Onko curling-vanhemmuus niin yleistä kun lehdissä annetaan ymmärtää?

mä olen vain maalaisjuntti mutta ei myöskään meikäläisen lähipiirissä vaikuta olevan curling-vanhemmuutta. Useimmiten olen lukenut siitä lehdistä (lähinnä Meidän perhe :D) ja silmiäni pyöritellyt :)



Musta tuntuu että nykyään on enemmän levottomia lapsia, johtuuko se sitten siitä että vanhemmilla ei ole niin aikaa/halua tehdä niitä asioita lastensa kanssa mitä ennen tehtiin joten lapset saavat olla paljon pelikonsoleilla, tietokoneilla jne. ja eikä välttämättä tule sitä energianpurkua samalla tavoin kuin entisaikoihin kun ainoat tekemiset oli ne lumilinnat ja pulkkamäet talvisin ja uimareissut yms. kesäisin.

on muotia ilmoittaa tee-se-itse-diagnoosina kaikkien niiden ihmisten olevan ilman muuta "narsisteja", jotka eivät aseta kulloistakin kyökkipsykiatria ykköseksi elämässään eivätkä tee kaikkia valintojaan ao. ihmistä silmälläpitäen. Lisäksi moittija uskoo kuulostavansa hienommalta ja sivistyneemmältä ihmiseltä kun puhuu "curlingista" sen sijaan että puhuisi vaikka "liiasta hemmottelusta" tai "lellimisestä".

täytyy muistaa, että vanhempien syyllistäminen on medialle elintärkeä lypsylehmä, koska sillä saadaan aina aikaan keskustelua. Tässä maassa pyörii valtavat rahavirrat "vanhemmuus on kateissa" otsakkeen alla. Se on ikiliikkuja ja suorastaan taivaan lahja kaikille kolumnisteille joilla ei oikeastaan olisi mitään uutta sanottavaa mutta joiden pitää siihen sunnuntainumeroon jotain saada väännettyä.

Oman otokseni perusteella pidän koko ilmiötä legendana. Niin kyllä pidän monta muutakin käytöstapaa, joka viihdemedian mukaan on kovinkin yleistä.



Tietysti joku saamaton nahjus voi kateuspäissään haukkua curling-vanhemmaksi naapurinsa, joka saa lapsilleen puhtaat vaatteet ylle tms.

Mun lähipiirissä on yksi tällainen. en halua kertoa yksityiskohtaisia esimerkkejä, mutta välillä ei voi kuin ihmetellä sen perheen toimintaa.

mihin se raja vedetään, mikä on lapsen oikeanlaista tukemista, ja mikä menee curling-vanhemmuuden puolelle.



Kyllä omalla kohdalla välillä mietin, autoinko liikaa, esimerkiksi kun vein bussista myöhästyneen lapsen autolla kouluun.

curling-vanhemmaksi en osaa leimata ketään.



Päivittäistä on päiväkodissa esim. tuonti- ja hakutilanteissa "lähdettäisiinkös" kotiin. Lapsi juoksentelee ympäriinsä ja vanhempi hokee "puettaisiinkos" ja "lähdettäisiinkös". Varsin hankalaa arkea.



Sitten on vanhemmuutensa tiedostavia "nyt lähdetään" ja "nyt puetaan"- vanhempia. Lapsi saattaa nurista normaalisti väsymystään päiväkotipäivän jälkeen mutta lähdöt yleensä .

onnistuvat.





Samoin kaupoissa ym. kuulen usein toistona että "jos teet noin niin lähdetään". Usein kuulen mainitun 10-20 ja lapsi saa jatkaa vallatonta käytöstään ja mitään ei tapahdu.



Sitten on siviilipuoella näitä vanhempia, jotka vahtivat haukkana normaaleita lapsiaan, puuttuvat heti pieneenkin lasten yrittämään välienselvittelyyn aikuisena vaikka tarvetta ei vielä olisi. Lisäksi lasten kaverit valitaan vaippaikäisestä saakka huolellisesti, että ne olisivat sopivia.



