Keski-ikäiset äipät; luetteko fantasiakirjallisuutta?

Kirjoitapa viisi virkettä tähän ketjuun, niin tulee mielipide.

Fantasiakirjallisuus on ihan jees.

Lue ensin pari kirjaa -ja työnsi käteeni Dragon Lance-sarjasta kolme kirjaa. Anteeksi vaan arvon kirjailija, en ymmartanyt mita tarkoitat.

Rohkenen vastata, vaikken ihan keski-ikäinen olekaan. En suosittelisi aloittamaan Dragonlancesta. Se on ihan hupaisa aivot narikkaan -tarinajatkumo, jossa on ritareita, lohikäärmeitä ja velhoja. Nuorelle sarja toimisi ihan hyvänä ensikosketuksena fantasiaan, mutta aikuiselle suosittelisin pikemminkin Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoikaa. Hobb on todella mielikuvituksekas kirjailija, jonka hahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia. Luin hänen kirjojaan ensimmäisen kerran yläasteella, ja yhä Hobbin kirjat ovat suosikkejani, 13 vuotta myöhemmin.

Tulen ja jään laulu on koukuttava myös, mutta monien mielestä turhan raaka. Pernin lohikäärmeritarit on taas kevyehkö, mutta silti jännä sarja. Erikoinen siinä mielessä, että asetelma on sci fiä, sisältö käytännössä fantasiaa.

Itse olen lukenut Wheel of time -sarjaa. Fantasiakirjallisuuden aloittaisin Taru sormusten herrasta -trilogiasta, ehkä myös ihan lasten fantasiasta kuten Narniasta ja David Eddingsin kirjoista (en muista sitä Garion-pojan kirjasarjan nimeä). Näistä on oikeasti hyvä lähteä liikkeelle. Siitä voi sitten edetä haluamaansa suuntaan.

Dragon Lancea en ole lukenut.

Luen kyllä, en juuri muuta luekaan. Minä taas suosittelen Uniin piirretty polku -nimistä suomalaista erittäin hyvää (ja naislukijoille sopivaa) fantasiaa. Nälkäpeli -kirjat ovat myös todella hyviä. Itsekin kirjoitan :)

Jaa omaa tekstiänikö?

Laskematta virkkeitä, niin tässä pätkä: (kyse on kansannoususta kuolevalla planeetalla, jota johta kolminkertainen itsevaltias.)

-.... Oletko valmis, vaikka tämä olisi viimeinen Kolmen Kuun yö koskaan?

- Veljeni Danuil, tiedät että olen. Me teemme tämän kaikkien sisarten ja veljien vuoksi, koko Nivegonian vuoksi. Vaikka en enää koskaan saisi nähdä maamme merien nousevan ja täyttävän aavikot uudelleen, vaikka en enää koskaan saisi antaa katseeni levätä sen leppeinä aaltoilevilla ammonijärvillä, niin koteloissaan uinuville toukillemme jätämme sen silti vapaana. Tämä päivä tullaan totisesti kaivertamaan mustiin paasiin, ikiaikojen historiaan.

Yksin kolmivaltiaaksi itsensänsä ylentäneen Din Saahibin mahtipontinen mylvintä jylisi yhä ja kertautui kivisten rotkojen seinämistä, kun Kaneesh räpsäytti kolmea silmäänsä merkiksi maanalaisen veljeskunnan lähimmille.

...Vihreän taivankaannen ja urhean soturin väliin aineellistui Din Saahibin kuningatarpuoliso, jonka liikkumista ulottuvuudesta toiseen ei voinut mitenkään ennakoida. Se oli löytänyt Danuilin. Kaneeshin silmät kivettyivät taisteluveljen vieressä, vääjäämättömän kuoleman varmuudesta. ap

En ole arvon kirjailija, vaan harrastelija. Kirjoitan yleensä ihan muut, mutta poikani ihastui kovasti kokeiluihini fantasiatarinoista. Hän siis halusi minun aloittavan tutustumisen fantasiakirjallisuuteen ja toi siksi käteeni nuo Dragon Lance -kirjat.

Tosi paljon kiitoksia asiallisista vastauksista ja vinkeitä teille, jotka olette tutumpia genren kanssa. ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:54"]

Itse olen lukenut Wheel of time -sarjaa. Fantasiakirjallisuuden aloittaisin Taru sormusten herrasta -trilogiasta, ehkä myös ihan lasten fantasiasta kuten Narniasta ja David Eddingsin kirjoista (en muista sitä Garion-pojan kirjasarjan nimeä). Näistä on oikeasti hyvä lähteä liikkeelle. Siitä voi sitten edetä haluamaansa suuntaan.

Dragon Lancea en ole lukenut.

