Lue keskustelun säännöt.
Vuosi vuodelta onnettomampi
07.08.2013 |
Tuntuu kuin olisin ajautunut umpikujaan elämässäni. Viime kuukaudet ovat olleet uskomattoman raskaita. En saa nukuttua. Itkettää. En pysty enää näkemään edes pienintä valon pilkahdusta horisontissa.
En tiedä, mikä tämän tilanteen on laukaissut. Olen ollut elämääni tyytymätön jo useamman vuoden ajan. Olen kuitenkin jaksanut pysytellä positiivisena ja uskoa kaiken vielä muuttuvan paremmaksi. Nyt en jaksa enää uskoa. Vuosi vuodelta olen vain onnettomampi.
Olen yrittänyt laatia listaa asioista, joista olen elämässäni iloinen. Lista on jäänyt ahdistavan lyhyeksi. Sen sijaa lista elämän huonoista puolista ei mahdu enää yhdelle paperiarkille. Näitä asioita pyörittelen tahtomattani sängyssä yön yksinäisinä tunteina. Nukahdan uupumuksesta joskus auringon noustessa.
Suurimmat ongelmani:
- vanhenen
- olen tehnyt väärän uravalinnan jo siinä vaiheessa, kun lähdin opiskelemaan alaa, joka ei minua kiinnosta.
- vihaan työtäni
- olen yksinäinen. Minulla on viisi hyvää ystävää, mutta ystäväni ovat kaikki vakiintuneet parisuhteissaan ja tunnen loittonevani heistä vähitellen koko ajan.
- ihastun vääriin miehiin. Erityisesti yhteen tiettyyn, joka on varattu. Hän tuntuu täydelliseltä. En saa häntä mielestäni. Hänkin välittää minusta.
- en kelpaa kenellekään.
- ainoastaan vanhempani rakastavat minua. Hekin vanhenevat eivätkä ole täällä enää välttämättä kauaa.
- joudun olemaan tarkka syömisistäni. Nyt olen normaalipainoinen, mutta nuorempana olin hieman tukeva (normaalipainon ylärajoilla). Pelkään kilojen palaavan, jos syön yhtään nykyistä enemmän. Lihoan helposti.
- unettomat yöt ja itkeminen näkyvät kasvoillani. Näytän vanhentuneen useita vuosia viime kuukausien aikana.
- biloginen kelloni on herännyt. Haluaisin lapsia noin viiden vuoden päästä.
Olen avuton, pahasti eksyksissä ja todella uupunut. En tiedä, miten tämä ongelmavyyhti lähtisi purkautumaan.
Kommentit (19)
Kirjoititko täällä viime viikolla olevasi ikuisesti ilman kumppania?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2: Kiitos vinkistä. Olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi mennä psykologille tai vastaavalle ammattilaiselle purkamaan ahdistusta. Onko kenelläkään käsitystä, miten helposti psykologille pääsee? Miten sopiva psykologi löytyy (terveyskeskus, työterveyshuolto, joku yksityinen, googlaus)?
Nro 3: En ole aikaisemmin kirjoittanut, mutta muistan tuon ketjun. Monet sen keskustelun ap:n ajatuksista on käyneet myös omassa mielessäni. En siis taida olla ongelmieni kanssa yksin.
-Ap
Ensinnäkin jos kerran olet normaalipainoinen ja normaalin näköinen, kelpaat aivan mainiosti jollekin mukavalle miehelle.
Toisekseen, tee yksinäisyydellesi jotakin. Etsit ensin miehen kainaloosi, vaihdat sitten alaa.
Lopeta asialla stressaaminen, se ahdistus on pahinta etkä sinä sitä tarvitse. Reippaasti vaan toimeksi.
Ja SSRI-lääkkeitä ei saa syödä, sillä niiden vaikutus estää ihastumiseen vaadittavan mekanismin ja turruttaa muutenkin.
Kuulostaa siltä, että olet sairastunut masennukseen. Oireesi ovat hyvin tunnistettavia ja aika vakavia. Hakeudu lääkärin ja psykologin vastaanotolle. Terapia auttaa sinua käsittelemään kuvailemiasi tunteita ja ajatuksia ja ymmärtämään, miten ne ovat vain mielesi tuotteita, eivät tosiasioita.
minä etsin ihan netistä pyskoterapeutin, ihan googlaamalla löysin helposti, esim. täältä voi hakea: http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia
nuo ovat toki yksityisiä ja maksavat jonkin verran (en tiedä vielä paljon, vasta menossa ekaa kertaa, mutta n. 60-80 euroa/kerta luulisin).