Tällaisia kokemuksia, lisää löytyy. Joskus haiskahtaa siltä curlingilta ?

Kyllä omalla kohdalla välillä mietin, autoinko liikaa, esimerkiksi kun vein bussista myöhästyneen lapsen autolla kouluun.

Jollei mene siihen, että lapsi välinpitämättömyyttään myöhästyy lähes joka aamu ja sinä sitten aina kuskaat.

Minusta curling vanhemmuutta on esim. se, että pelätään sitä, että lapsi suuttuu, jos kaikki ei mene lapsen mielen mukaan ja tämän takia kysytään aina lapselta, mitä tehdään, mennäänkö kylään, voidaanko syödä tänään sitä jne.

Curlingia on myös se, että jos on luvattu, että lauantaina mennään Lintsille ja sitten sattuukin jotain aivan erityistä odottamatonta, vaikkapa lähiomainen kuolee, niin ei uskalleta perua sitä Lintsille menoa, ettei lapsi pety.

tuntuu, että nykyajan vanhemmat jaksavat huonommin pikkulapsielämää kuin vaikkapa oma sukupolveni (olen 50+ nainen). Voi tietysti olla, että aika kultaa muistot, mutta ulkopuolisen silmin tuntuu siltä kuin vanhemmuudesta olisi kadonnut/katoamassa ilo.

curling-vanhemmaksi en osaa leimata ketään.

Päivittäistä on päiväkodissa esim. tuonti- ja hakutilanteissa "lähdettäisiinkös" kotiin. Lapsi juoksentelee ympäriinsä ja vanhempi hokee "puettaisiinkos" ja "lähdettäisiinkös". Varsin hankalaa arkea.

Sitten on vanhemmuutensa tiedostavia "nyt lähdetään" ja "nyt puetaan"- vanhempia. Lapsi saattaa nurista normaalisti väsymystään päiväkotipäivän jälkeen mutta lähdöt yleensä .

onnistuvat.

Samoin kaupoissa ym. kuulen usein toistona että "jos teet noin niin lähdetään". Usein kuulen mainitun 10-20 ja lapsi saa jatkaa vallatonta käytöstään ja mitään ei tapahdu.

Sitten on siviilipuoella näitä vanhempia, jotka vahtivat haukkana normaaleita lapsiaan, puuttuvat heti pieneenkin lasten yrittämään välienselvittelyyn aikuisena vaikka tarvetta ei vielä olisi. Lisäksi lasten kaverit valitaan vaippaikäisestä saakka huolellisesti, että ne olisivat sopivia.

Tällaisia kokemuksia, lisää löytyy. Joskus haiskahtaa siltä curlingilta ?

curling-vanhemmuus on varsin yleistä nykyään, monien mielestä jopa ihan normaalia vanhemmuutta. Harva vanhempi tunnistaa sitä itsessään, eikä välillä muissakaan.

Itse törmään siihen päivittäin, kaupoissa, lasten harrastuksissa ja tuolla pihalla, töistä puhumattakaan (olen ope, tosin nyt sairaslomalla). Tällä palstallakin aiheeseen törmää jatkuvasti, hyvänä esimerkkinä tulee mieleen esim. tämä "lapsemme pikkusisarus ei saanut kutsua synttäreille, nyt sille tulee paha mieli eikä isosiskokaan saa siksi mennä" -keskustelut.

curlingia olikin.

Lapset huitelivat ties missä pitkin kyliä jo 4-5-vuotiaasta lähtien ja tulivat kotiin illalla kun viitsivät tai kun nälätti, ei mitään aikatauluja, ei rajoja.

Toki tuolloin sattui paljon enemmän tapaturmiakin. Lapsia kuoli enemmän mm. hukkumalla kuin nykyään liikenneonnettomuuksissa.

