Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aargh! Lemmikit lasten korvikkeina
12.05.2013 |
On pahasti mennyt hermo useampiin kavereihini, jotka ovat luonnottoman kiintyneitä lemmikkeihinsä. Facebookista saa lukea kaikenlaista, tänäänkin oli joku hauva muka toivottanut hyvää äitienpäivää "äidilleen" ja toisen koira on kuulemma niin empaattinen, että on varmasti taivaasta lähetetty. Kaikki kunnia lemmikeille, itselläkin on, mutta jotain rajaa! Kolmen tunnin välein lisättävä kuva makaavasta rakista ja yli-inhimillistäminen on vähän liikaa.
Toinen käsittämätön juttu on itsensä asemoiminen koiran "äitinä" muiden perheenäitien kanssa samaan sakkiin. Täytyy olla jotain ongelmia asian kanssa, jos ei voi myöntää että on lapseton, vaan pitää vastata kysymykseen lapsista että "kyllä, minulla on kolme koiraa".
Kommentit (34)
Minulle lemmikit ovat tärkeitä, ne eivät ole "vain" koiria tai "vain" kissoja. Mutta ne eivät ole myöskään lapsen korvikkeita, enhän ole koskaan halunnut lapsia. En nimitä itseäni lemmikkieni äidiksi enkä puhu mamman mussukoista. Otan lemmikeistäni kyllä paljon valokuvia, ja ilmeisesti joidenkin harmiksi jaan niitä Facebookissa, pakko ei ole katsoa jos ei kiinnosta. Hemmottelen lemmikkejäni myös runsaasti, mutta vain jokaisen lajille sopivalla tavalla. Eli koiraa hemmotellaan pitkillä lenkeillä, vapaana juoksemisella, leikkimisellä ja leluilla, puruluilla, maharapsuilla, temppuja opettelemalla yms. Ei paapomalla kuin vauvaa (joskin en näkisi järkeväksi tavaksi hoitaa vauvojakaan sillä tyylillä millä jotkut koiriaan vauvoina pitävät), en syöttämällä koiraa lihavaksi ihmisten herkuilla jotka ovat koiralle epäterveellisiä jne.
Kissaa hemmotellaan silityksin, leikein, herkuin, temppujen opettelulla, yhteisillä nokosilla jne.
Kummallekin saatan lässytellä, mutta lapsen korvikkeita ne eivät siis ole. Olen aina pitänyt eläimistä enemmän kuin ihmisistä, joten ihmekös tuo että lemmikit ovat minulle tärkeä osa elämää. Vaikea asettaa elollisia, tuntevia olentoja tärkeysjärjestykseen. Onko etäinen mahdollisesti ilkeä täti, jota näen kerran viidessä vuodessa arvokkaampi tai tärkeämpi kuin omat lemmikkini joiden kanssa vietän aikaa joka päivä vain siksi että täti on ihminen?
Eläimillä on samat perustunteet ja samat perustarpeet kuin ihmisillä, nekin osaavat osoittaa kiintymystä, pelkoa, iloa ja mielestäni on luonnollista, että sellaiseen ihmiseen tai eläimeen kiintyy ja sitä kohtaan on tunteita jonka kanssa viettää paljon aikaa ja jonka kanssa viihtyy.
