Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettaako kauniiksi kehuminen tytöille, että
25.06.2013 |
elämässä pärjää vain kauniina ja hänen arvonsa riippuu siitä onko hän kaunis vai ei?
Vai opettaako se hänelle, että hänestä pidetään sellaisena kuin hän on ja hän on kaunis juuri sellaisena kuin on?
Luin tässä vain jokin aika sitten englanninkielisen postauksen/blogin, jossa oltiin sitä mieltä että pienten tyttöjen kanssa pitää jutella mielenkiintoisista kirjoista tms. eikä ekana kehua kuinka kauniita ja suloisia nämä ovat. Jotenkin vaan itsellä on sellainen ajatus että olisi tärkeä kehua tyttöjen ulkonäköä, koska ne ulkonäköpaineet tulevat joka tapauksessa ja olisi kiva että tyttö muistaisi että häntäkin on kehuttu eikä vaan haluttu jutella kirjoista tms..
Tässä tuo juttu: http://www.huffingtonpost.com/lisa-bloom/how-to-talk-to-little-gir_b_882510.html
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, taas ne valittaa, joita ei ole kehuttu kauniiksi.
Kehuminen on SORTOA!
SOOORTOOOOOOOOOOOOOAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!
Femakot sorron yöstä nouskaa!
En oikein tiedä, voiko tuonkaltaisesta yksittäisestä näpertelyistä olla etua tai haittaa. Ulkonäköpaineiden välttämiseksi pitäisi kai kasvattaa lapsi niin, että hänelle muodostuisi mahdollisimman hyvä itsetunto. Jos on hyvä itsetunto, se vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itsestään eli myös ulkonäöstään. Tällaista tuli mieleeni, kun yritin keksiä, miksi itse en ole kärsinyt ulkonäköpaineista yläasteen jälkeen. Yläasteellakin suurin syy stressiini oli siinä, että en voinut olla oma itseni ulkonäöllisesti vanhempien vaatetuksen ym. takia ja kuulinkin toisinaan ilkeitä huomautuksia. Ehkä myös jonkinlaisen "miesmäisen" ajattelutavan näyttäminen voi auttaa eli opettaa tytöt ottamaan rennommin turhanpäiväisten asioiden suhteen.
Sanon kylla myos poikalapselle, etta tama on suloinen (hyvin pieni lapsi). Yritan valttaa vaaranlaista ulkonaon korostamista. Jotenkin tuntuu, etta lapsilla pitaisi riittaa, etta on ehjat ja puhtaa vaatteet, hiukset puhtaat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Minulle on tullut ahdistuksen ja paineen aiheet juuri niistä asioista, joista minua KEHUTTIIN. Minua ei koskaan kyllä kehuttu ulkonäöstä, mutta erilaisista lahjakkuuksista ja nuorena asioiden oppimisesta kyllä. Ja minulle tuli kauhea paine siitä, että tosiaan aloin uskoa että vanhemmat pitää minusta vain koska osasin lukea 4-vuotiaana, olin hyvä piirtämään, olin niin lahjakas siinä ja tässä. Pohjimmiltani pelkäsin, että en oikeasti olekaan lahjakas ja hyvä, ja kohta se paljastuu, ja sitten vanhemmat eivät enää pidä minusta. Siksi vältin uusien haasteiden ottamista vastaan esim. harrastuksissani, koska pohjalla oli aina se pelko että oikeasti en osaa ja pian se kosahtaa silmille.
Riippuu varmaan lapsen perusluonteesta miten vaikuttaa... Mutta minusta se oli hyvä ohje kun puhuttiin että noissa taidoissa lasta kehuttaisiin osaamisesta eikä synnynnäisestä lahjakkuudesta. Ulkonäön kehumiseen suhtautuisin myös varauksella siksi, että sehän on synnynnäinen lahjakkuus myös, ja luulen että tietynluontoisille lapsille myös siitä voi tulla epävarmuus, että olenkohan nyt oikeasti (enää) suloinen ja pitävätkö vanhemmat minusta enää, jos heille muodostuu käsitys että vanhemmille suloisuus on tärkeää.
