Kehityskeskustelun tulos: kouluspykologille koska olen opettanut tyttäreni uskomaan enkeleihin.

Äitini on kertonut minulle aikoinaan enkeleistä, pienempänä lähinnä sitä, että meillä kaikilla on suojelusenkeleitä, jotka pitävät meistä huolta ja suojelevat meitä. Vähän vanhempana opettanut, miten enkeleiltä voi halutessaan pyytää apua, ja niitä tulisi muistaa kiittää. Kuitenkin sillä ajatuksella, että vaikkei siinä mitään salailtavaa olekaan, ei sitä välttämättä kannata ihan jokaiselle vastaantulijalle huudella, sillä läheskään kaikki eivät ole löytäneet henkistä puoltaan. Enkä muuten edes koe, että usko enkeleihin on ristiriidassa muun uskoni kanssa, en usko täysin minkään tuntemani opin opetuksiin, mutta uskon omalla tavallani, ja saan siitä voimaa. Tsemppiä ap, enkelit kanssasi

liikaa yhdestä aiheesta.



Jutteleeko tytär tunneilla enkeleilleen yms. että sen takia olisi hyvä olla hiljaa, jotta muut saa koulurauhan.



Muutenkin suut suppuun jos sen onnen on jostain löytänyt. Kateellisia on aina joka paikassa.

Äitini kanssa toivottaa enkeleitä sinne ja tänne ja kaikille. Kaikki hyvä, mikä tapahtuu, on enkelten ansiota. Kaikki ikävä mikä tapahtuu - no, syy on aina jossain mutta ei ainakaan enkeleissä. Minua ärsyttää, mutta yritän olla ärsyyntymättä. En ole itse uskovainen enkä kuulu kirkkoon.

sitä joutaakin SPYKOLOGILLE jos uskoo enkelihömppään.

Opettajan mielestä tyttäreni (olen yh) puhuu liikaa enkelistä. Minusta niistä ei voi puhua liikaa.

Kehityskeskustelun tuloksen sain tänään kutsun: minua pyydettiin tapaamaan koulupsykologia tyttäreni kanssa ensi viikolla - koska "koulu näkemyksen mukaan lapsen todellisuudentaju saattaa eräiltä kohdiltaan olla hämärtynyt". Näin kirjoitti siis reksi!

Mitä väärää siinä voi olla että lapsi uskoo enkeleihin!?

Suomessa uskonnonvapaus on lailla turvattu ja perustuslaissa. SINÄ päätät lapsesi uskosta. Jos koulu ei usko, ei se ole minkään terapian asia, vaan sinun on määrätietoisesti vedottava uskonnonvapauteen.

Jos koulu vetoaa todellisuudentajun hämärtymiseen, kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä oikeudelliseen apuun. Lapsen suojeluun on käytettävissä ylimitoitettuja keinoja. Jos ratkaisu tehdään, sen kääntäminen on hidasta. Joka tapauksessa mistä tahansa ratkaisusta on valitusoikeus, tai jos ei ole, silloin se kannattaa osoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT). Siellä uskonnonvapaus ymmärretään ja enkelit tai pyhimykset eivät ole ollenkaan vieraita.

"11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Minulla itselläni on vahva usko enkeleihin, tiedän että minulla on kaksi omaa suojelusenkeliä.

Joskus tunnen niden läsnäolon ja olen monesti pelastunut onnettomuudelta.

Joskus kun on ollut kaupparyöstö, olin juuri itse ollut samassa kaupassa mutta enkelit johdatti minut turvaa, joskus olen ollut autokolaripaikalla vain minuutteja ennen kolaria, säästyin koska enkeli kehotti menemään pois.

Olen halunnut jakaa tämän turvallisuuden tyttärelleni ja hän (7v ekaluokkalaine) tietää että enkelit varjelevat hänen askeliaan.

Opettajan mielestä tyttäreni (olen yh) puhuu liikaa enkelistä. Minusta niistä ei voi puhua liikaa.

Kehityskeskustelun tuloksen sain tänään kutsun: minua pyydettiin tapaamaan koulupsykologia tyttäreni kanssa ensi viikolla - koska "koulu näkemyksen mukaan lapsen todellisuudentaju saattaa eräiltä kohdiltaan olla hämärtynyt". Näin kirjoitti siis reksi!

