Kolmas raskaus ahdistaa

Höpöhöpö.. Menee kyllä ohi viimeistään vauvan synnyttyä. Mulla oli sama tunne tokan kohdalla, jotenkin tuntui että, teen esikoista kohtaan väärin, kun tuleekin uusi vauva. Yritä olla ajattelematta koko raskautta ja uutta vauvaa.

Mulla oli samanlainen olo ensimmäisen ja ainokaisen kanssa melkein koko raskauden. Kauheasti ahdisti, vaikka vauva oli ihan tarkoituksella tehty ja toivottu.

Mulla oli ajoittain samantyyppistä tuntemusta 3.raskaudessa. Kaksi lasta oli ollut itsestäänselvyys, kolmatta vähän arvottiin. Mies oli enemmän kahden lapsen kannalla, mutta sanoi että kolme on ok, jos minä haluan.

Pahoinvointivaiheessa muistan miettineeni, että jos menis kesken, kolmatta ei enää yritettäisi. Väsymysvaiheessa olin itkuinen, tavallaan koko ajan pala kurkussa. Hormonit kai vähän heitteli. Raskaus ei tuntunut kovin onnelliselta olotilalta. Silloin tosin tunsin jälleen oloni varmaksi siitä, että ihan ehdottomasti haluan kolmannen lapsen. Nostalgiseksi ja ihanaksi etukäteen kuvittelema viimeinen raskauteni oli vaan jotenkin pettymys vaivoineen. Olisin mieluiten ohittanut koko vaiheen ja ottanut valmiin vauvan.

Synnytysten jälkeen minulle on aina tullut voimakas parin viikon baby blues. Niin nytkin, ja kieriskelin itsesäälissä, pala kurkussa katselin pientä reppana vauvaa, että pystymmekö ja ehdimmekö tarjoamaan sinulle samaa aikaa ja energiaa kuin isommille sisaruksille. Mietin että olemmeko nyt menneet sotkemaan hyvin toimineen pakan pahemman kerran ja miten tämä perhe-elämä tästä lähtee uudella kokoonpanolla edes pyörimään. 

Bluesin väistyessä olin kuitenkin jo ihan myyty uudelle tulokkaalle, hänestä oli tullut äidin lellikki, ajatus kolmen lapsen perheestä oli jo söpöintä ja parasta mitä saatoin kuvitella. Tuli sellainen tunne, että tämä meidän perhe on nyt kokonainen :)

Jossitella voi aina ja kaikesta. Tietysti olen miettinyt joissakin tilanteissa, miten paljon helpompaa olisi ollut kahden isomman lapsen kanssa, esim.matkustaa. Toisaalta sitä miettii samalla tavalla, miten helppoa olisi ilman lapsia tai yhden lapsen kanssa tai jos olisi hankkinut lapset aikaisemmin tai jos asuisi erilaisessa asunnossa tai jos olisi eri ammatissa. Eniten silti mietin, että kamalaa jos emme olisi hankkineet tätä kolmatta lasta, mitä kaikkea elämästämme olisi jäänyt puuttumaan. Näin on hyvä.

Onnea odotukseen! Hormonit ja väsymys synkistävät mielen ja saavat epäluuloiseksi ilman syytä. Ihana perheenjäsen sieltä on tulossa, se äidin ikuinen vauva ;)

Tuttu tunne oli jossain kohtaa raskautta mutta meni ohi.mulle tää kolmas raskaus oli kuitenkin eniten harkittu,mietitty ym.Nyt kolmeen lapsen äitinä tää vauva-aika nuorimman kanssa on ollut kaikkein helpoin,rentouttavin ja ihanin kokemus...kai sitä nauttii täysillä kun on viimeinen vauveli.Vaik ei enää mikään ihan vauva ole kun ikää jo 10 kk.

en vaihtaisi mihinkään....en siltikään vaikka kaikki kolme samaa sarjaa ;) oon ihan hullaantunut!!

Kiitos kaikille ihanille vastaajille ihanan rohkaisevista viesteistä! Ehkä tämä tästä :)

AP