Kyllä omalla kohdalla välillä mietin, autoinko liikaa, esimerkiksi kun vein bussista myöhästyneen lapsen autolla kouluun.

Jollei mene siihen, että lapsi välinpitämättömyyttään myöhästyy lähes joka aamu ja sinä sitten aina kuskaat.

Minusta curling vanhemmuutta on esim. se, että pelätään sitä, että lapsi suuttuu, jos kaikki ei mene lapsen mielen mukaan ja tämän takia kysytään aina lapselta, mitä tehdään, mennäänkö kylään, voidaanko syödä tänään sitä jne.

Curlingia on myös se, että jos on luvattu, että lauantaina mennään Lintsille ja sitten sattuukin jotain aivan erityistä odottamatonta, vaikkapa lähiomainen kuolee, niin ei uskalleta perua sitä Lintsille menoa, ettei lapsi pety.

jos lapsi myöhästyy bussista, menee hän seuraavalla (ja myöhästyy koulusta). Siis jos vanhempi erikseen lähtee lasta sinne kouluuu kuskaamaan niin ihan selkeästi siloitellaan tietä.

Ihan sama nämä vanhemmat, jotka kiikuttavat lapselle kouluun luistimia, kirjoja ja vihkoja kun lapsi on ne aamulla unohtanut kotiin.

Yksi auttaa ja tukee (muiden mielestä ehkä liiaksikin) yhdessä asiassa ja toinen toisessa. Kukaan ei mielestään ole curling-vanhempi. Eikä toki sitä puhtaasti olekkaan. Siltä kaupassa uhkauksiaan toteuttamattomalta on lähinnä rajat hukassa.

tai puolitoista, koska toisessa perheessä esikoisen kanssa curlataan ja toisen lapsen kanssa ei.



Toinen perhe on yksilapsinen.

Mutta jos sillä tarkoitetaan esimerkiksi ristiriitojen välttämistä, lapsen mieltymyksen ja mielipiteen kysymistä kaikessa, lapsen lahjontaa ja hyvittelyä ettei lapsi vaan pahoita mieltään, niin itse asiassa tunnen aika moniakin. Aina hyssytellään ettei kukaan vaan hermostu mistään ja vanhemmille on kunnia-asia täyttää lapsen kaikki toiveet. Mut enenmmän mua huolettaa ne vanhemmat jotka kuvittelee et 8-9v lapsen voi jättää oman onnensa nojaan joka päivä tuntikausiksi- ei ole hajuakaan siitä missä lapsi kulkee, kenen kanssa, missä syö, miten voi. Vähäisinkin huolenpidon ele lasta kohtaan on liikaa vaadittu. Varmasti tuosta curlingistakin on haittansa, mutta noita "itsenäisiä" lapsia mä enemmän suren. Ainoa viesti elämässä on, ettet ole minkään vaivan ja huomion arvoinen.

Veljen perheen mukaan meillä on curlingia kun loma-aikoina meillä on varsin vapaat nukkumaanmenoajat.

Meidän mielestä taas heillä on curlingia kun lasten ei tarvitse edes maistaa ruokaa jos se ei vaikuta miellyttävältä.

curlingia olikin. Lapset huitelivat ties missä pitkin kyliä jo 4-5-vuotiaasta lähtien ja tulivat kotiin illalla kun viitsivät tai kun nälätti, ei mitään aikatauluja, ei rajoja. Toki tuolloin sattui paljon enemmän tapaturmiakin. Lapsia kuoli enemmän mm. hukkumalla kuin nykyään liikenneonnettomuuksissa.

