koulukiusaamisesta, auttaako oikeasti tällainen lässytys (ov)

• Koulussa pitää olla selkeät toimintamallit kiusaamisen ehkäisyyn ja kiusaamistilanteisiin



• Kiusaamista pitää koulussa käsitellä. Siitä pitää puhua suoraan, ei kierrellen.



• Opettajien on luotava yhteiset pelisäännöt oppilaiden kanssa.



• Koko koulun henkilökunnan on sitouduttava kiusaamisen vastaiseen työhön.



- Koulun velvollisuus on puuttua kiusaamiseen.



• Jokaiseen kiusaamistapaukseen pitää puuttua nopeasti ja tosissaan



• Kiusaamiseen puuttuminen on aina aikuisen asia.



• Koulun on otettava asia puheeksi myös vanhempien kanssa esimerkiksi vanhempainilloissa.



• Olennaista on myös tilanteiden jatkuva seuranta, sillä kiusaaminen alkaa helposti uudelleen.



• Tukioppilaat voivat olla kiusaamisen huomaajia ja ilmoittaa kiusaamisesta opettajille.



• Oppilaat pitäisi saada kertomaan kiusaamisesta. Tässä voisi auttaa postilaatikko, johon kuka tahansa saisi tehdä ilmoituksen kiusaamistapauksesta. Oppilashuoltoryhmä voisi tutkia laatikon sisältöä ja ryhtyä nopeasti toimeen.



• Välituntivalvontaa tulisi lisätä ja tarkentaa. Tämä tarkoittaa lisää opettajia puuttumista tilainteisiin.



• Kiusatulle pitäisi järjestää joku luotettu henkilö, jolle hän voi puhua asioistaan ja saada tarvittaessa apua.



• Tietoa siitä, että kiusaaminen on usein rikoslain alainen teko, pitäisi olla esillä ja saatavilla koulun julkisissa tiloissa.



Vanhemmat tai vanhempainyhdistykset voivat olla aktiivisia kiusaamisen vastaisessa työssä. Ne voivat osallistua koulun kiusaamisen vastaisen kampanjan suunnitteluun ja toteuttamiseen tai kiusaamisen vastaisen toimintamallin kehittämiseen.



• Vanhemmat ja vanhempainyhdistykset voivat olla aktiivisia kiusaamisen vastaisessa työssä.



• Kiusaamisen vastainen kampanja



• Kiusaamisen vastaisten toimintamallien luominen



• Läheinen yhteistyö opettajien kanssa sekä vanhempien kesken

(tämäkin ko. sivuilta)



-Mannerheimin Lastensuojeluliitto on jo kahtena vuonna selvittänyt lasten kokemuksia koulukiusaamisesta. Tänäkin vuonna tuloksissa hätkähdytti se, että jopa 22 prosenttia kiusaamisesta kertoneista lapsista koki, että aikuiselle kertominen oli vain pahentanut tilannetta.

Vähän alle puolet kiusaamisesta kertoneista tunsi tilanteen jatkuneen ennallaan. 76 prosenttia kaikista vastanneista lapsista oli sitä mieltä, ettei kiusattu saa tarpeeksi apua.



Lapset pelkäävät, että aikuiset ylireagoivat ja alkavat hoitaa asiaa niin, että lapsi jää ulkopuoliseksi tai kiusaaminen vain pahenee. Lapset pelkäävät myös alireagointia, jolloin aikuiset vähättelevät heidän kokemustaan toteamalla, että “ainahan kiusaamista on ollut, se kuuluu elämään”.



Kiusaamisesta kertova lapsi ottaa riskin tulla vähätellyksi tai joutua aikuisen toiminnan takia muiden silmätikuksi. Vaarana on myös, että aikuinen joutuu omaa arvoaan vanhempana tai opettajana uhkaavien häpeän ja syyllisyyden tunteiden valtaan. Silloin aikuisen häpeä tarttuu lapseen.



MLL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 33 prosenttia uskoi, että jokaisessa ryhmässä on syntipukki, ja 31 prosenttia uskoi, että kiusattu lapsi on jotenkin toisista poikkeava.

Joskus puhe auttaa, joskus pitää vaan käskyttää/komentaa tiukasti. Mua risoi, kun meidän koulun rehtori vanhempainillassa selitti, kuinka kiusaamisen lopettaminen on prosessi ja vanhemmat saattaa turhautua, kun tuntuu, ettei mitään tapahdu. Voi kuulemma kestää pitkään ennen kuin kiusaaja lopettaa ja vaatii useita keskusteluita. Mietin mielessäni, että mikä siinä on niin vaikeaa. Kyllä kai tuollaisen alaluokkalaisen voi ihan käskeä ja komentaa lopettamaan niin tiukasti, että menee jakeluun kerrasta.



Meidän tyttöä kiusattiin ekalla kerran aika rajusti. Opettaja hoiti tilanteen tosi hyvin. Ensin luokka meni resurssiopettajan mukaan ja paikalle jäi tyttö+todistaja+kaksi kiusaajaa. Sitten opettaja haastatteli tapahtuneesta ja tyttö+todistaja pääsivät pois. piti kiusaajia melkein tunnin vielä keskustelemassa. Siellä oli itketty ja paljon. Nämä kiusaajat yritti itkuun vedoten lähteä poiskin tai halusivat soittaa kotiin, mutta opettaja vaan sanoi, että "ei tästä nyt kukaan pois ennen kuin tilanne on selvitetty ja äiti ei nyt voi auttaa". Aika kovalla kädellä opettaja sen lopetti, mutta loppuipa kerrasta. Tilanne oli ollut sellainen, jossa koulumatkalla oli tönitty, revitty, nimitelty jne. Todistajatyttökin kertoi, että oli tosi rajua ja meidän tyttö itki.

Joskus puhe auttaa, joskus pitää vaan käskyttää/komentaa tiukasti. Mua risoi, kun meidän koulun rehtori vanhempainillassa selitti, kuinka kiusaamisen lopettaminen on prosessi ja vanhemmat saattaa turhautua, kun tuntuu, ettei mitään tapahdu. Voi kuulemma kestää pitkään ennen kuin kiusaaja lopettaa ja vaatii useita keskusteluita. Mietin mielessäni, että mikä siinä on niin vaikeaa. Kyllä kai tuollaisen alaluokkalaisen voi ihan käskeä ja komentaa lopettamaan niin tiukasti, että menee jakeluun kerrasta.

Meidän tyttöä kiusattiin ekalla kerran aika rajusti. Opettaja hoiti tilanteen tosi hyvin. Ensin luokka meni resurssiopettajan mukaan ja paikalle jäi tyttö+todistaja+kaksi kiusaajaa. Sitten opettaja haastatteli tapahtuneesta ja tyttö+todistaja pääsivät pois. piti kiusaajia melkein tunnin vielä keskustelemassa. Siellä oli itketty ja paljon. Nämä kiusaajat yritti itkuun vedoten lähteä poiskin tai halusivat soittaa kotiin, mutta opettaja vaan sanoi, että "ei tästä nyt kukaan pois ennen kuin tilanne on selvitetty ja äiti ei nyt voi auttaa". Aika kovalla kädellä opettaja sen lopetti, mutta loppuipa kerrasta. Tilanne oli ollut sellainen, jossa koulumatkalla oli tönitty, revitty, nimitelty jne. Todistajatyttökin kertoi, että oli tosi rajua ja meidän tyttö itki.

hyvä että on kunnon "vanhan liiton" ope löytynyt :)

ap