Lue keskustelun säännöt.
Tyhmentääkö kotona olo?
24.06.2013 |
Tunnen naisia jotka hoitaa kotona lapsiaan, ja he eivät harrasta lukemista, tai oikeastaan muuta kuin lapset muutaman kerran kuussa hoitoon-> baariin ja se tietämättömyys ja oma-aloitteisuuden puute asioissa on ihan jäätävää. En nyt lähde edes erittelemään mitä kaikkea nerokasta olen heidän suustaan kuullut, mutta mistä näitä vatipäitä tulee?! Johtuuko se siitä ettei aivot saa virikkeitä, eivät opiskele eivätkä kehitä aivojaan? Ja miksei sitä saa sanoa ääneen, että jos et käytä aivojasi; ts. haasta niitä tarpeeksi, tyhmenet? Miksi minua pidetään tekopyhänä tai solvataan, että kuvittelenko olevani fiksumpi? En kuvittele, mutta ihan faktaa on se että käyttämättä jättäneet aivot surkastuvat, ja se vaipanvaihto kotona ei järin paljoa viisastuta? Kotiäidit sanovat että ei ole aikaa lukea, kyllä on, olin itse kotona kolme vuotta pienen lapsen kanssa ja luin tosi paljon, ja se oli suorastaan henkireikä ja "happea" aivoille. On surullista kun kuulee, että joo en mä lue muuta kun Seiskaa mut en mä jaksa mitään kirjoja.. ok, ehkä kannattais kokeilla. :)
Ja tietysti, jos vietät aikaa lasten kanssa päivisin ja iltaisinkaan et saa keskustelukontaktia kehenkään "aivojaan käyttävään" niin väkisinhän se näkyy käytöksessä, mutta joskus tuntuu kun haen lapseni kaveriltaan, että se kotihaamu siellä joka avaa oven, on vähän vajaaälyinen. Ja kyllähän se tietysti ärsyttää jos esim. toivot haamun pakkaavan lapselle mukaan sen ja sen, ja siellä on pakattu ihan eri jutut ja selitys on "aa joo enpä älynny".
Ja eihän se ole kenenkään muun kuin ihmisen itsensä vastuulla, että miten sitä päätään käyttää, mutta miksi ihmiset antavat pään tyhjentyä ja kuvitellaan, että lapsille pitää olla virikkeitä mutta itselle ei tarvitse olla?
Kommentit (17)
Tyhmentää kenties siinä mielessä ettei ole niin kartalla maailmanmenosta, eikä ehkä lue niin paljon ja kertyy mahdollisesti univelkaa lasten kanssa. Olen itse akateeminen, mutta en koe tyhmentyneeni kuin tilapäisesti, jos lainkaan. Ei kaikkea opi uutisista ja kirjoista. Käytännön hommien kautta olen oppinut uusia taitoja, ajanhallintaa ja uusia asioita ihmisistä. Joo, yhden lapsen kanssa jaksaa ja ehtii lukea, mutta vaikkapa tällä kombolla vauva plus leikki-ikäinen, on suurimman osan päivää aivan puhki ja juoksee pää kolmantena jalkana kohti kakkapyllyä tai aukinaista suuta. Mitä järkeä lukea sivua päivässä vaikka romaania, kun pidempää yhtäjaksoista pätkää EI VAAN EHDI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestisi oli jotenkin niin ilkeästi kirjoitettu, että vaikea uskoa, että kenenkään tyhmyys aiheuttaisi tuollaisen vihareaktion. Onko taustalla ap joku muu juttu, mitä tässä yrität sanoa? Onko sinua jotenkin loukattu tai väheksytty? Koska joku muu tässä nyt sua hiertää kuin se, etteivät nämä ihmiset ole sellaisia kuin mitä sinä haluaisit heidän olevan.
