Lue keskustelun säännöt.
Mikä kotiäitiydessä hiertää muita
01.02.2013 |
Olen tällä hetkellä kotiäitinä ja tunnun olevan päivä päivältä vapaampaa riistaa muille kun kohta 4 vuotta täyttävä kuopus ei mene enää alle 3-vuotiaasta ulkopuolisten silmissä ja lähipiiri toki tietää lapsen iän. Sukulaiset tivaa jatkuvasti vanhemmiltani milloin menen töihin, miehen työkaveri eilen tiedusteli mieheltäni mitä tukia saan valtiolta/kunnalta/ties mistä (=lapsilisä) ja tänään vietyäni 6-vuotiaan päiväkodin eskariin (puolipäiväinen) alkoi sielläkin lto ääneen pohdiskella tilannetta.
Miksi en saa olla rauhassa kotiäitinä? Miksi minun pitäisi palata takaisin oravanpyörään vain sen takia, että nuorinkin on jo 3-vuotias? Miksi emme saa itse mieheni kanssa päättää tästä asiasta ilman ulkopuolista painostusta?
Kommentit (44)
jos meillä olisi varaa jättää minut kotiin. Se helpottaisi kaikkien elämää. Mutta sellaista varaa ei ole, joten menen töihin taas kun kolmas täyttää kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, ap, tunteen. Oma lapseni on vasta puolivuotias, mutta tuntuu että joka kerta kun ihmisiä tapaan, minulta tiukataan koska menen töihin! Viimeksi pari päivää sitten jopa hammaslääkäri nosti tämän aiheen esille! Olen vain kohteliaasti joka kerta vastannut että toistaiseksi aion olla lapsen kanssa kotona, mutta nyt jo tekisi mieli räjähtää että antakaa mun nyt jo hemmetti sentään olla, kun tätä vanhempainvapaatakain on vielä jäljellä, puhumattakaan siitä että lapsen 3-vuotissynttäreihin on vielä 2,5 v aikaa!
ja oletuksena on, että äiti palaa joskus töihin. Miksi siitä ei saisi kysyä?
että sitten oletetaan, että elät tukien varassa.
Ja muutenkin Suomi on tasapäinen maa, jossa kukaan ei saa tehdä toisin kuin muut tai "omia päätöksiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Palaan palkkatöihin sitten, kun siltä tuntuu. Ehkä lapsen ollessa 2-, 3- tai 8-vuotias. Mitäs tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?"
Lapset alakoululaisia.
Arvaa ymmärtääkö ihmiset tätä ratkaisua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jäädä pois työelämästä, keneltä se on pois? ei multa ainakaan. eikä aina voi elää niin, että joku päivä meis jättää ja vaimo jää tyhjän päälle ilman työkokemusta yms.
se on sitten sen ajan murhe.
ja oletuksena on, että äiti palaa joskus töihin. Miksi siitä ei saisi kysyä?
Alkaa jo potuttamaan.
Ja miksi siitä pitää saada kysyä? Se on outoa. Eihän se kuulu muille ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset mene kouluun. saa ainakin hetken olla ihan yksin kotona rauhassa.
koska hän aikoo valmistua. Jotkut ei aio valmistua ikinä ja niitä potuttaa, kun sadatta kertaa kysytään samaa asiaa. Mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liki kolmen tonnin eläke, joten arvelisin sen riittävän.
t. 10
Pöh, minä olen ollut kitirouvana jo vuosia, vaikkei meillä ole vielä lapsia. En ole tehnyt päivääkään töitä sen jälkeen, kun tapasin mieheni. Mies tykkää, että ei tarvitse osallistua kotitöihin, ruoka on aina valmiina kun tulee töistä ja vaatteet on pesty ja silitetty. Monesti olen saanut kuulla ihmisiltä, miten mies alistaa minua ja miten pilaan elämäni leikkimällä pikkuvaimoa. Kateellisten panettelua sanon minä!
En saa mitään tukia, mies maksaa kaikki kuluni. Eläkkeen kertymisestä ei tarvitse murehtia, mies maksaa minun eläkesäästämiseni. Avioehtoa ei ole, eli eron sattuessa minulla ei ole hätää. Jos miehellä on varaa ja halua pitää vaimo kotona ja vaimo ei kaipaa töihin, niin mitä se kenellekään kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse 9 vuotta kotiäitinä, jona aikana tosin opiskelin myös yliopistossa. Mutta voi taivas niitä naapuruston puheita. Kerran kuulin bussissakin juoruilua itsestäni, minun sanottiin olevan miestäni hyväksikäyttävä elätti, joka luultavasti vielä pettämälläkin kusetan liian kilttiä miestä. Opin myös termin "leipäsusi" jonka merkitystä kysyin mieheltä kotona ja kuulin sitten sen viittaavan itsekkääseen naiseen joka itsekkäästi pakottaa miehen ruokkimaan itsensä ja "pentunsa" ja itse laiskottelee.