Joskus vuosia sitten olen käynyt myös ihan terkkarissa psykogilla, se ei maksanut mitään, ja aiemmassa työpaikassani kävin myös muutaman kerran työterveyshuollon pyskolgilla. Kaikista keskustelukerroista on ollut hyöytyä, nyt ajattelin kuitenkin ehkä aloittaa vähän pitemmän terapian ja siksi menen yksityiselle (noilla sai vain neuvontaa tai lyhytterapiaa, mikä kyllä auttoi ko. hätätilanteisiin, nyt ei ole hätätilannetta vaan kaikki on hyvin ja olisin valmis/jaksaisin ehkä aloittaa vähän syvemmälle menevän terapian.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 16:30"]
Ensinnäkin jos kerran olet normaalipainoinen ja normaalin näköinen, kelpaat aivan mainiosti jollekin mukavalle miehelle.
Toisekseen, tee yksinäisyydellesi jotakin. Etsit ensin miehen kainaloosi, vaihdat sitten alaa.
Lopeta asialla stressaaminen, se ahdistus on pahinta etkä sinä sitä tarvitse. Reippaasti vaan toimeksi.
Ja SSRI-lääkkeitä ei saa syödä, sillä niiden vaikutus estää ihastumiseen vaadittavan mekanismin ja turruttaa muutenkin.
[/quote]
Kerrassaan mielenkiintoinen neuvo. Heti heräsi halu esittää vastaväitteitä.
1. Ainoastaanko ulkonäkö ratkaisee parinmuodostuksessa? Olen käsittänyt, että myös luonteella, temperamentilla, taustatekijöillä (lähtökohdat, opinnot, työ jne), harrastuksilla ja kiinnostuksen kohteilla voisi olla merkitystä.
2. Pelkkä "tee jotakin" ei vaikuta kovin kannustavalta neuvolta yksinäiselle, joka kaipaisi neuvoja ja piristystä omaan yksinäisyyteensä tässä ketjussa.
3. Näitä ota itseäsi niskasta kiinni -neuvoja tarjotaan jatkuvasti masentuneille ja stressaantuneille ymmärtämättä, että he ihan varmasti ottaisivat itseään niskasta kiinni, jos osaisivat.
4. Ohjeesi välttää SSRI-lääkkeitä vaikuttaa vähintäänkin vastuuttomalta.
Oletko ammatiltasi lääkäri, vai millä kompetenssilla uskaltaudut neuvomaan, että ap ei saa syödä SSRI-lääkkeitä? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia ko. lääkkeistä?
Voisitko ystävällisesti lakata jakelemasta moisia neuvoja, olkoon sinun taustasi mikä tahansa? Teet niillä vahinkoa ihmisille esittämällä omia epäluulojasi totuutena ja estät apua tarvitsevia hakemasta tarvitsemaansa apua.
Minä en ole lääkäri, mutta minulla on omakohtaisia kokemuksia SSRI-lääkkeistä, eivätkä ne ole estäneet minua ihastumasta. Lääkkeet eivät myöskään turruta tunnetilojani. Se on masennus, joka vie tunteet mennessään. Lääkkeet ja terapia auttavat toipumaan masennuksesta ja palauttavat takaisin elämäniloni. En koskaa uskaltaisi kieltää tai käskeä ketään lääkityksen suhteen muuten kuin sanomalla: käänny lääkärin puoleen ja kuuntele, mitä hänellä on sanottavana. Etsi tietoa myös omin päin ja suhteuta saamasi tieto kaikkeen muuhun tietämykseesi.
Ap:lle toivotan tsemppiä. Tiedän, mitä on yksinäisyys. Tiedän myös, mitä on vihata työtään. Oma terapeuttini neuvoi, että ei pidä tehdä kovin radikaaleja päätöksiä ennen kuin olen toipunut masennuksestani.
Kasi jatkaa.
Saat terapialähetteen ja lääkereseptin myös terveyskeskuslääkäriltä. Tämä terapia on ilmaista. Varaudu jonottamaan terapiapaikkaa noin kolme kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni aikanaan vastaanvantapaisessa tilanteessa sain neuvon tehdä joitakin sellaisia pieniä juttuja, joista nautin. Lukea hyvä kirja. Käydä leffassa. Ulkoilla. Ei tarkoituksena korjata tilannetta tai uskotellakaan että se riittäisi elämän sisällöksi, vaan antaa siihen aluksi pieniä keveämpiä hetkiä ja sävyjä. Vapautus muusta arjesta ja ajattelemisesta erityisesti.