Mitä väärää siinä voi olla että lapsi uskoo enkeleihin!? Uskotaanhan jumalaankin ja jeesukseen ja muuhun. Ei enkeliusko ole sen vaarallisempa.

Sitäpaitsi enkeliuskossa ei juuri ole pahoja enkeleitä.

Ja muuten tiesittekö että lapsella voi olla neljä suojelusenkeliä!! Aikuisilla voi olla vain korkeintaan kaksi.

Enkelit, Jumala, Hobitit, Harry Potterit, Allah, Edward Cullen......

Noissa asioissa ei ole mitään pahaa kunhan ei ala uskoa niiden olemassaoloon muuna kuin satuina.

Enkelit, Jumala, Hobitit, Harry Potterit, Allah, Edward Cullen......

Noissa asioissa ei ole mitään pahaa kunhan ei ala uskoa niiden olemassaoloon muuna kuin satuina.

meillä on pääministeri ja pari muuta ministeriä, jotka uskovat EU:n tuovan autuuden ja työllisyyden. Se oikeasti koskettaa useampia ihmisiä, kun meiltä kerätään raskasta veroa, jotta voimme rahoittaa tuota EU:ta.

Saman uskon takia uskotaan, että tiukkaan sääntöjä noudattamalla ja säätelemällä meidän ei kannata itse rakentaa omaa tulevaisuuttamme rahoittamalla tuhansia työpaikkoja. He uskovat, että tänne ilmestyy sairaalla telakkamarkkinalla terveitä yrityksiä, joita voimme rahoittaa ja jotka voivat korvaavasti kehittää kansantalouttamme.

Miten me saataisiin nuo hallituksen sateenkaaren ministerit tuolle psykologille? Me voimme saada työtä vain tekemällä työtä ja huolehtimalla, että tilauksia saadaan. Ei sillä, että luovutamme ne EU kumppaneillemme samalla, kun maksamme sairaille EU-jäsenille vielä valtavampia tukia, koska heidän pankkisektori on tyrinyt vielä pahemmin kuin jotkut yksittäiset telakat. Juuri tuon uskon takia olemme itsekin sairastuneet siihen samaan tautiin ja he eivät näe metsää puilta. Jotta teollisuutemme voisi toimia terveeltä pohjalta, sen pitää antaa parantua. Suomelle on vielä tärkeämpi parantaa Suomea kuin jotain muita valtioita.

Enkelit, Jumala, Hobitit, Harry Potterit, Allah, Edward Cullen......

Noissa asioissa ei ole mitään pahaa kunhan ei ala uskoa niiden olemassaoloon muuna kuin satuina.

meillä on pääministeri ja pari muuta ministeriä, jotka uskovat EU:n tuovan autuuden ja työllisyyden. Se oikeasti koskettaa useampia ihmisiä, kun meiltä kerätään raskasta veroa, jotta voimme rahoittaa tuota EU:ta.

Saman uskon takia uskotaan, että tiukkaan sääntöjä noudattamalla ja säätelemällä meidän ei kannata itse rakentaa omaa tulevaisuuttamme rahoittamalla tuhansia työpaikkoja. He uskovat, että tänne ilmestyy sairaalla telakkamarkkinalla terveitä yrityksiä, joita voimme rahoittaa ja jotka voivat korvaavasti kehittää kansantalouttamme.

Miten me saataisiin nuo hallituksen sateenkaaren ministerit tuolle psykologille? Me voimme saada työtä vain tekemällä työtä ja huolehtimalla, että tilauksia saadaan. Ei sillä, että luovutamme ne EU kumppaneillemme samalla, kun maksamme sairaille EU-jäsenille vielä valtavampia tukia, koska heidän pankkisektori on tyrinyt vielä pahemmin kuin jotkut yksittäiset telakat. Juuri tuon uskon takia olemme itsekin sairastuneet siihen samaan tautiin ja he eivät näe metsää puilta. Jotta teollisuutemme voisi toimia terveeltä pohjalta, sen pitää antaa parantua. Suomelle on vielä tärkeämpi parantaa Suomea kuin jotain muita valtioita.