Mutta meillä otetaan myös ihmisvieraat ja sukulaiset huomioon, eläimistä välittäminen ei sulje ihmisistä välittämistä pois, ja päinvastoin. On lemmikeillekin parempi, että niille opetetaan miten ihmisten maailmassa ollaan ja käyttäydytään, ja miten eri tilanteista selviydytään. Meillä ei koira hypi vieraiden päälle, mutta vieras ei myöskään vastaavasti saa käyttäytyä huonosti koiraa kohtaan. Yleensä lemmikit saavat meillä olla sohvalla, mutta jos vieraaksi tulee vaikka kissoja pelkäävä ihminen tai sellainen, joka ei halua koiraa sohvalla syliinsä, pyydän lemmikit sohvan viereen tms. siksi aikaa. Mutta toiseen huoneeseen en pitkäksi aikaa lemmikkejäni sulje vain sen takia että joku voi tulla kylään. Meillä lemmikit kuuluvat arkeen, jos sitä ei kestä voimme tavata muualla kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en voi sietää taas ystävieni lapsijuttuja. Ei kiinosta vitunkaan vertaa mitä se pikku räkänokka on tehnyt tai sanonut. Kaiken lisäksi ne jutut eivät ole edes erikoisia. "Meidän Kyrpä-Pirkko osaa syödä ihan haarukallakin". Muut eläimet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin ihmisen tenavat. Muutenkin tämä lastenpalvonta on mennyt liian pitkälle.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 10:24"]
Jännä juttu, että kirjoittaja numero 18 on VAUVA-lehden keskustelupalstalla??
[/quote]
No, tänne tullaan kaikella tavalla. Minä esimerkiksi osuin tänne, kun googlasin viime kesänä Enkeli-Elisan sen Hesarin liitteen lukemisen jälkeen, ja täältä löytyi hyvää ja mielenkiintoista keskustelua asiasta. Sen jälkeen olenkin täällä aika tavalla pyörinyt. Minusta on vain hauskaa härnätä näitä lapsellisia, sarkasmi ja ironia ovat minun juttujani. :D
En koskaan ole voinut sietää lapsia, mutta kissoja olen rakastanut niin pienestä kuin vain jotakin muistan. Maailman ihanin olento on kissanpentu! :)
Ällöttää. Lasteni äitipuolella ei ole omia lapsia, joten puhuu koirastaan tyttärenään ja sanoo sitä lapsieni siskoksi.
Munkin mielestä eläinten jumaloiminen on vähän kieroutunutta. Mutta jos se lapsettoman tuskaa lievittää niin kai se on parempi sitten niin kuin katkeroitua ja olla onneton. Minusta on väärin eläintäkin kohtaan inhimillistää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua ärsytä, vaan otan nuo huumorilla. Ajattelen sillä lailla käytännöllisesti, että siinä saa eläin hyvää hoitoa ja ihminenkin saa siltä eläimeltä jotain, jota on selvästi ollut vailla. Kaikilla on asiat hyvin. Mulle voi aivan hyvin kertoa kaikki hassut lemmikkien tekemiset ja rakastamiset, ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, mieletöntä jos joku vastaa noin lapsista kysyttäessä. :) Olen lapseton ja eläimetön, sekä ylenpalttiset lapsi- että lemmikkijutut ovat kamalia. Eläinkuvia tosin katson mieluummin, ovat söpömpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi tuttavapariskunta, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Heillä on kaksi koiraa ja puhuvat aina heidän koirista heidän lapsinaan :D
Paras oli kun kyselivät meitä mukaan aikuisten kesken tehtävään etelän reissuun. Puhuttiin miehen kanssa heille, että ei voida lähteä, että ei me jätetä kolmea pientä lasta viikoksi hoitoon jonnekin mummolaan. Tämä tuttavapariskunta oli ihan äimänä, että kun hekin jättävät heidän "lapsensa" niin mitä ihmeellistä siinä on, ihan sama meidänkin ois jättää meidän lapset :O :D
Miksi se on sinulta pois, että toinen saa iloa ja sisältöä elämäänsä? Tekeekö se sinun elämästäsi kurjempaa, jos toinen nauttii? Mietipä, mitä tuo sinusta kertoo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 21:31"]
Miksi se on sinulta pois, että toinen saa iloa ja sisältöä elämäänsä? Tekeekö se sinun elämästäsi kurjempaa, jos toinen nauttii? Mietipä, mitä tuo sinusta kertoo...
[/quote]
Ei siinä mitään, että toisella on iloa ja sisältöä elämässä, kivahan se on.
