Miten miehesi reagoi, kun lakkasit olemasta itsestäänselvä?

Pari viikkoa siinä meni ennen kuin tajusi, että olen tosissani. Siitä alkoi miehen vimma saada keskustella ja parantaa suhdettamme.

Suhde ja miehen suhtautuminen kyllä muuttui positiivisesti, mutta nykyisin kyselee usein rakastanko ja sanoo pelkäävänsä että jätän.

Miehen menot tärkeämpiä kuin minun. Mies ei kuunnellut. Koskaan en saanut kehuja ulkonäöstäni tai kyvystäni hoitaa kotia ja lapsia. Elämä oli melko tunneköyhää kaikin puolin.

4

Menin menoni lasten kanssa kyselemättä haluaako osallistua. Järjestin ulkopuolisen hoitajan omien menojeni ajaksi. Panostin itseeni, mutta en esitellyt esim. uusia vaatteitani hänelle. Menin nukkumaan sanomatta hyvää yötä. Elin kaikin puolin vain lasten kanssa. Jos mies ilmoitti hänellä olevan jotakin menoa, sanoin vain että selvä.

4

tärkeysjärjestyksen, minä vai työt. Tajus et en ole ikuisesti odottamassa kotiin joten järjesti itsensä lähemmäs. Myös alkuvaiheessa suhdetta ilmotin et en en aio istua hänen kämpässään yksin jos häntä lähden tapaamaan (kaukosuhde sillon)

ap

että tein mielessäni päätöksen suhteen " alas ajosta" ja se ajatus päässäni menin eteenpäin joka päivä. Ajattelin vaan, että koko ajan kauemmas toisistamme mennään, ja samalla koko ajan helpottaa. Jäädytin totaalisesti kaikki tunteet. Kun olin niin tiukasti itseni siihen tunteeseen psyykannut, en meinannut päästä siitä irti. Eli kun mieheni otti ensimmäisen askeleen, minulla oli vaikeuksia lähteä vastaan. Tämä uuden alun aloittaminen siis oli paljon raskaampaa.

4

Itselläkin usein mielessä se. Juuri siksi, kun ehkä siellä on jotain sellaista itselleni tuhoa aiheuttavaa käyttäytymistä juuri tunnepuolella. Joskus olen kyllä sitä jäädytystekniikkaa kokeillut, mutta olen kyllä huomannut että alan silloinkin käyttäytyä ikään kuin itseäni vastaan, alkaa vaan koskea enemmän, ja lopulta löydän itseni itkemästä miehen sylistä. Vaikeeta. Apua.

ap

mies tekee kotihommia ym, mutta... jossain mättää silti. olen liian kiltti, liian uhrautuvainen. liian pelokas, liian sitä sun tätä. ja mies ottaa minut liian itsestäänselvästi

Vaikutat sen verran herkältä, että niinkuin itsekkin sanoit, päädyt vaan itkemään.

Minun neuvoni olisi pienet askeleet. Älä joka kerta palaa pyytämään anteeksi heti, vaan mieti ensin onko siihen todellista tarvetta. Onnittele itseäsi joka kerta, kun pysyt pitämään pääsi. Usko minua, se helpottaa koko ajan. Ajattele, että sinulla on yhtälainen oikeus terveeseen itsekkyyteen kuin miehelläsi. Älä ole pahoillasi siitä. Ja edelleen: pienin askelin ja malja itsellesi jokaisesta onnistumisesta.

4

Toki tykkään miehestä, mut jotenkin aiheuttaa mielessä sellasta levottomuutta alkaa käyttäytyä eri tavalla kuin ennen. Jos siis ennen käyttäydyin ripustautumalla häneen, nyt pitäisi alkaa käyttäytyä toisin (koska samalla opettelen olemaan yksin) - tulee mieleen vaan suunnaton etäisyyden otto mieheen. Miten siis selvitä tästä ehjin nahoin? APUA!

koskalakkasin olemasta itsestään selvä siinätilanteessa kun hän oli pettänyt minua. Mies meni TODELLA kovasta mankelista läpi, ja koska hän sen kesti minua kunnioittaen, niin olemme edelleen yhdessä.