Niin siis lähinnä pohdin että johtuuko se lukemattomuus siitä, kun on pienet lapset= ei ole aikaa lukea? Eli tavallaan kotiäideiltä ymmärtää sen, että tyhmenee, mutta ei se silti tunnu olevan välttämättömyys koska itselläkin oli aikaa lueskella ja opiskella, oppia?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 13:17"]
Niin siis lähinnä pohdin että johtuuko se lukemattomuus siitä, kun on pienet lapset= ei ole aikaa lukea? Eli tavallaan kotiäideiltä ymmärtää sen, että tyhmenee, mutta ei se silti tunnu olevan välttämättömyys koska itselläkin oli aikaa lueskella ja opiskella, oppia?
[/quote]
No johan sä itsekin kerroit, että luit ollessasi lapsen kanssa kotona, joten kyllä sitä aikaa riittää edes vähän, jos HALUAA lukea. Kaikki eivät halua. Musta on outoa, että ihminen, joka pitää lueskelusta ja oppimisesta, ei tämän vertaa osaa eläytyä toisten elämään.
Sun viestisi on ikävään ja halventavaan sävyyn kirjoitettu. Mutta vastaus kysymykseesi on, että kyllä kotona olo tietyllä tapaa tyhmentää. Tätähän on tutkittukin. Eli kun olet kotona pienen/pienten lasten kanssa, niin aikuisen aivot tavallaan virittyvät sille pikkulapsen tasolle, jotta aikuinen on herkempi vastaamaan lapsen tarpeisiin. Itsessäni kyllä huomaan tämän "hidastumisen" ja kun on paljon kotona ilman aikuiskontakteja, niin kyllä sitä tuntee itsensä aika tyhmäksikin. Ja minulla on lapset olleet erittäin huonoja nukkujia, joten univaje on myös aiheuttanut sekä henkistä että motoristakin jähmeyttä.
Mutta aina olen palautunut ennalleni, kun olen palannut työelämään ja virittynyt taas sille "aikuistasolle". Ihminen sopeutuu yllättävän nopeastikin niihin vaatimuksiin, joita työelämä asettaa ja kykenee vastaamaan niihin. Joten en usko, että sinun ap tarvitsee olla huolissasi niistä "tyhmistä" kotiäideistä. Tuskin peli heidän kohdallaan on kuitenkaan lopullisesti menetetty :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun viestisi on ikävään ja halventavaan sävyyn kirjoitettu. Mutta vastaus kysymykseesi on, että kyllä kotona olo tietyllä tapaa tyhmentää. Tätähän on tutkittukin. Eli kun olet kotona pienen/pienten lasten kanssa, niin aikuisen aivot tavallaan virittyvät sille pikkulapsen tasolle, jotta aikuinen on herkempi vastaamaan lapsen tarpeisiin. Itsessäni kyllä huomaan tämän "hidastumisen" ja kun on paljon kotona ilman aikuiskontakteja, niin kyllä sitä tuntee itsensä aika tyhmäksikin. Ja minulla on lapset olleet erittäin huonoja nukkujia, joten univaje on myös aiheuttanut sekä henkistä että motoristakin jähmeyttä.
Mutta aina olen palautunut ennalleni, kun olen palannut työelämään ja virittynyt taas sille "aikuistasolle". Ihminen sopeutuu yllättävän nopeastikin niihin vaatimuksiin, joita työelämä asettaa ja kykenee vastaamaan niihin. Joten en usko, että sinun ap tarvitsee olla huolissasi niistä "tyhmistä" kotiäideistä. Tuskin peli heidän kohdallaan on kuitenkaan lopullisesti menetetty :-)
Itse olin kotiäitinä 5 vuotta ja voin vastata pelkästään oman kokemukseni perusteella.