Mutta kun eläimet on eläimiä ja ihmiset on ihmisiä. Olkoon miten tärkeä Fifi tahansa, niin en suostu rinnastamaan eläintä ihmiseen, en lapseen enkä aikuiseen. En edes toisen mieliksi leikkimään sitä leikkiä. Enkä voi sille mitään, että musta on vähän sairasta rinnastaa eläimet ja ihmiset, vaikka lapsetkin. Lemmikki voi ja saa olla tärkeä, mutta se on silti eläin. Ei oikeasti herätä empatiaa, ettei näistä "karvaisista lapsista makseta edes lapsilisää, vaikka kuluja on kauhesti ja ne on kuitenkin NIIN rakkaita ja IHAN kuin ihmislapsetkin. (vaikka käyttäytyvät kyllä paremmin... ). Niin on se vaan NIIN epäreilua!"
En ole ap.
Heh, tuli noista karvaisista lapsista mieleen kaveri, joka sanoo eläimistään lapset ja lapsista ihmislapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, noh tiedän naisen, jolla on 2 lasta, myös koira merkitty lapseksi. Lapsella koira merkitty siskoksi, että näin.
Mä olen tahattomasti lapseton ja mulla on koira. Enpä siitä lapsenani kyllä puhuisi :D Mutta toki se elukka täyttää pienen osan siitä kohdasta mun elämää, josta lapsi puuttuu. Se on mulle hirveän tärkeä ja rakas olento. Eläin se silti on eikä lapsi. Mäkin pitäisin outona jos joku sanoisi mulle että sen koira olis toivotellut hyvää äitienpäivää. Hehe hehe.... ei... hehhehee...
No, joka tapauksessa varmasti se voi olla joidenkin elämän kantava juttu että voi leikkiä että ne koirat on lapsia. En koskaan ollut tajunnut kuinka rakas koira voi olla ennen kuin hankin itse sellaisen. Että en nyt kyllä lähtis ikävästikään kommentoimaan, voi olla aika kipeä paikka. Facebookista kyllä blokkaisin tuommosen.
Ei se nyt ole teiltä pois, jos joku rakastaa lemmikkiään. laitan eläinten palvojat ihan samaan sarjaan kuin ne mammat, jotka esim fb:ssa jatkuvasti hehkuttavat ihmislapsistaan. Eikö se ole vain mukavaa, jos lapseton kokee äitiyttä omalla tavallaan?
Joo, en mäkään ymmärrä tuota että joku kutsuu itseään lemmikkinsä mammaksi tai äidiksi. Mutta onko jonkun höpsö kiintymys lemmikkiinsä jotenkin sinulta tai lapseltasi pois?
Kyllähän sitä ihminen kiintyy asuintoveriinsa, olkoon sitten lemmikki. Sen lemmikin ei silti tarvitse olla mikään lapsenkorvike.
Kaikkien ei tarvitse mennä samasta muotista ja saada elämänsä ilon aiheita samoista asioista kuin sinä.
Joo, en mäkään ymmärrä tuota että joku kutsuu itseään lemmikkinsä mammaksi tai äidiksi. Mutta onko jonkun höpsö kiintymys lemmikkiinsä jotenkin sinulta tai lapseltasi pois?
Kyllähän sitä ihminen kiintyy asuintoveriinsa, olkoon sitten lemmikki. Sen lemmikin ei silti tarvitse olla mikään lapsenkorvike.
Kaikkien ei tarvitse mennä samasta muotista ja saada elämänsä ilon aiheita samoista asioista kuin sinä.
Joo, en mäkään ymmärrä tuota että joku kutsuu itseään lemmikkinsä mammaksi tai äidiksi. Mutta onko jonkun höpsö kiintymys lemmikkiinsä jotenkin sinulta tai lapseltasi pois?
Kyllähän sitä ihminen kiintyy asuintoveriinsa, olkoon sitten lemmikki. Sen lemmikin ei silti tarvitse olla mikään lapsenkorvike.
Kaikkien ei tarvitse mennä samasta muotista ja saada elämänsä ilon aiheita samoista asioista kuin sinä.
Alue: Aihe vapaa
Jännä juttu, että kirjoittaja numero 18 on VAUVA-lehden keskustelupalstalla??