Se maksaakin niin paljon.

Onneksi persut eivät ole päättämässä, ainoastaan räksyttämässä.

ainakin ev.lut silmin,sillä musta raamattu on täynnä mooseksen kivitauluisia enkeliloitsuja vaivaan kuin vaivaan.Enkeleitä ei saa raamatun mukaan pyytää apuun,sillä he ovat vain välikäsiä jumalan ja ihmisten välissä.



t.ohis

Juuri oli joulun alla Kirkko ja Kaupunki (helsingin versiossa) ISO artikkeli siitä, kuinka usko enkeleihin on AINA KUULUNUT KRISTINUSKOON, mutta enkeleistä puhuminen ja niihin uskominen väheni paljon toisen maailmansodan seurauksena.



Kirjoittaja (oliko pappi) kirjoitti paljon siitä, kuinka nyt on alettu tekemään korjauskäännös enkeliasian suhteen ja nyt kirkoissa aletaan painottaa enemmän enkeleitä myös.



Eli enkeleihin uskominen ei ole yhtään sen kummempaa kuin usko Jeesukseen ja Jumalaan.



Sanoppas tämä sille psykologille.

http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/tehtava-maan-paalla



Tehtävä maan päällä



Esko Miettinen tajusi maailman muuttuneen, kun enkelibuumi nousi maailman tietoisuuteen. Nyt Miettinen haluaa tuoda enkelit takaisin kristityn arkeen. Enkelit ovat nimittäin tärkeä materialismin vastavoima.



Mikkelinpäivän perhemessussa esiintyy pienten lasten kuoro. Tai oikeastaan siinä laulavat heidän äitinsä, sillä pienokaisista ei lähde paljonkaan ääntä.



Pastori muistuttaa kuulijoitaan siitä, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli. Saarnan apuvälineinä hän käyttää kuvia ja nukkeja.



Lapsiperheiden joukossa istuu parrakas kuusikymppinen mies. Hän on tietokirjailija ja teologi Esko Miettinen . Miettinen vierailee vielä kahdessa ”enkelikirkossa” kuuntelemassa, mitä enkeleistä opetetaan.



Päivän lopputulemaksi jää se, että lapset jyräävät enkelit.



Aikuiset tarjoavat lapsille turvallisuutta opettamalla heitä uskomaan enkeleihin, mutta enkeleiden merkitys aikuisille ohitetaan vähin äänin.







Tuokiokuva mikkelinpäivän messusta on peräisin Esko Miettisen tuoreesta kirjasta Taivaallisia vieraita – kristillinen enkeliperinne Suomessa (Kirjapaja 2012). Miettisen mielestä enkelit ovat kristinuskolle korvaamattoman tärkeitä.



– Niissä on paljon sellaista, mikä uhkaa muuten käydä vähiin. Mutta kun otamme enkelit puheeksi, joudumme pohtimaan myös vaikeita kysymyksiä.



Enkelit ovat tärkeitä ensinnäkin siksi, että ne ovat taivaasta. Ne eivät kuulu moderniin maailmankuvaan eivätkä ylipäätään tähän maailmaan, vaikka toimivatkin Raamatun mukaan maan päällä.



Toisin sanoen enkelit muistuttavat meitä siitä, että kristinusko on pohjimmiltaan salaperäistä ja sisältää ihmeellisiä asioita.



– Kristillisessä maailmassa on enkeleitä. Se on asia, jolle ei mahda mitään, Miettinen paaluttaa.



Ei ole sattumaa, että juuri Miettinen asettuu puolustamaan näkymätöntä maailmaa. Enkelikirjan syntyyn johtanut pohdinta sai ensimmäisen sysäyksen jo kuohuvalla 60-luvulla.







Teologian opintoja vuonna 1965 aloittaessaan Esko Miettinen järkyttyi yliopistomaailman uskonnonvastaisesta ilmapiiristä.



Kokemus tiivistyi eräässä helsinkiläisen Lääketieteenkandidaattiseuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jota Miettinen oli kuuntelemassa. Kun psykiatri Martti Paloheimo sanoi, että ”tähän tarvitaan mystinen kokemus”, yleisö reagoi nauramalla räkäisesti.