Jo pelkkä kävely puistoja ja metsäpolkuja pitkin olikin mulle todella terapeuttista, ja on yhä sellainen elvyttävä kokemus. Talvella hiihto. Lenkillä sitä ikään kuin herää ja asiat näyttää enemmän mahdollisilta, kuin normaalisti. Liike tuntui hyvältä. Se, että liikkuu konkreettisesti eteenpäin siellä polulla, jotenkin liikuttaa myös mieltä eteenpäin omilla poluillaan. Kannattaa aluksi päättää jokin reitti, jonka kulkee, ja sitten kulkea se. Seuraavalla kerralla sama tai jokin muu reitti. Mutta etukäteen päättämällä eteneminen oli helppoa eikä tarvinnut joka risteyksessä ihmetellä mihin menisin, tai kääntyisinkö jo takaisin. Jos reitin varrelle saa jonkin kivan kohteen, niin sekin on palkintona. Ja sitten nautit kaikesta siitä, mitä näet, haistat tai tunnet. Hyvin yksinkertaista, mutta toimi silloin ja toimii mulla edelleen mielialan nostamiseen, siihen että alkaa näyttää vähän valoisammalta.
Kokeile, toimiiko sinulla. Tai tunnistatko jotakin muuta, mikä toimisi mielialaa kohottavana? Mistä sinun olisi riittävän helppo ammentaa vähän hyviä juttuja, nautintoa, iloa, edes pikkiriikkinen kerrallaan? Ja kun saa mieltään nostettua vähän valoisammaksi, on helpompi löytää ratkaisuja sitten niihin suurempiinkin kuvioihin. Askel kerrallaan eteenpäin, vähän kerrassaan.
Suosittelen valmentajaa. Terapia on toisinaan hyväksi, varsinkin jos menneisyyden painolastia on paljon, mutta se keskittyy enemmän sinne menneeen ruotimiseen. Valmentajan avulla voit lähteä katsomaan eteenpäin, sinne mistä elämässäsi voisi löytyä iloa, valoa ja merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hoitovinkeistä ja erityinen kiitos nro 8:lle tuesta ja näkemyksistä.
Ehkä tämä on masennusta. En tiedä. Pahalta ainakin tuntuu. Itsekään en ole lääkäri enkä tunne eri lääkkeiden toimintaperiaatteita tarpeeksi, mutta jotenkin kammoksun ajatusta mielialalääkkeistä. Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ne varsinaista ongelmaa ratkaise, vaikka oloa ehkä hieman parantaisivatkin.
Yllä mainitsemistani ongelmista suurin taitaa olla yksinäisyys. Mielestäni on edelleen mukavaa tavata ystäviäni ja jos menemme vaikkapa syömään tai elokuviin tai teemme jotain muuta hauskaa yhdessä, tunnen oloni hetkellisesti paremmaksi. Näen kuitenkin ystäviäni vain kerran tai pari viikossa. Nyt varsinkin kesälomalla päivät tuntuvat todella pitkiltä, kun ei ole ketään kenen kanssa päiviä viettäisi. Tiistai-illan lenkki kaverin kanssa ei koko elämään sitten kuitenkaan tuo minulle tarpeeksi läheisyyttä. Lisäksi alan olla väsynyt siihen, kun minusta tuntuu, että se olen melkein aina minä, joka ehdottaa jollekin ystävälleni, että näkisimmekö me. Kun nyt selailen puhelutietojani viimeisen viikon ajalta, minulle on tullut neljä puhelua. Kaksi niistä on äitini soittamaa, yksi puhelu oli työasioihin liittyvä ja yksi oli ystävältäni.
Ystäväni ovat minulle siis tärkeitä, mutta ymmärrän, että heillä on omat elämänsä, parisuhteensa ja muitakin ystäviä. En voi siis roikkua heissä, vaikka seuraa enemmän kaipaisinkin. Lisäksi uskoisin, että oloni paranisi, jos minulla olisi rinnalla joku, jonka kanssa jakaa tätä ihan tavallista päivittäistä elämää.
-Ap
Kiitos neuvoista, nro 11.
Olen huomannut, että minulla rankka juoksulenkki on melkeinpä ainoa keino tyhjentää mieli. Tosin minulla se vähän menee niin, että vedän itseni niin finaaliin, että olen fyysisesti niin väsynyt, etten pysty ajattelemaan muuta kuin hapen saantia ja kipua reisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 17:38"]
Kiitos neuvoista, nro 11.
Olen huomannut, että minulla rankka juoksulenkki on melkeinpä ainoa keino tyhjentää mieli. Tosin minulla se vähän menee niin, että vedän itseni niin finaaliin, että olen fyysisesti niin väsynyt, etten pysty ajattelemaan muuta kuin hapen saantia ja kipua reisissä.
[/quote]
Ja tämä oli tietenkin Ap:n kirjoitus.
