Onko normaalia, että 12-vuotiaalla on vielä usein painajaisia?

Riippuu paljon ihmisestä, elämäntilanteesta jne...

Onko todella ihan tavallista, että lapsella on vielä tuossa iässä niin rajuja painajaisia useita kertoja viikossa ja joskus parikin kertaa yössä? Uudelleen nukahtaminenkin on usein hankalaa. Tietääkö kukaan muuten häiritsevätkö painajaiset unenlaatua lepäämisen kannalta? Pitäisikö siis painajaisöinä nukkua pidempään, että olisi levännyt vai riittääkö normaali aika?



Ap

8-10 -vuotiaana oli just tosi kamalia painajaisia melkein joka yö, ja inhosin nukkumaan käymistä. Sitten opin manipuloimaan uniani niin, että saatoin muuttaa painajaisen muuksi uneksi. Mutta vilkas unitoiminta purkautui mm unissakävelynä, johon olen aina ollut taipuvainen, ja unissa puhumisena.



Vähitellen uneksimiseni rauhoittuivat, ja nykyään näen tosi harvoin enää painajaisia, unet on edelleen tosi eläviä ja mielikuvituksekkaita kylläkin. Ystäväni on nähnyt pitkälle yli kaksikymppiseksi melkein pelkästään painajaisia, ja tosi rankkoja sellaisia. Nyttemmin kuulemma harvenneet, kun on 27-vuotias.



Mulla uneksiminen liittyi luultavasti siihen, että mulla on aina ollut runsas mielikuvitus ja tunnen asiat todella vahvasti. Kaverini taas on perfektionisti, ja usein ruoskii itseään ihan turhistakin asioista, veikkaan, että hänellä liittyy siihen nuo painajaisunet. Eli luonnekysymyksiä. Kummallakaan meistä ei ole mitään kummempia traumoja, ja lapsuus on ollut ihan onnellinen.

Kannattaa tosiaan jutella lapsen kanssa.