– Silloin ajattelin, että tällaisessa maailmassa siis elän. Jos sanot täällä jotakin aitoa uskonnosta, sinua ivataan, Miettinen sanoo.



Jyrkkä uskontokielteisyys leimaa Miettisen muistoja sekä 1960- että 70-luvuista. Tilanne synnytti voimakkaan sisäisen ristiriidan. Miettinen ei halunnut luopua uskostaan, vaikka se tuntui sotivan kaikkea ympärillä olevaa vastaan. Tuntui kuin Jumalan paikalla olisi tyhjä aukko.



– Aloin etsiä sellaisia kohtia, joissa kristinusko näyttää toimivan, vaikka yleinen henki sanoi, että se ei toimi missään.







Ensiapua uskonkriisiin Esko Miettinen löysi filosofi Uuno Saarnion ja legendaarisen dogmatiikan professorin Seppo A. Teinosen luennoilta.



Platonilaiseen filosofiaan nojaavalle Saarniolle tuonpuoleinen maailma oli todellinen. Teinonen puolestaan nosti ajan hengen vastapainoksi sen, mitä kirkko opettaa.



– Kirkon auktoriteetti ei ratkaissut sisäistä ongelmaani, mutta auttoi kuitenkin elämään, Miettinen kertoo.



Ahdistus väistyi lopulta yllättävän käytännöllisellä ja konkreettisella lääkkeellä. Aloitettuaan uskonnonopettajan työn Hyvinkäällä 1970-luvulla Miettinen alkoi käydä sunnuntaisin kirkossa.



– Ratkaisevaa ei ollut se, olivatko saarnat kohti käyviä vai hapuilevia, tai kuinka kauniisti kirkkokuorot lauloivat. Nämä eivät merkitse, vaan kokonaisuus. Kun jumalanpalveluksen prosessi oli mennyt lävitseni riittävän monta kertaa, usko alkoi herätä.







Kun tultiin 1990-luvulle, Esko Miettinen havahtui siihen, että myös maailmalle oli tapahtunut jotakin. Ajan henki oli vaihtunut.



Rajakokemuksia ja kuoleman jälkeistä elämää käsittelevät kirjat alkoivat jo 1970-luvulla saada osakseen valtavasti huomiota.



Sitten tuli maailmanlaajuinen enkelibuumi, jota on jatkunut näihin päiviin saakka. Suomessa huippuvuosi oli vuonna 1995, jonka aikana ilmestyi ainakin kymmenen enkeleistä kertovaa kirjaa. Miettinen oli tuolloin Espoon seurakuntalehden Essen toimittajana ja kirjoitti ilmiöstä artikkelin.



Fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien suosio kertoo Miettiselle siitä, että ilmassa on ”anonyymia uskonnollisuutta”, kaipausta johonkin syvempään.



– Nämä ilmiöt liittyvät yhteen. Ne osoittavat, että maailmassa on muitakin kuin uskolle naureskelijoita, Miettinen sanoo.







Tutkimusretki enkelien maailmaan vei Esko Miettisen muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Siellä on noin 110 000 muistimerkintää, jotka kertovat yliluonnollisen kohtaamisesta.



– Kansanperinteestä löytyy vanhempi painos samanlaisista kokemuksista kuin ne, joita on koottu talteen nykyisen enkelibuumin myötä, Miettinen sanoo.



Vanhan suomalaisen kansanuskon mukaan jokaisella ihmisellä oli oma suojelija eli haltia. Suojeluhaltialla oli samanlaisia tehtäviä kuin kristinuskon enkeleillä: ne varjelivat ihmistä onnettomuuksilta ja kaitsivat elämää niin, että hankkeet menestyivät.



Suomen kristillistymisen myötä haltiat saivat vähitellen suojelusenkelin hahmon.



Uudessa enkelibuumissa kokemukset ”varjelijasta” eivät välttämättä saa kristillistä tulkintaa. Sen sijaan niiden ympärille kasvaa idän uskonnoista ja teosofiasta ammentavaa enkelifilosofiaa, enkeliterapioita ja meditaatiotekniikoita.



– Enkeleistä on tullut osa nykyihmisen itsensä kehittämisen projektia, Miettinen hymähtää.







