ei kielellinen oppimisvaikeus
Hei kaikki!
Meillä on melkein yhdeksän vuotias tyttö, jolla on varsinaisina diagnooseina F82 motoriikan kehityshäiriö(visuospatiaalisen hahmottamisen ongelmaa, hieno- ja karkeamotoriikan vaikeudet)ja R29.8 sosiaalisten suhteiden hahmottamisen vaikeus, Asperger- tyyppiset eityispiirteet, hänelle on myös ei-kielellistä oppimishäiriötä.
Hän käy tällä hetkellä normaaliluokalla koulua ja nyt on tultu tilanteeseen, että hän kieltäytyy kouluun menosta, koska kokee sen liian rasittavana ja vaikeana. Olemme käyneet perheneuvolasta, josta saimme psykiatrilta peräti lausunnon koulupäivän lyhennykseen(5 kerran tutkimuksesta ei muuta), koska pienluokkapaikkaa ei ole tarjolla. Neuropsykologi suosittelee neitiä pienluokalle ja juuri saamassani neurologin lausunnossa on sama suositus. Olemme olleet rehtoriin, koulupsykologiin ym. yhteydessä, mutta apua ei meinaa saada, koska "ongelmat" ei näy koulussa.
Neiti valvoo lähes joka yö, ja herää aikaisin aamulla miettimään koulua(melatoniini tauolla). Hän käy toimintaterapiassa. Ennen "raivareita" tuli joka päivä kymmeniä, nyt ei enää kuin muutamia päivässä. Neiti alkaa luovuttaa ja kääntyä sisäänpäin, mitä teen jos menetän yhteyden tyttöön. Olen kotona ja toimin suodattimena lapseni hahmottamisen vaikeuksissa, on paljon tilanteita joissa hän ei kykene toimimaan mitenkään ilman tukea( moni taho pitää sitä riippuvuutena äitiin:) )Olen äitinä aikas väsynyt enkä oikein tiedä miten edetä? Olemme netistä yrittäneet selvitellä asioita esim. e-päätöstä ym..tuntuu kuin kukaan koulussa ei haluaisi kuunnella meitä ! Onko muilla samanlaisia kokemuksia, miten jaksaa kun tukea/apua saadakseen pitää jyrätä läpi harmaan kiven?
Kommentit (3)
Kun siellä netissä pyörit niin käyppä katsomassa sellaisia sivuja kuin Peku oy tai suur-helsingin sensomotorinen keskus niin saattaa apua löytyä !
Hei !
En osaa auttaa siinä mitä tulisi tehdä sillä olemme varsin samanlaiselta kuulostavan 8 vuotiaan tytön vanhempia. Olen ihmetellyt vauvasta lähtien tyytön käytöstä mutta neuvolassa ei kukaan ottanut asiaa vakavasti. Nyt oloen päättänyt viedä tytön tutkimuksiin, sillä emme enää jaksa tytön raivareita ja itseensä sulkeutumista.Lisäksi hän on ruvennyt patsastelemaan myös kavereiden kanssa eli jos asiat ei mene mielen mukaan hän sulkeutuu itseensä. Itsekin epäilen tytällämme aspergeria. Miten meidän tulisi lähteä asiassa liikkeelle jotta saisimme apua? Meillä tytöllä myös kouluvaikeuksia etenkin matikassa.
koulutoimenjohtajaan yhteysjos rehtori ei tee asian eteen mitään, hoitava lääkäri mukaan kokoukseen, myös tyttöä on kuultava. Olette siinä tilanteessa kun harmaan kiven läpi on mentävä. Nyt teidän on löydettävä ihminen koulupuolelta joka tukee erityisopetukseen siirtämistä. Onko selvitetty mikä kouluussa rasittaa eniten? Erityisopetuksessa on toisaalta omat harminsa esim jos samalla luokalla on vilkasta tai käytöshäiriöistä porukkaa.
Millaisia tukitoimia koulussa on tällä hetkellä? Onko kouluaineita suhteutettu? Onko oma avustaja? Millä tavalla koulupsykologi seuraa tytön pärjäämistä?