Kun vanhemmat aliarvioivat lastaan hautaan asti

Pelkäävät, että jos itsenäistyt, menettävät ilmaisen piian. Miten et ole tuota huomannut jo aikapäivää sitten ja jättänyt heitä keskenään?

Hei, aika moni sinun ikäisesi on jo joutunut hautaamaan vanhempansa, joten sinuna en viitsisi valittaa...

Voi kuule, on niitä. Toivon sulle kaikkia mahdollisia voimia irtautua ja itsenäistyä, se ei kuitenkaan tarkoita että sinun tarvitsisi poikkaista välejä vanhempiisi. Ala itsekkäämmäksi, ja käytä aikaasi miettiäksesi mitä SINÄ haluat tehdä, äläkä mieti mitä mieltä vanhempasi siitä olisivat. Siten jäät peräkammarintytöksi ikuisesti :)

Ap. En asu edes samalla paikkakunnalla, vaan muutin 25 vuotiaana n.80 kilometrin päähän, ja näemme vain noin 4 krt vuodessa, että piikana olemisesta ei ole kyse... Jotenkin tuntuu vain niin pahalta, kun edes 4 kymppisenä en ole heidän mielestään aikuinen, vaan lapsi joka ei pärjää aikuisten haasteissa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 18:53"]

Hei, aika moni sinun ikäisesi on jo joutunut hautaamaan vanhempansa, joten sinuna en viitsisi valittaa...

[/quote]

Ap. Tätä vähän pelkäsin, että haukutaan paskaksi. He ovat vaan vieneet itsetuntoni ihan lapsesta asti. Aina olin liian nuori. Liian nuori ala.asteelle, liian nuori ylä.asteelle... "ei susta ole"  "ne muut kyllä osaa, koska ne on sua (2kk) vanhempia " ym muuta pas...kaa. Nyt olen lapseton surkee ihminen, jonka he pelkäsivät musta tulevan (koska olen niin lapsi).

Ap, tiedostat jo, että sinulla on heikko itsetunto, koska sinut on lytätty lapsesta saakka. Eikös nyt olisi jo aika hankkia itsellesi parempi.

Ammattiauttaja voisi auttaa sinua kohentamaan itsetuntoasi. (Usko pois, terapiasta minunkin itsetuntoni on peräisin. Sitä piti paikkailla parin vuoden ajan.) Hän voisi opettaa sinulle terveempiä toimintatapoja entisten jumittavien tapojen tilalle. Sinähän tosiaankin olet suostunut elämään vanhempiesi antamassa muotissa etkä oikein ole vieläkään uskaltautunut irtautua vanhempiesi holhouksen alta. Merkkinä tästä on mielestäni se, että murehdit edelleenkin vanhempiesi sanomisia. 

AP, kun olit lapsi, vanhempasi kohtelivat sinua kuin lasta. Heidän tehtävänsä olisi ollut saatella sinut aikuisuuteen, rohkaista, kasvattaa itsetuntoasi. Tätä et heiltä saanut, mutta aikuisiässä et enää ole riippuvainen vanhempiesi hyväksynnästä. Nyt voit valita oman tiesi - enkä tarkoita kotoa muuttamista tai kaukana asumista. Olet edelleen jäänyt, ihan omasta valinnastasi, lapseksi. Milloin päätit, että vanhempasi ovat oikeassa? Milloin päätit antaa heidän kommenttiensa ohjata sinua - ja milloin päätit olla kuuntelematta omaa sisäistä ääntäsi? Kun muistat tuon hetken, tajuat, että voit päättää myös toisin. Tänään voit tehdä päätöksen opetella kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi - ja kasvaa aikuiseksi, tulla myös omissa silmissäsi juuri siksi mahtavaksi ihmiseksi, joka jo oletkin. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä, tue heitä siinä missä jaksat ja pystyt. Vedä raja tähän - sinun elämäsi on sinun elämäsi, älä anna vanhempiesi elää sitä sinun puolestasi päättämällä, miten sinä ajattelet itsestäsi. Ja 7 on ihan oikeassa, jonkinlainen terapia olisi nopein tie alkuun tässä itsenäistymisprosessissasi. Muutamastakin kerrasta saattaisi olla sinulle ratkaisevaa apua...Tsemppiä!

On, juuri tuollaiset. Ikävään minusta vetää muiden vanhempien menetyksiä tähän, asioillahan ei ole mitään tekemistä keskenään. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:54"]

On, juuri tuollaiset. Ikävään minusta vetää muiden vanhempien menetyksiä tähän, asioillahan ei ole mitään tekemistä keskenään. 

