukautta. Masentuneena meni ennen sairaalaan joutumista melkein puoli vuotta. Nyt on lääkitys päällä ja masennus lähti melkein heti kun oikea lääkitys aloitettiin :)

Mulla ei ole tuota bipoa, mutta tuosta alakulo-osiosta on ihan riittämiin valitettavasti kokemusta. Mä itsehoidan omaa ajoittaista alakuloisuuttani hyvällä ravinnolla, sopivalla liikunnalla ja sillä että yritän muutenkin pitää itsestäni hyvää huolta. Rakastaa itsekin itseäni. Joskus se voi tarkoittaa sellaista itsensä "pumpulissa pitämistäkin" hetkisen aikaa, siellä turvassa olemista. Yritän oikein alleviivata kaikkea kokemaani ja näkemääni hyvää tässä elämässä yleisestikin, hoitokeino sekin, jottei synkistely valtaa liikaa alaa itselleen.

Ei ole nyt tarkoitus vähätellä teidän muiden tilanteita näillä itsehoitojutuillani... Jotkut eivät varmasti voikaan selvitä tilanteistaan ilman jotain lääkkeitä. En ole aina ollut varma selviänkö sittenkään itsekään, mitenkään, mutta toistaiseksi joo selvitty on. Mulla siis on aika vahva taipumus ajoittaiseen jonkinasteiseen masennukseen, mutta nykyään osaan pitää sen hyvin hallinnassa aika pitkälti näin, sekä vankalla itsetuntemuksella, mikä on ajan saatossa kehittynyt kaikkien läpi elettyjen syvien vesien kautta. Olen oppinut kestämään ne hetkittäiset ihan kamalat surulliset fiilikset sillä etten pakene niitä, ja yritän ajatella että ne menevät aina jossakin vaiheessa ohikin. Toisaalta olen sitten voimakkaasti tunteva ja kokeva ihminen muutenkin, enkä siitä ominaisuudestani tahtoisi luopua koska se on iso osa omaa luovuuttani.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 17:16"]

Mulla ei ole tuota bipoa, mutta tuosta alakulo-osiosta on ihan riittämiin valitettavasti kokemusta. Mä itsehoidan omaa ajoittaista alakuloisuuttani hyvällä ravinnolla, sopivalla liikunnalla ja sillä että yritän muutenkin pitää itsestäni hyvää huolta. Rakastaa itsekin itseäni. Joskus se voi tarkoittaa sellaista itsensä "pumpulissa pitämistäkin" hetkisen aikaa, siellä turvassa olemista. Yritän oikein alleviivata kaikkea kokemaani ja näkemääni hyvää tässä elämässä yleisestikin, hoitokeino sekin, jottei synkistely valtaa liikaa alaa itselleen.

Ei ole nyt tarkoitus vähätellä teidän muiden tilanteita näillä itsehoitojutuillani... Jotkut eivät varmasti voikaan selvitä tilanteistaan ilman jotain lääkkeitä. En ole aina ollut varma selviänkö sittenkään itsekään, mitenkään, mutta toistaiseksi joo selvitty on. Mulla siis on aika vahva taipumus ajoittaiseen jonkinasteiseen masennukseen, mutta nykyään osaan pitää sen hyvin hallinnassa aika pitkälti näin, sekä vankalla itsetuntemuksella, mikä on ajan saatossa kehittynyt kaikkien läpi elettyjen syvien vesien kautta. Olen oppinut kestämään ne hetkittäiset ihan kamalat surulliset fiilikset sillä etten pakene niitä, ja yritän ajatella että ne menevät aina jossakin vaiheessa ohikin. Toisaalta olen sitten voimakkaasti tunteva ja kokeva ihminen muutenkin, enkä siitä ominaisuudestani tahtoisi luopua koska se on iso osa omaa luovuuttani.