Jos sanon 2-vuotiaalle, etta han on suloinen, niin jotenkin en usko, etta saa siita traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen ihminen tarvitsee jonkun asian mistä omat vanhemmat ovat ylpeitä. Työssäni tapaan ihan riittävästi näitä ihmisiä joita ei ole kehuttu ikinä mistään.
Tietysti lasta pitää kehua ja kannustaa!
Esimerkiksi omat vanhempani ovat kertoneet, että lapsuudessaan eivät kehuja saaneet (nyt 60 v.) koska sen ajan mentaliteetti oli se että kehut tekevät ylpeäksi. (??!!) Työelämässäni huomaan että monet vanhempani ikäiset kärttävät kehuja, ovat huomionkipeitä.
En kannusta kehumaan lasta sellaisissa taidoissa missä on huono, koska on hirveä kolaus lapselle tajuta muiden lasten ja aikuisten suusta, että oikeasti on huono lajissaan jossa vanhemmat ovat muuta uskotelleet. Jos on aihetta kehumiseen, kehukaa. Jos lapsi on vaikea eikä kehumisen aihetta oikein löydy ( tämä on sinun mielipiteesi) niin kehu siinä missä on edes välttävä!
ITSETUNTO
Jokainen ihminen tarvitsee jonkun asian mistä vanhemmat ovat ylpeitä. Työssäni tapaan ihan riittävästi näitä ihmisiä joita ei ole kehuttu ikinä mistään.
Jos mua ei kehuta, ei saa kehua muitakaan.
Tai mää en rupee. Bäääääääääääää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumaa lastahan ei kauniiksi kannata kehua. Eikä laulutaidotonta musikaaliseksi.
Minulla on kauniit, fiksut, vahvat lapset, joita olen kehunut sopivissa tilanteissa (tyttöjä ja poikia) mahdollisimman tasapaksusti. Jos lapsi solmii kengännauhat näppärästi, kehun tai jos lapsi näyttää kauniilta/komealta niin olen sen lapselle sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut - harvat - naiset haluaa, että niitä kohdellaan kuin miehiä ja kehutaan samoista asioista kuin miehiä.
No. Ajakaa Formula -mestaruus, juoskaa 100m alle 10 sekunnissa, perustakaa suuryrityksiä, valloittakaa maita jne. Kokeeksi, suunnitelkaa edes omat kenkänne!
Ei kukaan ole kieltänyt näistä mitään naisilta.
Fakta vain on se, että naiset on parhaita hyvältä näyttämisessä ja miehet sitten lopuissa jutuissa.
Näin kärjistetysti toki, mutta ei kaukana totuudesta.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 18:58"]
Jotkut - harvat - naiset haluaa, että niitä kohdellaan kuin miehiä ja kehutaan samoista asioista kuin miehiä.
No. Ajakaa Formula -mestaruus, juoskaa 100m alle 10 sekunnissa, perustakaa suuryrityksiä, valloittakaa maita jne. Kokeeksi, suunnitelkaa edes omat kenkänne!
Ei kukaan ole kieltänyt näistä mitään naisilta.
Fakta vain on se, että naiset on parhaita hyvältä näyttämisessä ja miehet sitten lopuissa jutuissa.
Näin kärjistetysti toki, mutta ei kaukana totuudesta.
[/quote]
Ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei suostu sanomaan minua kauniiksi vielä nykypäivänäkään vaikka olen kaunis.
Olisi se ihan kiva edes kerran elämässä kuulla omalta äidiltään.
Itse kehun tytärtäni kauniiksi mutta puhun myös että kauneus on katoavaista että ihmisen täytyy kehittää itseään henkisesti. Muuten voi olla jonain päivänä hyvin katkera vanhentunut entinen kaunotar.
Ja tyttäreni on tämän ymmärtänyt vaikka osaakin kyllä käyttää ulkonäköään hyväkseenkin valitettavasti. Mutta se on maailman syy ei minun.
Itsellenikin selvisi nuorena naisena miten käyttää viehätysvoimaa vaiikei sitä kotona opetettukaan.
Hain kehuja muualta. Jos olisin saanut niitä kotoa niin olisi monet murheet jäänyt läpikäymättä.