[/quote]

Haet Belgarionia. Se on epäilemättä kevyt, joten sillä voi olla helppo aloittaa. Lisäksi Belgarion on yksi genren klassikoista. Sarja on toisaalta myös mustavalkoinen ja itseään toistava. Jälleen kerran sarja, jota suosittelisin teini-ikäiselle, mutten keski-ikäiselle, ainakaan ensikosketukseksi. Ajan pyörällä on sama ongelma.

Taru sormusten herrasta on sellainen, josta en kehtaa urputtaa vastaan :P. En henkilökohtaisesti pidä siitä niin kauheasti, mutta arvostan loputtomasti sitä, mitä Tolkien sen avulla sai kirjallisuudessa aikaan. Ilman TSH:ta ei olisi olemassa todennäköisesti ensimmäistäkään suosikkikirjoistani. Olen sitä paitsi vähemmistössä mielipiteineni, joten kaipa TSH:lla voisi olla hyvä aloittaa.

Aika mahtipontista tuo sinun kerrontasi. Ja pysyykö lukija perillä noin monesta erikoisuudesta? Niitä on varmaan lisääkin? Minua hengästytti lukea jo tuokin. Kannattaa tosiaan lukea enemmän lajia ja ehkä hieman rauhoitella mielikuvitusta, ettei lukija tipu kärryiltä heti kättelyssä.

T: lukija ja kirjoittaja

Minäkään en ole oikein viehtynyt näistä lohikääretarinoista, vaikka ensimmäinen lyhyt kertomuksenikin oli kulunut: kansannousu, alistettujen voitto, ylimaalliisilla voimilla varustettu hahmo, salainen aarre, jolla voidaan silti valta ottaa takaisin.

Pitäisin siitä, että voisin käyttäs scifimäisiä siirtymisiä ulottuvuuksista ja ajasta toiseen sujuvasti ja halkoa maailmoja. Olisi mukavaa kuvailla unenomaisia mahdottomuuksia. Kyllästyisin kyllä kuvaamaan tuota "alistettujen voittoa diktaattorista", mutta näistä tein ekat tekstini.

Siinä mielessä kirjoittaminen olisi "helppoa" tai kivaa, että näen helposti luomani maailmat silmissäni ihan tosina. Luon uusia kielikuvi liikaakin, joudun karsimaan niitä ranlalla kädellä. On myös vaikeata välttää kuluneita juonikuvioita ja henkilöhahmoja. ap

Kiitti, 11

Tuohan oli toki vain osia tarinasta, mutta olet oikeassa. Oma ajatukseni loikkii liian nopeasti. Pitäisi pystyä kirjoittaman viisi lausetta siinä missä oma ajtus kulkee kymmenen. Vikani on myös ylenpalttinen maalailu ja ja tukahduttava määrä kielikuvia. Joudun karsimaan, yksinkertaistamaa, antamaan tilaa hengittää.

Matskua on oikeastaan liikaa, pitäisi malttaa kaventaa sitä. Ja tuo oli tosiaan ote ihan ekasta tekstistä tuolla saralla, näen jo nyt itsekin miksi pitäisi tekstiään lepuuttaa. ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:15"]

Minäkään en ole oikein viehtynyt näistä lohikääretarinoista, vaikka ensimmäinen lyhyt kertomuksenikin oli kulunut: kansannousu, alistettujen voitto, ylimaalliisilla voimilla varustettu hahmo, salainen aarre, jolla voidaan silti valta ottaa takaisin.

Pitäisin siitä, että voisin käyttäs scifimäisiä siirtymisiä ulottuvuuksista ja ajasta toiseen sujuvasti ja halkoa maailmoja. Olisi mukavaa kuvailla unenomaisia mahdottomuuksia. Kyllästyisin kyllä kuvaamaan tuota "alistettujen voittoa diktaattorista", mutta näistä tein ekat tekstini.

Siinä mielessä kirjoittaminen olisi "helppoa" tai kivaa, että näen helposti luomani maailmat silmissäni ihan tosina. Luon uusia kielikuvi liikaakin, joudun karsimaan niitä ranlalla kädellä. On myös vaikeata välttää kuluneita juonikuvioita ja henkilöhahmoja. ap

[/quote]

Siinä tapauksessa suosittelen kahta vahvemmin Pernin lohikäärmeritareita. Nimi on korni, siitä ei pääse mihinkään. Puheesi scifimäisistä piirteistä fantasiassa tuovat kovasti mieleen tuon sarjan. Pern on myös osoitus siitä, ettei fantasiaa ole välttämätöntä kirjoittaa lapsenomaisesti.

Jos nyt jotain pitää kritisoida, niin hurjan omalaatuisia henkilöhahmoja Pernistä ei löydy. Sarja kertoo elämästä Pern-planeetalla eri aikakausina, ja silti kultakin aikakaudelta tunnistaa kirjailijan arkkihahmot. On myös sääli, että sarjaa on suomennettu vain kolmen ensimmäisen osan verran. Ensimmäisen osan nimi on Lohikäärmeen lento.