Siskoni tilanne - jaksamisongelmia ja miten auttaa?

Hei!



Olen huolissani siskostani ja hänen jaksamisestaan. Mitä tekisitte tilanteessani?



Siskolla on 3 lasta, 3, 6 ja 7 v. Itselläni on 2 v. lapsi ja toinen tulossa, mikä kyllä rajoittaa resurssejani.



Siskon vaikeudet alkoivat toisen lapsen syntymän jälkeen. Hänellä oli ilmeisesti synnytyksenjälkeinen masennus, unettomuutta ja hän sai hallitsemattomia raivokohtauksia vanhemmillemme, anopilleen, miehelleen, minulle ja miehelleni, veljellemme, oikeastaan kaikille. Tähän alkoi liittyä jonkinlaista lasten ylisuojelua, minkä tajusin "ylisuojeluksi" vasta itse tultuani äidiksi. Sisko ei koskaan antanut lapsiaan kenellekään hoitoon (olemme koko lähipiiri kyllä ihan luotettavia aikuisia), vaan oli aina mukana - jopa silloin kun lupasin mennä lasten kanssa tunniksi - pariksi ulos, jotta hän saisi levättyä. Hän oli hysteerinen leikkipuistossa (lapset eivät saaneet tehdä juuri mitään), desinfioi kaupassa käydessä suunnilleen kaiken, vältteli kaikkia menoja influenssa-aikaan (lapsia ei mukaan edes tavalliseen ruokakauppaan pikakäynnille ja raivosi lapsia halanneesta toisesta lapsesta), kielsi rappusissa kulkemiset, puki lapsille pitkähihaiset vaatteet (lämpimät) yli + 20 asteen säässä yms. Ja sitten hän tuli taas raskaaksi.



Kolmannen vauvan raskausaikana sisko ei juuri nukkunut (kahden vanhemman lapsen nukuttaminen ei taaperoiässä onnistunut muuten kuin ajeluttamalla autolla, päikkärit valtavan työn takana ja täsyhiljaisuuden vallitessa), lapsia alettiin viedä sairaalan päivystykseen pikkukolhujen takia jne. Sisko itse sai paniikkikohtauksia, soitteli minulta apua yöllä, kutsui ambulanssin kotiin jne.



Kolmas lapsi toi taas lisää paniikkikohtauksia, totaaliunettomuuden, negatiivisuuden joka purkautui erityisesti siskon mieheen. Tuossa vaiheessa olin itse pienen vauva äiti, enkä jaksanut enää auttaa niin paljon kuin aiemmin. Enkä jaksanut kuunnella valitusta unettomuudesta, lasten pukemisen raskaudesta (hän siis yhä pukee lapsille vaatteet), yöllisistä vessareissuista (joita kaikilla lapsillla oli ainakin vielä vuosi sitten) ym. Joten olen ottanut etäisyyttä hieman ja sanonut, että tarvitsen itsekin voimia.



Koko tämän ajan siskoa ovat auttaneet veljeni, hänen vaimonsa, vanhempamme, anoppi ja hänellä on ihana mies, joka todella osallistuu lasten kanssa olemiseen ja tekemiseen. Äiti on valmistellut ristiäiset j synttärit, ostaa vaatteet ja kengät ja lelut lapsille, anoppi on hoitanut hätätilanteissa (siskon paniikkokohtausten aikana) lapsia, veljen vaimo on kuunnelllut puhelimessa ongelmia ja isämme on tehnyt heidän kodissaan remomnttia, auttanut muutossa samoin kuin veljemme.



Koko tämän ajan siskolla on ollut kaikenlaisia sairauksia, ei vaan flunssaa ja korvatulehdusta, vaan esim. iho-oireita, hiustenlähtöä, silmäongelmia, hengenahdistusta, astmaa, sydämentykytystä, unettomuutta, paniikkihäiriöitä, lihaskipuja, väsymystä, kilpirauhasoireita, syöpäepäilyjä, migreeniä, joitakin mainitakseni. Hänellä on myös taustalla työpaikkakiusaamista. Lapsilla taas hän pelkää jatkuvasti kaikkea; punkinpuremia, ahdistelijoita koulumatkalla, kiusaamista, aivotärähdyksiä jne. Oikeastaan aina kun juttelemme, siskolla on itsellään jokin uusi vaiva tai sitten hän on huolissaan jostain lasten asiasta, viimeksi koulu oli liian vaativaa esikoiselle.



Sanomattakin taitaa olla selvää, että heidän elämänsä on aika kaoottista. Sisko sanoutui työstään irti ja jäi kotiäidiksi, joten heitä tuetaan vanhempien toimesta taloudellisesti. Silti sama meno jatkuu.



Hän on kuitenkin siskoni. Miten tässä tilanteessa voin auttaa?