Totuus ei voinut oikein olla kauempana kuin nuo puheet. Kotiäitiys oli meidän todellakin yhteinen päätös ja mies oli hyvin tyytyväinen että sai keskittyä uran luomiseen esim. paljon työmatkoja tehden, kun minä hoisin kodin ja lapset. Itse asiassa sitten kun nuoremmankin mentyä kouluun päätin lähteä töihin, se oli hänelle vähän epämiellyttävä ajatus, ja ihmetteli että miksi, kun ei ole taloudellinen pakko. Mutta alkoi jo kotona olla tylsää kun lapset oli isoja ja kun se akateeminen koulutuskin oli tullut hankittua niin halusin työelämään.
Kukaan ei varmasti luullut että elämme tuilla. Mutta jostain syystä silti se kotiäitiys oli joillekin naisille kuin punainen vaate, enkä ihan ymmärrä miksi. Eihän se heiltä mitenkään pois ollut. Sen ymmärsin paremmin jos joku puhui siitä että huolestutti ottaako minua kukaan töihin niin monen kotivuoden jälkeen, vaikka itse aina uskoinkin että kyllä minä töihin pääsen.
Lapset alakoululaisia.
Arvaa ymmärtääkö ihmiset tätä ratkaisua...
ja eskarilainen. Saan kyllä aina kuulla kommentteja "vieläkö olet kotona" "milloin ajattelit tehdä jotain muuta" jne...
Mikä siinä on ihmisille niin vaikeeta kestää tämmöistä ratkaisua? En minäkään ole mennyt arvostelemaan niitä, ketkä ovat palanneet töihin kun lapsensa on ollut 1-vuotias.
Meidän perhe on oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun, että minä olen edelleen kotona. Onko se jotenkin muilta pois? Perheemme takuulla maksaa verojakin niin paljon, ettei pitäis siitäkään olla kiinni. Minä en nostele mitään työttömyyskorvauksia (vaikka nythän se kai ois mahdollista kun puolison tulot ei enää vaikuta). Eli ei pitäisi siitäkään kiikastaa, että tässä sitten joillain tuilla eleltäisi.
Lapset alakoululaisia.
Arvaa ymmärtääkö ihmiset tätä ratkaisua...
ja eskarilainen. Saan kyllä aina kuulla kommentteja "vieläkö olet kotona" "milloin ajattelit tehdä jotain muuta" jne...
Mikä siinä on ihmisille niin vaikeeta kestää tämmöistä ratkaisua? En minäkään ole mennyt arvostelemaan niitä, ketkä ovat palanneet töihin kun lapsensa on ollut 1-vuotias.
Meidän perhe on oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun, että minä olen edelleen kotona. Onko se jotenkin muilta pois? Perheemme takuulla maksaa verojakin niin paljon, ettei pitäis siitäkään olla kiinni. Minä en nostele mitään työttömyyskorvauksia (vaikka nythän se kai ois mahdollista kun puolison tulot ei enää vaikuta). Eli ei pitäisi siitäkään kiikastaa, että tässä sitten joillain tuilla eleltäisi.
kunhan pidät huolta, että tulevaisuutesi on taloudellisesti turvattu eläkemielessä ja muutenkin, vaikkapa niiden palstalla niin yleisten nimellesi hankittujen sijoitusasuntojen muodossa.
kunhan pidät huolta, että tulevaisuutesi on taloudellisesti turvattu eläkemielessä ja muutenkin, vaikkapa niiden palstalla niin yleisten nimellesi hankittujen sijoitusasuntojen muodossa.
Kun tosiaan on fakta että se elättäjä-mies voi jättää ja ei ole kiva jäädä tyhjän päälle sitten jos niin käy...
11 no esimerkiksi mulla on jo kasassa liki kolmen tonnin eläke, joten arvelisin sen riittävän.
t. 10
Olen itse ollut työelämässä reilut 25 vuotta, josta viimeiset 17 tienannut vuosittain yli kuusinumeroisen summan, eikä minunkaan eläkekertymäni ole vielä kuin noin 2500.
älä välitä, mitä muut puhuu. jokainen elää omaa elämäänsä ja hoitaa omat lapsensa ja duuninsa just miten tykkää.
ainahan on näitä besserwissereitä, kenen mielestä kaikkien tulis tehdä samoin=oikein, kuten he. ja ihmiset, jotka ihmettelee eivätkä ymmärrä mitään, niitä on maailma pullollaan.
antaa olla vaan, ei me niistä välitetä.