Enkelikirjallisuuden genre osoittaa, että enkeleille on tilausta, ne ovat ”ilmassa”. Enkelikokemuksissa vanha uskonnollinen kokemuspohja, nykyihmisen todellisuus ja kristillinen perinne kohtaavat toisensa.



Miksei luterilainen kirkko tartu tilaisuuteen ja kerro kuuluvasti, mitä se opettaa enkeleistä?



Esko Miettinen jäljittää vastausta aina vuoden 1948 kirkolliskokoukseen, joka oli hänen ajanlaskussaan ”suomalaisen enkeliopin Waterloo”. Tuossa kokouksessa hyväksyttiin nimittäin katekismus, jossa vuosisatainen suomalainen enkeliperinne miltei katkesi.



Enkeleistä tuli hädin tuskin maininnan arvoinen uskonelämän sivuseikka. Vuoden 1948 katekismus totesi, että enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan. Mutta enkeleiden tehtävistä ei enää puhuttu mitään.



Miettinen selittää enkeliopin notkahdusta suomalaisten rankoilla sotakokemuksilla. Talvi- ja jatkosodan selviytymiskamppailu muokkasi ajatusmaailmaa inhorealistiseen suuntaan. Enkelien suojelus oli pettänyt niin monen kohdalla, ettei siitä kannattanut enää puhua.



– Sota löi henkisen elämän pirstaleiksi. Vasta 1990-luvulla voitiin ruveta uudelleen hapuilemaan kohti uskonnollista maailmankäsitystä.



Kirkon nykyinen katekismus julkaistiin vuonna 1999, kun enkelibuumi eli huippuvuosiaan. Silti enkelit selvitetään siinäkin mahdollisimman nopeasti, vain kahdeksalla sanalla.



– Nykyisellä luterilaisella kirkolla on aikuisille hyvin vähän sanottavaa enkeleistä. Ei ole ihme, jos uusi hengellisyys ohjautuu muualle kuin kirkon yhteyteen, Miettinen napauttaa.







Kirkon lapsityö saa Esko Miettiseltä kiitosta hyvästä työstä, jonka ansiosta kristillinen enkeliusko on säilynyt. Mutta se ei vielä riitä.



Taivaallisia vieraita -kirjassa Miettinen työstää yltiöjärkeväksi puristuneen luterilaisen teologian korjausliikettä, joka palauttaa enkelit takaisin uskonelämän keskiöön.



Miettiselle kysymys ei ole vain enkeliopin uudelleen löytämisestä. Hänen mielestään kokemusmaailmamme on pahasti typistynyt.



Kun irlantilainen enkelikirjallisuuden kuningatar Lorna Byrne jakaa yksinäisyydestä kärsivälle lukijalle toivoa vakuuttamalla, että suojelusenkeli pysyy tämän rinnalla, Miettinen joutuu toteamaan, ettei kuule tämän päivän kristittyjen puhuvan asiasta.



Miettinen toivoisi mikkelinpäivän jumalanpalveluksiin samankaltaista otetta kuin 1900-luvun alkupuolen arkkipiispalla Gustaf Johanssonilla . Johanssonin mukaan kilvoitteleva kristitty joutuu kokemaan yksinäisyyttä, mutta samalla hän saa virvoitusta enkelin läsnäolosta.



– Vanhoista teksteistä käy selvästi ilmi, että entisajan kristityillä oli kokemuksellinen suhde enkeleihin. Siitä, että enkeli on ihmisen kanssa, saatiin lohdutusta.

Jos AP ei ole vaan mauton provo, toivottavasti nämä kehityskeskustelut johtaa lapsen huostaanottoon ja uuteen perheeseen. Kenenkään elämälle ei ole hyväksi kasvaa houreisen sekopään hoivissa. Kuulostaa suorastaan vaaralliselta opettaa moista sekavaa soopaa nuorelle.

Tehtävä maan päällä



Esko Miettinen tajusi maailman muuttuneen, kun enkelibuumi nousi maailman tietoisuuteen. Nyt Miettinen haluaa tuoda enkelit takaisin kristityn arkeen. Enkelit ovat nimittäin tärkeä materialismin vastavoima.