[/quote]

Huoh, kiitos vastauksestasi. Mutta me emme nyt puhu yhtään samasta asiasta. Vaikea-asteinen masennus tai kaksisuuntaisuuden masennusjakso eivät ole pelkkää alakuloa. Ne ovat aivan eriasteisia sairauksia, jotka eivät välttämättä ole hoidettavissa "hoitamalla itseään liikunnalla ja hyvällä ravinnolla", jos ihminen on niin sekaisin, että pelkkä suihkussa käynti vaatii viikon suunnittelua. Tässä tarvitaan lääkettä ja terapiaa. Pahimmillaan (kuten itselläni aiemmin) vaikea masennus voi olla jopa kuolemaan johtavaa, itsetuhoaikeiden ja myös silloin toteutusyritysteni vuoksi. Mainitsit "vahvan itsetuntemuksen". Sitä olen yrittänyt opetella, sen takia menin nyt lääkäriin kun alkoi olla ylivoimaista tämä kestäminen. Kun tunnistin tiettyjen oireiden todellakin alkavan mennä jo rajan yli.

T Ap

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 17:16"]

Mulla ei ole tuota bipoa, mutta tuosta alakulo-osiosta on ihan riittämiin valitettavasti kokemusta. Mä itsehoidan omaa ajoittaista alakuloisuuttani hyvällä ravinnolla, sopivalla liikunnalla ja sillä että yritän muutenkin pitää itsestäni hyvää huolta. Rakastaa itsekin itseäni. Joskus se voi tarkoittaa sellaista itsensä "pumpulissa pitämistäkin" hetkisen aikaa, siellä turvassa olemista. Yritän oikein alleviivata kaikkea kokemaani ja näkemääni hyvää tässä elämässä yleisestikin, hoitokeino sekin, jottei synkistely valtaa liikaa alaa itselleen.

Ei ole nyt tarkoitus vähätellä teidän muiden tilanteita näillä itsehoitojutuillani... Jotkut eivät varmasti voikaan selvitä tilanteistaan ilman jotain lääkkeitä. En ole aina ollut varma selviänkö sittenkään itsekään, mitenkään, mutta toistaiseksi joo selvitty on. Mulla siis on aika vahva taipumus ajoittaiseen jonkinasteiseen masennukseen, mutta nykyään osaan pitää sen hyvin hallinnassa aika pitkälti näin, sekä vankalla itsetuntemuksella, mikä on ajan saatossa kehittynyt kaikkien läpi elettyjen syvien vesien kautta. Olen oppinut kestämään ne hetkittäiset ihan kamalat surulliset fiilikset sillä etten pakene niitä, ja yritän ajatella että ne menevät aina jossakin vaiheessa ohikin. Toisaalta olen sitten voimakkaasti tunteva ja kokeva ihminen muutenkin, enkä siitä ominaisuudestani tahtoisi luopua koska se on iso osa omaa luovuuttani.

[/quote]

Olisi piristävää vaihtelua, jos masentuneena pystyisi hemmottelemaan itseään kuntoon, ja rakastamaan itseään.. Todellisuudessa voimia ei vain riitä edes siihen, että söisi kunnolla tai saisi itseään edes pihalle, saati että pystyisi itsestään pitämään.

Mutta hyvästä itsetuntemuksesta on apua myös kaksisuuntaisessa, sillä taudin ollessa tuttu pystyy jo jonkin verran luottaa siihen, että jossain vaiheessa mieliala muuttuu, etenkin jos jaksaa säännöllisesti ottaa lääkkeensä ja esimerkiksi  pyytämään lisää käyntejä mielenterveystoimistolla (omassa tapauksessa) ja pitämään käynneistä kiinni. Vaikka masentuneena tuntuu mahdottomalta raahautua keskustelemaan ja käymään lääkityksiä läpi lääkärin kanssa, niin aina se on johtanut siihen, että olo jossain vaiheessa tasoittuu.

Itsehoidolla ja kotona ololla en olisi niinkään varma..