[/quote]

Kyllä sillä itseasiassa on. Aika monethan menettävät vanhempansa neljänkympin jälkeen ja siinä kuoleman kohdatessa täytyy joka tapauksessa kohdata se suhteensa omiin vanhempiinsa, joten kyllä näillä asioilla on tekemistä.. Siksi toisekseen myös ap:n otsikko viittasi aliarvioimiseen hautaan saakka, joten totesin vaan että aika moni ap:n ikäinen on todellakin joutunut vanhempansa jo hautaan saattelemaan.. Ja siinä tilanteessahan asiat tuppaavat menemään sitten ns. mittakaavaansa..

tottakai vanhempien menettäminen on traagista, mutta asia on perheensisäinen eikä sillä ole muiden perheiden suhteiden ja kuoleminen kanssa mitään tekemistä. Kohtuutontonta, ettei ihminen saisi surra ja valittaa toimimattomista perhesuhteistaan sen takia, että jonkun toisen vanhemmat ovat kuolleet. 

Siis onko ap kysynyt vanhemmiltaan lupaa hankkiutua raskaaksi?! Outo suhde...

Joo täällä myös ikuinen lapsi. Olin asunut jo 10 vuotta omillani kun äiti soittaa ja kertoo huonosta ajokelistä,"sun ei varmaan kannattais lähteä mihinkään",  3-kymppisenä liian nuori naimisiin..onhan näitä. Yleensä asenne ollu jotenkin alentuva, ihan kuin olisin jotenkin vajavaisempi ku muut ikäiseni, johtuu ehkäpä pienestä koostani. Sit kumminkin samat vanhemmat on sitä mieltä että oon jotenkin erityisen luova ja fiksu...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:10"]

tottakai vanhempien menettäminen on traagista, mutta asia on perheensisäinen eikä sillä ole muiden perheiden suhteiden ja kuoleminen kanssa mitään tekemistä. Kohtuutontonta, ettei ihminen saisi surra ja valittaa toimimattomista perhesuhteistaan sen takia, että jonkun toisen vanhemmat ovat kuolleet. 

[/quote]

En ole sanonut, ettei saisi surra.. Toin vain vertailukohteena sen, että aika monet samanikäiset painivat vähän vakavampien murheiden kanssa mitä omiin vanhempiin tulee.. Samahan saattaaa olla aloittajallakin vastassa ties vaikka kuinka pian ja uskon, että silloin mielessä on varmasti paljon isompiakin asioita kuin toimimaton suhde vanhempien kanssa.

Olen keski-ikäinen nainen ja eläkkeellä oleva äitini antaa yhä minulle kodinhoitoon liittyviä neuvoja. Kuuntelen niitä huvittuneena ja kerron toisinaan, että "hei äiti, olen jo niin ja niin vanha, muistatko!" Sitten teen täsmälleen niin kuin itse haluan. 

Ap, sinun pitäisi irtautua omista vanhemmistasi ihan itsesi vuoksi. Vain sinä voit tehdä sitä, mutta voi olla, että tarvitset siihen ammattiapua, mikä on ihan hyväksyttävää. Myös minun itsetuntoni on kärsinyt kolhuja lapsuudessa, mutta jostakin syystä vaurioni ovat näkyneet enemmän muissa asioissa (työssä, parisuhteessa, suhteessa ystäviin). Miten sinun laitasi on? Oletko itsenäinen muissa ihmissuhteissasi vai vaikuttaako vanhempiesi lyttääminen näihinkin suhteisiin?

Kasi muuten osasi kertoa osuvasti sen saman, mitä minäkin ajattelen tilanteestasi. Uskon, että pystyt irtautumaan vanhemmistasi, mutta se vaatii jonkin verran työtä. Kun opit tuntemaan paremmin itsesi, huomaat, millaiset voimavarat sinussa piilee. :)

(7)

sekin tragedia on aikanaan helpompi kohdata, jos välejä on saanut parannettua ja oma itsenäisyys on paremmin hallussa. Aina jollain on suuremmat ongelmat. Eiköhän meidän kunkin ole hedelmällisintä keskittyä niihin kehityshaasteisiin, jotka ovat nyt itsellä käsillä ja jättää huomisen murheet huomista varten. Mitätöivä kasvatus aiheuttaa paljon hallaa siellä, missä sitä on. Mielestäni asiaa on tärkeä käsitellä omana asianaan ilman lisäsyyllisyyttä. 

pitävät kiinni omista tarpeistaan, eivät näe sinua aikuisena. Pidätkö itse? Jos pidät, lakkaat elämästä heidän pillinsä mukaan. Tuossa menee oma elämä ohi helposti jos et irtaudu.

Kummallista tosiaan. Itselläni on toisinpäin, minulta vaadittiin lapsena liikaa. Kuuntelin äidin murheita lapsena ja jakelin hänelle elämän ohjeita. Itse en saanut oikein mitään neuvoja enkä apua, ei kannustsuta oma elämän rakentamiseen. Jostakin olisi itsestään pitänyt oppia kaikki. Äitini  huusi: "Teistä ei koskaan tule mitään...( hyvin manipuloitu). Ainoa mistä sain kiitosta oli tästä terapeutin hommasta ja kiltteydestä.

Myöhemmin äitini on kokenut minut enemmän kilpailijakseen kuin lapsekseen. Jostakin syystä hän ei ole kyennyt näkemään minua tukea tarvitsevana. lapsena.