Itselläni on kaksi lasta, poika ja tyttö. Tyttöä aina kehutaan hänen ulkonäöstään ja poikaa lähinnä siitä jos hänellä on hienoja tavaroita tai hän on hyvä urheilussa. Ja ainoa perustelu tuolle erilaiselle kehumiselle on sukupuoli. Eivät mitkään todelliset taidot tai ominaisuudet. En tiedä mitä nuo "kehujat" luulevat saavuttavansa, mutta jos heidän tavoitteensa ei toteudu niin se on heidän ongelmansa. Myös lapseni ovat itse panneet merkille nuo sukupuolisidonnaiset kehumiset ja ovat niistä lähinnä harmissaan.
Minusta lapsen ulkoisen olemuksen kehuminen vain vahvistaa positiivista minäkuvaa ja se on hyvä asia. Jokaisesta lapsesta löytyy miellyttäviä piirteitä, ja ne voi lapselle tuoda esiin sanallisesti. Tärkeää on tietysti miten kehumisen tekee, ei pidä alkaa rakennella kilpailuasetelmia tai pitää kauneutta (tai vaikka jotain taitavaa suoritusta) ehtona sille että lasta rakastaa. Vaikka lasta kehuu ja löytää hyvää sanottavaa ulkonäöstä, taidoista, yrittämisestä ja sinnikkyydestä tms. niin toki siltä lapselta voi vaatia ikätason ja sääntöjen mukaista toimintaa, kehuminen ei "hemmottele lasta pilalle", vaan sen tekee muut asiat. Ja tosiaan hyvä pointti oli tuo aiemmin esitetty, että lapsen ei pidä luulla, että loistavasti pärjääminen on hyväksynnän ehto, lapsen on voitava luottaa että hänet hyväksytään ja häntä rakastetaan, vaikka hän mokaisikin tai suoriutuu ihan keskitasoisesti, ei tarvitse olla paras tai täydellinen. Kukapa meistä olisi.
Itsensä arvostus lähtee ihan muualta kuin siitä oletko voittanut Formuloissa maailmanmestaruuden tai juossut satasella alle 10 sek.
Äitini kehui minua joskus. Isäni ei koskaan kehunut, virheet kyllä huomasi välittömästi. Siksi kai minun on vaikeaa sietää omia virheitäni vielä aikuisenakin.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 20:01"]
Itsensä arvostus lähtee ihan muualta kuin siitä oletko voittanut Formuloissa maailmanmestaruuden tai juossut satasella alle 10 sek.
[/quote]
Niin, mutta jos tyttöjä/naisia pitäisi kerran hehkuttaa ja kehua samoista asioista kuin miehiäkin...
On kiistaton tosiasia, että naiset/tytöt eivät pärjää miehille urheilussa, liike-elämässä, sotimisessa, politiikassa jne jne.
Koulussa tytöt pärjäävät kyllä (ulkoa oppimisen ansiosta), mutta kun sitten valmistutaan ja pitäisi rakentaa uudenlainen paperikone jauhamaan hyvinvointia maallemme, niin miehethän sen tekee; suunnittelevat, myyvät ja kasaavat.
Ja sama juttu trendikkäämmilläkin aloilla jos konepajateollisuus ei käy esimerkistä; katsokaatte Rovion porukkaa. Onko mukana yhtään naista? Ja sukupuoli ei varmasti ole este menestykselle tuollaisella uudella ja dynaamisella alalla, jossa usein kaikki lähtee täysin tyhjästä, joten mitään lasikattoja on nyt turha huudella.
Olkaa siis hyvän näköisiä ja ylpeitä siitä.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäköäni on kehuttu läpi elämäni (sukulaisten, ystävien, työkavereiden ja miesten toimesta) ja pakko myöntää että itsetuntoni on rakentunut hyvin pitkälle ulkonäköni varaan, vaikka olen esim. korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa työelämässä. Taistelen kovasti ikääntymistä vastaan (täytin juuri 40), koska ehkä alitajuisesti pelkään mitä tapahtuu kun kehut loppuvat. Tiedän, että tämä on säälittävää ja pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin - mutta jos koko elämänsä on kuullut kuinka ihana ja kaunis on siitä on valitettavasti helkkarin vaikea luopua.
Lastani kehun tasapuolisesti hänen kyvyistään, käytöksestään, ainutlaatuisuudestaan mutta kyllä myös hänen ulkonäöstään.