Mikkelinpäivän perhemessussa esiintyy pienten lasten kuoro.



Pastori muistuttaa kuulijoitaan siitä, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli. Saarnan apuvälineinä hän käyttää kuvia ja nukkeja.



Aikuiset tarjoavat lapsille turvallisuutta opettamalla heitä uskomaan enkeleihin, mutta enkeleiden merkitys aikuisille ohitetaan vähin äänin.



Miettisen mielestä enkelit ovat kristinuskolle korvaamattoman tärkeitä.



– Kristillisessä maailmassa on enkeleitä. Se on asia, jolle ei mahda mitään, Miettinen paaluttaa.



Enkelikirjallisuuden genre osoittaa, että enkeleille on tilausta, ne ovat ”ilmassa”. Enkelikokemuksissa vanha uskonnollinen kokemuspohja, nykyihmisen todellisuus ja kristillinen perinne kohtaavat toisensa.



Miksei luterilainen kirkko tartu tilaisuuteen ja kerro kuuluvasti, mitä se opettaa enkeleistä?



Esko Miettinen jäljittää vastausta aina vuoden 1948 kirkolliskokoukseen, joka oli hänen ajanlaskussaan ”suomalaisen enkeliopin Waterloo”. Tuossa kokouksessa hyväksyttiin nimittäin katekismus, jossa vuosisatainen suomalainen enkeliperinne miltei katkesi.



Enkeleistä tuli hädin tuskin maininnan arvoinen uskonelämän sivuseikka. Vuoden 1948 katekismus totesi, että enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan. Mutta enkeleiden tehtävistä ei enää puhuttu mitään.



Miettinen selittää enkeliopin notkahdusta suomalaisten rankoilla sotakokemuksilla. Talvi- ja jatkosodan selviytymiskamppailu muokkasi ajatusmaailmaa inhorealistiseen suuntaan. Enkelien suojelus oli pettänyt niin monen kohdalla, ettei siitä kannattanut enää puhua.



– Sota löi henkisen elämän pirstaleiksi. Vasta 1990-luvulla voitiin ruveta uudelleen hapuilemaan kohti uskonnollista maailmankäsitystä.



Kirkon nykyinen katekismus julkaistiin vuonna 1999, kun enkelibuumi eli huippuvuosiaan. Silti enkelit selvitetään siinäkin mahdollisimman nopeasti, vain kahdeksalla sanalla.



– Nykyisellä luterilaisella kirkolla on aikuisille hyvin vähän sanottavaa enkeleistä. Ei ole ihme, jos uusi hengellisyys ohjautuu muualle kuin kirkon yhteyteen, Miettinen napauttaa.





Kirkon lapsityö saa Esko Miettiseltä kiitosta hyvästä työstä, jonka ansiosta kristillinen enkeliusko on säilynyt. Mutta se ei vielä riitä.



Taivaallisia vieraita -kirjassa Miettinen työstää yltiöjärkeväksi puristuneen luterilaisen teologian korjausliikettä, joka palauttaa enkelit takaisin uskonelämän keskiöön.



Miettiselle kysymys ei ole vain enkeliopin uudelleen löytämisestä. Hänen mielestään kokemusmaailmamme on pahasti typistynyt.



Kun irlantilainen enkelikirjallisuuden kuningatar Lorna Byrne jakaa yksinäisyydestä kärsivälle lukijalle toivoa vakuuttamalla, että suojelusenkeli pysyy tämän rinnalla, Miettinen joutuu toteamaan, ettei kuule tämän päivän kristittyjen puhuvan asiasta.



Miettinen toivoisi mikkelinpäivän jumalanpalveluksiin samankaltaista otetta kuin 1900-luvun alkupuolen arkkipiispalla Gustaf Johanssonilla . Johanssonin mukaan kilvoitteleva kristitty joutuu kokemaan yksinäisyyttä, mutta samalla hän saa virvoitusta enkelin läsnäolosta.



– Vanhoista teksteistä käy selvästi ilmi, että entisajan kristityillä oli kokemuksellinen suhde enkeleihin. Siitä, että enkeli on ihmisen kanssa, saatiin lohdutusta.

Onneksi persut eivät ole päättämässä, ainoastaan räksyttämässä.

