Se kuuluisia perinteinen työjako. ...että taivostuttaa

Älä katsele tuollaista vapaamatkustajaa.



Kannattaa tietty varoittaa ensin, jos se vaikka haluaisi muuttaa tapansa.

et tarvitse miestä mihinkään.

Sano että vaihdatte kahdeksi kuukaudeksi. Kirjoitat listan jossa selkeästi näkyy miten nyt hommat menevät ja sitten vaihdatte vastuualueita hetkeksi. Hoidat lumityöt. Saatat huomata että mies suoriutuu kotitöistä ihan helposti löysin rantein.

Sano että vaihdatte kahdeksi kuukaudeksi. Kirjoitat listan jossa selkeästi näkyy miten nyt hommat menevät ja sitten vaihdatte vastuualueita hetkeksi. Hoidat lumityöt. Saatat huomata että mies suoriutuu kotitöistä ihan helposti löysin rantein.

ehdottanut tätä. Mies ei tietenkään suostunut.

et tarvitse miestä mihinkään.

Mä pohdin vaan että menekö näin muillakin lapsiperheillä?

Meillä on ihan hyvä parisuhde ja mies on loistava isä muuten: kannustava, rauhallinen jne.

Mies kasvoi kotona jossa oli kotiäiti 12 vuotta ja sen jälkeen äiti osa-aika töissä. Appi ei vieläkään koske kotitöihin itse.

todella paljon stressiä. Meillä on kiireinen elämänvaihe ja arki täynnä patenttiratkaisuja. Ongelmana on, että käyn koulua (ja osa luennoista iltaisin) ja vastaavasti miehellä on välillä iltatöitä. Päivät menee, mutta miten organisoida se, että lapsi pääsee koulusta kello 14, menee harrastukseen kello 16 ja minä vastaavasti pääsen omasta koulustani vasta kello 18 ja mies töistä kello 19. Kuka huolehtii, että lapsi löytää syömistä, lähtee harrastukseensa, mihin menee harrastuksen jälkeen jne.? Minä se soittelen sukulaisille, keksin päivittäisin ratkaisuja, joita manageeraan puhelimitse ja kun pääsen kello 18 luennolta, niin koko matkan lapsi soittelee jo, koska olen kotona. Miehelle nuo asiat on vaan ilmoitusasioita, mulle jää vastuulle keksiä, miten asiat ratkaistaan. Ja ennen kuin kukaan kiljuu, että koulu on helpompaa, niin opiskelen HURJAA tahtia, sain viime vuonna opintopisteitä yli 100. Raadan kouluhommia joka ilta lasten mentyä nukkumaan 2-3 tuntia ja päivät on ihan täynnä. Ja opiskelunkin rahoitan ihan itse isolla aikuiskoulutustuella (saan nettona 1800) ja perinnöillä, joten miehen elatusvastuu ei tästä ole kasvanut.

todella paljon stressiä. Meillä on kiireinen elämänvaihe ja arki täynnä patenttiratkaisuja. Ongelmana on, että käyn koulua (ja osa luennoista iltaisin) ja vastaavasti miehellä on välillä iltatöitä. Päivät menee, mutta miten organisoida se, että lapsi pääsee koulusta kello 14, menee harrastukseen kello 16 ja minä vastaavasti pääsen omasta koulustani vasta kello 18 ja mies töistä kello 19. Kuka huolehtii, että lapsi löytää syömistä, lähtee harrastukseensa, mihin menee harrastuksen jälkeen jne.? Minä se soittelen sukulaisille, keksin päivittäisin ratkaisuja, joita manageeraan puhelimitse ja kun pääsen kello 18 luennolta, niin koko matkan lapsi soittelee jo, koska olen kotona. Miehelle nuo asiat on vaan ilmoitusasioita, mulle jää vastuulle keksiä, miten asiat ratkaistaan. Ja ennen kuin kukaan kiljuu, että koulu on helpompaa, niin opiskelen HURJAA tahtia, sain viime vuonna opintopisteitä yli 100. Raadan kouluhommia joka ilta lasten mentyä nukkumaan 2-3 tuntia ja päivät on ihan täynnä. Ja opiskelunkin rahoitan ihan itse isolla aikuiskoulutustuella (saan nettona 1800) ja perinnöillä, joten miehen elatusvastuu ei tästä ole kasvanut.

Kaikki se organisointi, järjestäminen ja fiksaaminen mua juurikin ärsyttää. Kerran kuudessa vuodessa sähkösopimuksen teko ei mielestäni vastaa joka kuukausi tehtävää Kela-anomusta lapsen terapiaan. Jotenkin sekin on mun vastuulla.

Kyllä mies tekee mutta tarvitsee kaikkeen käskyn muuten jäisi rokotukset, neuvolat ja harrastusilmoittautumiset tekemättä.

Sanomatta selvää että organisoinnit ja lastenhoitajat mun matkojen ajaksi hoidan minä.

Ap

Ennen opintovapaata jouduin joskus matkustamaan työssäni, ehkä 2-4 päivää kuussa. Se oli mun ongelma keksiä, missä lapset on koulun jälkeen, jos mies on iltatöissä. Minä jopa työreissusta ratkaisin ongelman, kun lapsen hoitaja oli kipeänä ja tarvi keksiä varahoitopaikka. No, varahoito oli mummulla, mutta minä se keksin, että lapsi menee mummulle ja soittelen mummulle asiasta sieltä Tanskasta. Miksen mä voi vaan lähteä työmatkalle ja ilmoittaa, että tulen kahden päivän päästä? En voi. Mun pitää tosiaan keksiä kaikki harrastuksista ja hammaslääkärikäynneistä lähtien, miten ne tehdään sinä aikana, kun en ole toimittamassa asioita.

Kaikki se organisointi, järjestäminen ja fiksaaminen mua juurikin ärsyttää. Kerran kuudessa vuodessa sähkösopimuksen teko ei mielestäni vastaa joka kuukausi tehtävää Kela-anomusta lapsen terapiaan. Jotenkin sekin on mun vastuulla.

Kyllä mies tekee mutta tarvitsee kaikkeen käskyn muuten jäisi rokotukset, neuvolat ja harrastusilmoittautumiset tekemättä.

Sanomatta selvää että organisoinnit ja lastenhoitajat mun matkojen ajaksi hoidan minä.

Ap

Sano että vaihdatte kahdeksi kuukaudeksi. Kirjoitat listan jossa selkeästi näkyy miten nyt hommat menevät ja sitten vaihdatte vastuualueita hetkeksi. Hoidat lumityöt. Saatat huomata että mies suoriutuu kotitöistä ihan helposti löysin rantein.

Ainakin listata jutut niin ehkä valkenee miehelle miksi en aina jaksa olla iloinen ja haluan olla yksin. Kiitos vinkistä!

Ap