Tuli mieleen lapsuudessa koettu yliluonnollinen(?) juttu
Olin varmaan 9v. ja ajelin pyörällä pientä tietä pitkin. Kaikista vanhempien opetuksesta huolimatta väärällä puolella tietä.
Tie kaartui aika voimakkaasti eli ei näe laisinkaan, tuleeko joku mutkan takaa. Muistan vielä, kuinka ääni päässä käski vaihtaa tien toiselle puolelle.
Minä vaihdoin puolta ja 20 sekuntia myöhemmin auto tuli mutkan takaa ja lujaa. Jos en olisi vaihtanut puolta, olisin törmännyt auton kanssa ja ehkä tuhoisin seurauksin.
Jostakin syystä kyseinen muisto ponnahti yhtäkkiä mieleen.
Kommentit (9)
Aikuiset ihmiset uskoo suojelusenkeleihin ja yliluonnollisiin juttuihin.
Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä...
4-vuotiaana äidiltäni ja pyöräilin ystäväperheen luo kylään. Matkan varrella piti ylittää runsasliikenteinen maantie jossa ajettiin 80km/h.
Muistan, kun katsoin kummallekin puolelle ja sain valkohahtuvaiselta mieheltä luvan mennä tien yli. Tuo "mies" oli siis sellainen iso pää, joka oli koko tien levyinen.
Olen kuulemma vastannut äidilleni, että jeesus antoi luvan ylittää tien, kun äiti itkien kauhusta haki minut kyläpaikasta kotiin.
Nimenomaan en edes muistanut opetuksia. Ajelin pyörällä aina miten sattuu. Se oli kyllä tuttu mutka ja monesti siinäkin tuli ajettua väärällä puolella.
Sillä kerralla tosiaan kuului ääni päässä joka "käski" vaihtaa puolta. Muutoin olisin kyllä ajellut ihan väärällä puolella.
Tietysti yksi vaihtoehto on se, että olisin juuri silloin muistanut vanhempien opetukset. Hitonmoista sattumaa se ainakin olisi ollut!
Henki on jokaisena sekuntina vaarassa. Autoilijat eivät näytä vilkkua ja kaahaavat, kun näkevät pyöräilijän.
Muista aikoinani kun kävelin ruispellon ohi. Pellolla veteli syksyisessä usvassa vanha kunnon kuolema. Viikatteella veteli.
Myöhästyin koulusta näkyni takia. Bussi meni. No bussi oli suistunut raiteiltaan ja muutama loukkaantunut. Olin saletisti varma. Että salessa olisin menhehtynyt tuon bussin kyydissä!!!
Usko tai älä olen atheisti.
Olen pesunkestävä pakana/ateisti mutta kun jäin miettimään tuota, vähän horjahti oma ajatusmaailma =)
Ei oikein pysty selittämään asiaa millään, koska omia ajatuksia se käsky siirtyä toiselle puolelle tietä ei ollut. Se oli selvä ääni päässä.
Muistan vielä, että epäröin koska en halunnut lähteä vaihtamaan puolta kohdassa, jossa vastaantuleva autoilija ei olisi sitä nähnyt. Mutta onneksi uskalsin kuitenkin tehdä niin.
Ei tuossa mitään yliluonnollista ole.
Tiesit ajaessasi, että ajat väärällä puolella ja lähestyt vaarallista mutkaa, joten käytit järkeäsi ja vaihdoit turvallisemmalle puolelle tietä.