Ja tätämenoa pysyvätkin siellä.

kerrottu lopunaikana tuleva uskovien vaino. Kohta meitä viedään vankilaan ja tapetaan, sehän on jo arkipäivää jossain päin maailmaa.

Vaikka minäkin uskon että enkeleitä on todennäköisesti olemassa, en silti tuputtaisi enkeliuskoa 7 vuotiaalle. Tuputtamisella tarkoitan tuota että enkeleistä puhutaan aamusta iltaan. Kun lapsi on vanhempi, täysi-ikäinen ja osaa itse päättää mihin uskoo, voit kertoa hänelle enemmän enkeliuskosta. Jos ulkopuoliset ovat sitä mieltä että lapsesi puhuu liikaa enkeleistä, asiasta on tullut ongelma. Kaikenlaiset uskot ja ismit voivat yli äyräiden, kohtuus kaikessa.

sinähän voit uskoa ja horista ihan mitä tahansa, mutta älä nyt houreitasi lapselle kerro.

Moniko jättää opettamatta lapselleen elämässä tärkeinä pitämiään arvoja ihan vain siltä varalta, että se oma vakaumus sattuukin olemaan väärä?

Persu-uskonto on pahimman sortin uskontoa

Enkelit, Jumala, Hobitit, Harry Potterit, Allah, Edward Cullen......

Noissa asioissa ei ole mitään pahaa kunhan ei ala uskoa niiden olemassaoloon muuna kuin satuina.

meillä on pääministeri ja pari muuta ministeriä, jotka uskovat EU:n tuovan autuuden ja työllisyyden. Se oikeasti koskettaa useampia ihmisiä, kun meiltä kerätään raskasta veroa, jotta voimme rahoittaa tuota EU:ta.

Saman uskon takia uskotaan, että tiukkaan sääntöjä noudattamalla ja säätelemällä meidän ei kannata itse rakentaa omaa tulevaisuuttamme rahoittamalla tuhansia työpaikkoja. He uskovat, että tänne ilmestyy sairaalla telakkamarkkinalla terveitä yrityksiä, joita voimme rahoittaa ja jotka voivat korvaavasti kehittää kansantalouttamme.

Miten me saataisiin nuo hallituksen sateenkaaren ministerit tuolle psykologille? Me voimme saada työtä vain tekemällä työtä ja huolehtimalla, että tilauksia saadaan. Ei sillä, että luovutamme ne EU kumppaneillemme samalla, kun maksamme sairaille EU-jäsenille vielä valtavampia tukia, koska heidän pankkisektori on tyrinyt vielä pahemmin kuin jotkut yksittäiset telakat. Juuri tuon uskon takia olemme itsekin sairastuneet siihen samaan tautiin ja he eivät näe metsää puilta. Jotta teollisuutemme voisi toimia terveeltä pohjalta, sen pitää antaa parantua. Suomelle on vielä tärkeämpi parantaa Suomea kuin jotain muita valtioita.

Se maksaakin niin paljon.

Onneksi persut eivät ole päättämässä, ainoastaan räksyttämässä.

Onko nykyään niin, että jos ei ymmärrä hallitusta, on persu? On tosiasia, että hallitus munasi telakka asiassa. Olemme veroillamme pelastamassa Kreikkalaisia ja Kreikkaan sekaantuneita pankkeja, satsaukset on miljardeissa ja sitoumukset kymmenissä miljardeissa. Suomalainen telakka vain pyysi 50 miljoonan sitoumusta.

Jos tuo on persu-uskoa, olen kai sitten persu, vaikka siellä ei ole yhtään minulle sopivaa ehdokasta. Kannatan paljon mieluummin enkeleitä, nyt Suomi ja kaikki hallituksen työttömäksi järjestävät tarvitsevat enkeleitä tuekseen.

mutta jos höpisee tontuista, näkistä, keijuista tai vaikka ufoista niin ei pidetä? Ihan samaa touhua...

Hyvä että lapsesi saa apua.

Naapurin tyttömme leikki vilkasliikenteisellä autotiellä ja vei vielä kaverinsakin mukaan. Oli vakuutellut, että ei ole mitään vaaraa, kun hänellä on suojelusenkeli...