Voin sanoa, että vauvavuosien aikana en ollut ainakaan terävimmilläni. Unen puute, ajan puute ja tylsät rutiinit (niin ihania kuin vauvat ovatkin) saivat aivoni toimimaan vajaalla teholla. Ehkä kyse oli siitä, että käytin kaiken energiani hereillä pysymiseen ja arjesta selviämiseen. Se nyt vain oli semmoinen elämänvaihe, ettei elämääni mahtunut juuri muuta kuin vauva/lapset ja koti. Saattaa kuulostaa ankealta, mutta en koe menettäneeni yhtään mitään, pikemminkin päin vastoin :)
Sitten kun lapset kasvoivat eivätkä tarvinneet jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa, palasin työhön ja muutenkin takaisin omaan normaaliin elämääni. Lapset ovat toki edelleen suurin asia elämässäni, mutta nyt minulla on aikaa (ja jaksamista, kiitos parempien yöunien) jakaa huomiotani muuallekin ja keskittyä myös niihin älyllisiin aktiviteetteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän palstan perusteella sanoisin että kyllä tyhmentää. :DD
Jos nukkuu pätkissä silloin kun yksikään pienistä lapsista ei tarvitse mitään, eli yhteensä kolme tuntia vuorokaudessa, niin voi olla ettei olo ole ihan terävimillään. Silloin auttaa tosi paljon kun joku ap:n kaltainen tulee taivastelemaan että lukisit edes lehtiä joskus.
Mä ainakin ihailen ihan täysillä miten kaveri pyörittää minimiyöunilla arkea lasten kanssa, pystyy tekemään vähintään viittä asiaa yhtäaikaisesti eikä ärsyynny pienistä, kun taas minä kommellan ja töpeksin pienten käytännön asioiden kanssa joka päivä vaikkei minun tarvitse pitää huolta muista kuin itsestäni. Luen paljon, on vähän pakko, ja olen sitten hajamielinen kun aivot askaroivat jossain hiton tilastokäyrissä, ja jos joku keskeyttää työskentelyn, minua pännii. Käytännöllinen älykkyys kasvaa lasten kanssa kotona ollessa ilmeisesti, siinä samalla kun saa olla suojassa informaatioähkyltä pienen jakson elämästään.
Odotan innolla tulevaa "tyhmenemistä". Jospa vaikka opin elämästä jotakin oleellista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu on oudon vihamielisesi kirjoitettu. Haikailetko jonkun tyhmän kotiäidin miestä, joka ansaitsee parempaa eli sinut?
Mutta uskon kyllä että osin tyhmentää, mutta se on ohimenevää. Tosin jos työ- tai opiskelupaikkaa ei ole odottamassa, niin pahimmassa tapauksessa kotiäitivaihe voi syrjäyttää. Kotiäiti itsekin saattaa ruveta luulemaan, että ei pysty/osaa/opi mitään uutta.
No minua se kyllä väliaikaisesti tyhmensi. Mutta ehkä se johtui enemmänkin väsymyksestä ja unen puutteesta. Oli vaikea keskittyä ajattelemaan tai kiinnostua mistään pitkäaikaisesta kun koko ajan keskeytettiin. Kun kuopus täytti vuoden, jotenkin heräsin eloon. Jaksoin taas keskittyä ja katsella dokumenttejä ja lukea muutakin kuin hömppää.
Ja ihan oikeasti, et mielestäni edes ole mikään validi yhden lapsen kokemuksella sanomaan, jaksaako ja ehtiikö useamman lapsen äiti keskittyä kirjojen lukemiseen. Kun on useampi pieni lapsi, joku lapsista on meillä aina ollut hereillä 07-24. Luepa siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan tyhmentää. Se johtuu sekä ap:n mainitsemasta aivojen käyttämättä jättämisestä, joka tosin alkaa todenteolla tuntua vasta eläke-iässä, mutta pienten lasten äitien kohdalla tyhmentyminen johtuu tämän lisäksi myös raskauteen ja imetykseen liittyvistä hormonaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat muistiin ja ongelmanratkaisukykyyn. Pienen lapsen hoito yksinkertaisesti vaatii, että hoitaja on aika yksioikoinen pässi, jolla on lehmän reaktiokyky ja hermot. Nämää tekijät yhdedssä väsyneisyyden ja jatkuvien häiriöiden kanssa voivat tehdä esimerkiksi vaativampaan lukemiseen keskittymisestä mahdotonta. Puolen sivun tankkaamisesta kerrallaan mitään ymmärtämättä ei taas ole kenellekään mitään hyötyä, se kun ei edes rentouta.
