Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi ottaa päähän
27.11.2012 |
Nyt on pakko purkaa!! Anteeks jo etukäteen..
Mut musta tuntuu että mä pikkuhiljaa alan vihaamaan omaa lastani. Se ei tottele mua ikinä, vaikka kuinka yritän puhua nätillä äänellä ni ei auta. Ja kaikki asiat menee hänen mielestää väärin. Heti kun jotaa sanoo niin kääntyy naama nurimpäin ja heittäydytään maahan ja aletaan raivoamaan. Ja kun en vaan jaksa kantaakaan sitä lasta ja pitäs toisestakin huolehtia!!
Tiiän, että hän haluaa päiväkotiin mut enpä mä tässä voi päiväkodiksi muuttua ja sille kavereita hankkia. Kyllä mä ymmärrän että ottaa päähän ja turhautuu kun joutuu olemaan kotona 3 vuotta nuoremman sisaruksen ja äitin kanssa, ja varsinkin kun näin ei ollu vielä puol vuotta sitten vaan silloin oli päiväkodissa. Silloin oli tosin kaikki muukin toisin ja paljon paremmin!!
Mutta mulla niin kiehuu ton lapsen kanssa että jo pelkkä naama ja ääni rupee ottaa päähän, kun se ei mitää usko, riehuu vaan ja ei usko sanaakaan. Tekis mieli laittaa se jonnee kasvatuskouluun!!!
Toki asiaa vois auttaa jos ees josku pääsis pois kotoonta mut enpä ole pääsemässä ellei ole lastenvahtia koska lasten isä ei kuulemma suostu niiden perään katsomaan. Vituttaa sekin että toinen pääsee joka viikonloppu menemään ilman et mulla on asiaan mitään sanomista, ja jos kehtaan kieltää ni sit ollaa naama nurinpäin koko viikonloppu!!!
VITUTTAA JA RANKASTI jopa niin paljon että olen miettiny ihan vaan lähtemistä ja lapsien ja miehen jättämistä mut sit en voi lähteä koska enhän mä nyt voi omia lapsia jättää..
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se esikoinen sitten ole päiväkodissa? helpottaisi kaikkien oloa. tuon ikäinen tarvitsee muutakin virikettä kuin äidin ja vauvan(?).
että se olisi joku biologinen reaktio, että äitiä alkaa ärsyttää vanhempi lapsi kun uusi vauva syntyy. Että se täytyy olla niin, muuten äidit ei olisi pystyneet hoitamaan vauvaa, joka tarvitsee niin paljon hoivaa, kun vanhempi lapsi olisi niin rakas.
Ehkä tuo kyllästymisesi johtuu osittain jostain tuollaisesta? Ja lapsellakin saattaa olla vaikea ikä, se lisäksi tuohon, niin vaikeaahan se on.
Jaksamista, kyllä nuo tunteet ohi menee, yritä sen aikaa olla kärsivällinen ja vaadi isää olemaan enemmän vanhemman lapsen kanssa, nyt sillä on hyvä tilaisuus olla lapselle hetken aikaa se tärkeämpi vanhempi, ehkä niiden välit lämpenee siinä ja isä alkaa ihan mielellään hoitaa esikoistaan.
se kavereiden hankkiminen lapselle on kun tän alueen puistoissa ei tunnu ikinä olevan lapsia, ja harrastuksiin veisin mut eipä hirveesti sellasia mitkä ei maksais mielellää mitää. Kaikki on niin kallista ja meillä ei vaan ole rahaa hyvä että ruoat ja vaatteet lapsille saadaan.
hajuakaan ei edes ole missä täällä olis mitää toimintaa lapsille. Haluan niin muuttaa pois täältä!! Ja varmaan vuoden alusta muutankin kun tilanne miehen kanssa vaan pahenee, tähän asti ollaan vaan suullisesti riidelty mut nyt on viimeaikoina ruvennu tulla väkivalta mukaan molemmilta. Enkä vaan enää jaksa edes yrittää korjata tilannetta. Miehen mielestähän olen halunnu tätä aina, vaikka näin ei ole.
Kaikki sukulaiset asuu monien satojen kilometrien päässä joten ei heistäkään hirveesti apua ole kun silloin tällöin. Miehellä ei edes ole ketään. Tuntuu että olen niin syvässä kuopassa enkä pääse ylös. :(
Haluaisin antaa lapsilleni hyvän elämän enkä tälläistä paskaa. Haluaisin todella saada hänelle kavereita mutta mistä niitä hankkia kun ei täällä peräkylässä tunnu olevan mitään.
ei se mua silloin ootanu päähän ku vauva synty. Ja siksi ei ole enää päiväkodissa kun muutettiin ja minä en ole saanu töitä täältä kaupungista joten olosuhteiden pakosta ollaan kotona. Ja vaikka olenkin paikkaa hakenu vähän veikkaan et jää saamatta koko pk paikka. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuorempi täyttää 2 niin isompi on silloin jo 5 - tuon ikäinen nyt ihan oikeasti tarvitsee niitä kavereita, eli hanki niitä! Jos päiväkoti ei ole ratkaisu, niin sitten muut keinot käyttöön:
- Kerhot: onko kunnalla kerhoja, joihin lapsen voisi viedä? Seurakunta? MLL?
- Harrastukset, joissa tapaisi ikäisiään lapsia: jumpat, muskarit, luistelukoulu jne.
- Leikkipuistot: yritä seurata missä alueen puistossa kävisi muitakin lapsia ja vähän jutustella, että minä päivinä he käyvät - ja pikkuhiljaa kun tulee tutuiksi niin vaihtaa numeroita ja sopia leikkitreffejä, vaikka sinne puistoon, jos et kotiin halua vieraita kutsua.
- Päiväkodiksi et voi muuttua, mutta niitä kavereita kyllä VOIT hankkia - ei tuon ikäinen vielä siihen yksinään kykene, kyllä sinun pitää nähdä vaivaa sen eteen, että pääsee tilanteisiin, joissa voi leikkiä ikätovereiden kanssa.
Tuon ikäinen on myös tosi v-mäinen jos on liikaa energiaa, jota ei saa purkaa mihinkään järkevään: eli nyt kaikki keinot käyttöön: kävellen/pyörällä lähikauppaan, metsäretkelle, leikkipuistoon, hippaa, pallon potkimista jne. Vaikka sataisi, eikä huvittaisi mennä ulos.
Kaipaat selvästi muutakin elämää, kuin lapset. Jos ei lasten isä suostu perään katsomaan, niin ainakin meillä se olisi todella vakavan keskustelun paikka. Teillä ei taida parisuhde olla ihan kunnossa. Älä sitä suuttumusta pura lapsiin, ei se heidän vika ole, jos isä ei kanna vastuutaan. Voisivatko muut läheiset auttaa edes silloin tällöin? Esim. mummi/kummi/täti/setä ottaa lapsia joskus yökylään tai lähteä vaikka lasten kanssa jonnekin muutamaksi tunniksi (eläintarha, puistoon, tai ihan mihin vain)?
Tsemppiä!
Ei tuon ikäistä enää kanneta
Alue: Aihe vapaa
ootkohan nyt vähän marttyyri?