Itse tuoa lapsuuden eläneenä kyse ei ollut curlingista. Kotityöt ja läksyt tehtiin ja sitten mentiin ulos kavereiden kanssa. Kaikilla oli kotiintuloajat ja säännöt, suurin osa asioista kiellettiin ja se oli aivan normaalia. Kaikki tuottivat lapsilleen pettymyksiä opikein urakalla. Mutta muutos tähän päivään oli se, että me saimme itse kokeilla miten luonnossa liikutaan, saimme itse kokea sen että minkäkokoiseen puuhun ei kannata kiivetä, missä ei kannata hypellä, minkäpaksuinen jää kestää jne.

eihän lapsilla edes ollut omia kelloja!

Kyllä tuo "luonto opettaa" oli curlingia vanhempien puolesta, ei haluttu jaksettu sisällä metelöiviä lapsia.

curlingia olikin. Lapset huitelivat ties missä pitkin kyliä jo 4-5-vuotiaasta lähtien ja tulivat kotiin illalla kun viitsivät tai kun nälätti, ei mitään aikatauluja, ei rajoja. Toki tuolloin sattui paljon enemmän tapaturmiakin. Lapsia kuoli enemmän mm. hukkumalla kuin nykyään liikenneonnettomuuksissa.

Itse tuoa lapsuuden eläneenä kyse ei ollut curlingista. Kotityöt ja läksyt tehtiin ja sitten mentiin ulos kavereiden kanssa. Kaikilla oli kotiintuloajat ja säännöt, suurin osa asioista kiellettiin ja se oli aivan normaalia. Kaikki tuottivat lapsilleen pettymyksiä opikein urakalla. Mutta muutos tähän päivään oli se, että me saimme itse kokeilla miten luonnossa liikutaan, saimme itse kokea sen että minkäkokoiseen puuhun ei kannata kiivetä, missä ei kannata hypellä, minkäpaksuinen jää kestää jne.

Tässä perheessä vielä 4 lasta. Just äiti on paha tässä, ei uskalla sanoa lapsille kunnolla vastaan, ettei heille tule paha mieli. Ei komentele vaan mielestäni liikaa neuvottelee/keskustelee. Sitten ihmettelee kun ei saa 14-vuotiasta tekemään mitään. No miksi saisi, kun ei koskaan olla vaadittu mitään?



Miehen siskokin on pikkasen curlingvanhempi: poika kohta 5-vuotias saa päättää lähdetäänkö isovanhempien luo ja siellä sitten saa tehdä mitä lystää. On hänelläkin tavallaan rajoja lapselle, mutta mielestäni se on enemmän sellaista uhkailua ilman mitään pohjaa.



Mielestäni curlingvanhempi on just sellainen joka ei uskalla olla vanhempi, joka ei uskalla asettaa rajoja tai kieltää lapselta mitään, ettei vain lapselle tule paha mieli.

curlingia kuin omassa lapsuudessani pienessä taajamassa 80-luvulla. Silloin pojat saivat käytännössä tehdä mitä vaan mikä heitä sattui huvittamaan. Isät olivat aina poissa ja äidit väsyneitä, kun joutuivat hoitamaan sekä työn että täysin yksin kodin ja lapset.



Monillakaan äideillä ei vaan ollut voimia pitää kuria pojille (meille tytöille kyllä pidettiin) eikä poikien tarvinnut tehdä kotitöitä, ei aina läksyjäkään. Ei puhettakaan että poikaa olisi pyydetty käymään mummolle kaupassa tai olemaan lapsenvahtina. Kurinpito oli sitä, että uhattiin isällä, mikä varmaan sai jokaisen isän inhoamaan entistä enemmän sitä hetkeä, kun piti tulla kotiin selvittämään jokaista pientä kinaa, joten isät olivat sitten entistä enemmän poissa kotoa.



Minua vieläkin mietityttää, mistä ihmeestä oli peruja se nöyristelevä asenne miehiä kohtaan ja ylisuojeleva asenne omia poikia kohtaan. Meillä päin tytöt ja pojat kasvoivat aivan eri maailmassa, ja pienetkin tytöt nähtiin vastuullisempana kuin pojat missään ikävaiheessa.