tosin kun omasta pikkulasten äitiydesstäni on kulunut jo jonkunkin aikaa, ehdottaisin ap:lle sellaista luovaa ratkaisua, että pakkaa itse oman lapsensa kamat, eikä odota jonkun muun tekevän sitä kyläpaikassakaan.
Minä en mielestäni ole tyhmentynyt, mutta orientaatio oli kotiäitiaikana muuttunut niin, että se oli täysin lapsissani kun nämä olivat pieniä. Minä ainakin menin juurikin sille lapsitasolle, että katselin maailmaa lapsen näkövinkkelistä. Sehän on aika välttämätöntä, jos on lapsen kanssa kotona, ja haluaa että lapsi kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Koko ajan, tein mitä tahansa, kuulostelin lapsia, mietin miltä heistä tuntuu, mitä tarpeita heillä on jne. Sitä nyt vaan on lasta varten ja aika muu asia tuntuu toisarvoiselta. Tämä muuttuu, kun lapset kasvavat, ja muukin maailma alkaa kiinnostaa entiseen malliin.
Luin kyllä lehtiä ja katsoin uutisia, mutta ne tuntuivat aina saman vanhan toistolta ja senkin ajan käytti järkevämmin vaikka nukkumiseen. Tulin nopeasti siihen tulokseen, että maailman ongelmat todennäköisesti pysyvät jokseenkin muuttumattomina vielä siihen hetkeen, että palaan takaisin työelämään. Kuten kävikin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti. Samoin kuin vaikka ylenpalttinen urheilu.
Mutta kaikki kotonaolijat tai fitnessit eivät ole tyhmiä. Ja normaali ihminen kaipaa myös tyhmää aikaa eli harrastuksia. Minusta tuntuu että nimenomaan kotirouvat ja eläkeläiset perinteisesti harrastavat ns. älykkäitä asioita, koska eivät muuten saa mitään haastetta ajattelulleen. Opiskelijat ja työssäkävijät sen sijaan lähinnä ryyppäävät ja käyvät salilla...
Minulle jäi nyt epäselväksi, että mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan lukemisella? Sanomalehden lukemista? Ammattikirjallisuutta? Kaunokirjallisuutta? En nyt nimittäin äkkiä keksi kovinkaan montaa kevyttä rupattelunaihetta, joka vaatisi erityistä lukemista.
Tyhmentää. Mua ainakin tyhmensi ihan työttömyys, vaikkei ollut lapsiakaan (en jostain syystä käyttänyt aikaani lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan järkevään). tuohon jos lisää jatkuvan univajeen ja äitiyden aiheuttamat hormonaaliset muutokset, varmasti tulos on vielä pahempi.
Samoin mulla oli semmoinen elämänvaihe, että suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olin tekemisissä, oli kehitysvammaisia. Tuntui että aloin käydä vähän hitaammalla itsekin silloin kun kaikki päivät piti asiat tehdä heidän tahdissaan ja tavallaan.
Mut onneksi se on ohimenevää, ihmisen aivojen suuri vahvuus on niiden mukautuvuus :)
Mun mielestä vähän hassua, että sä kysyt otsikossa, tyhmentääkö kotonaolo, mutta sitten kuitenkin viestissäsi kerrot enimmäkseen siitä, että lukemattomuus tai muu älyllisen haastamisen puute tyhmentää.