Rakkaus nostaa mielialaa yleensä paremmin kuin mitkään pillerit. Toivottavasti saat rinnallesi ihana miehen, jonka kainalossa maailma alkaa taas näyttää valoisammalta. Älä menetä toivoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoile!
Usko Jumalaan antaa elämään tarkoitusta, mielekkyyttä, ILOA, innostuneisuutta, RAKKAUTTA, turvallisuutta ja voimaa. Ihan kirjaimellisesti, ei ole mitään sanahelinää.
En pysty ilmaisemaan, miten upeaa on olla uskossa ja saada uskoa Jeesukseen, se pitää kokea!
Usko on lisäksi lahja Jumalalta, sen saa, kun sitä pyytää.
Itse olin masentunut, en nähnyt elämässäni mitään järkeä enkä mitään tarkoitusta, enkä kyennyt iloitsemaan pienistäkään asioista, vaikka tiedostin kyllä että on asioita, jotka kohdallani ovat hyvin. Ne eivät vaan riittäneet saamaan minua "syvästä suosta" ylös. Elämäni tuntui tyhjältä, en muistanut milloin edes olisin viimeksi ollut oikeasti iloinen, niin että mahanpohjassa tuntuu. Siitä oli varmasti vuosikausia! Yritin etsiä elämääni iloa ja merkitystä omin voimin, kokeilin eri harrastuksia, lenkkeilin, koitin syödä terveellisesti, yritin iloita pikkuasioista.... ainoa joka auttoi, oli Jumala. Ja auttoikin sitten kunnolla, sain merkityksen elämääni ja takaisin ILON! On mahtava tunne, kun vuosikausien ilottomuuden jälkeen tuntee pakahtuvansa ilosta ja onnesta!
Lisäksi kykenin taas iloitsemaan niistä pienistäkin asioista. :)
Suosittelen, uskossa olemisessa ei häviä yhtään mitään, mutta saa ihan valtavan paljon kaikkea mitä tarvitsee ja ylikin, eikä maksa mitään ;)
Rakkaus voi parantaa, mutta itse tarvitsin ammattiapua, jotta sain elämästäni taas otteen. Pääsin psykologille työterveyshuollon kautta. Muutaman kerran jälkeen keskusteluista oli jo apua. Ei elämä vieläkään täydellistä ole, mutta nyt tiedän, mistä osa ahdistuksestani johtuu ja miten oloa voi helpottaa. Nämä ovat toki yksilöllisiä asioita, mutta kehottaisin sinua soittamaan työsuhdelääkärillesi tai -hoitajalle heti huomenna aamulla. Tsemppiä!
Rakkaus olisi ihana lääke, mutta ei taida osua kohdalleni tarpeeksi nopeasti.
Tänään on ollut todella huono päivä. Olen itkenyt enemmän kuin muuten viime aikoina - eli todella paljon. Päätä särkee ja nyt on niin paha olla, että oksettaa. Kunpa tämä olo laattaamalla paranisi.
Huomenna on pakko alkaa selvittää tuota terapiaa tai vastaavaa. Ei tästä muuten tule yhtään mitään. Miksi olen antanut kaiken ajautua tähän pisteeseen?
-Ap
Voi ei sua :(
Tuttuja asioita mielessäsi pyörittelet. Itsellä aika sama tilanne, ystävänaiset vakiintuneita parisuhteissa ja tietysti tekevät asiat, joihin itse kaipaisin seuraa enimmäkseen kumppaneiden kanssa. Samalla multa eliminoituu mahdollisuus ilman läpinäkyvän epätoivoista tarkoitushakuisuutta käydä paikoissa, joissa olisi ylipäänsä mitään mahdollisuuksia silleen rennosti ja luonnollisesti, ohimennen, tutustua kehenkään mieheen.
Tosin itsellänikin se ongelma, että jostain syystä en ole osannut ihastua kehenkään mieheen, kenet mun olisi ollut mahdollista saada enkä ilman aitoa ihastusta ja vetoa miestä kohtaan halua enää lähteä yrittämäänkään parisuhdetta.
Nro 19: Kuulostaa vähän liiankin tutulta! Ja tähän kun vielä lisää ahdistavan työn ja firman, jossa ei näe tulevaisuutta, niin ei tässä elämässä juuri juhlimista ole.
Yritä jaksaa!
-Ap
jotain painolastia sinulla on kenties lapsuudesta tms, siis ei välttämättä ollenkaan huono lapsuus, mutta esim. tunteiden käsittelyssä ongelmia, hylätyksitulemisen pelko on normaalia suurempi tms.
Kannattaisi ehkä käydä vaikka muutaman kerran psykologilla juttelemassa (esim. kognitiivinen psykoterapia: "Keskeisiä terapiatyöskentelyn kohteita ovat asiakkaan haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja").