Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

8v puhuu itsemurhasta, mistä apua???

Vierailija
10.01.2013 |

Minulla on 8v tyttö enkä tiedä mitä pitäisi tehdä.



Tyttö oli ennen äärettömän sosiaalinen, iloinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva lapsi. Sitten muutimme 1. luokan puolessa välissä ja tyttö vaihtoi koulua. Yhtäkkiä uudesta koulusta (pieni kyläkoulu) ei saakkaan kavereita, ei edes halua saada. Ollaan oltu yhteydessä sinne ja opettaja sanoo että muut kyllä ottavat mukaan leikkeihin mutta tyttäreni ei halua osallistua. Seisoo välitunnit yksin.

Kotona hermostuu penimmistäkin vastoinkäymisistä tai sanomisista, saa järkyttäviä raivareita, haistattelee ja nyt on jopa puhunut että aikoo tehdä itsemurhan.



Itsemurhasta ei edes puhunut vihaisena vaan kuulin kun puhui muille lapsille minulta salaa että aikoo tappaa itsensä.



Olen ollut siis yhteydessä kouluun josta ei saatu mitään apua sekä perheneuvolaan jossa psykologi selitti ihme soopaa siitä miten painileikit ovat piristäviä... ja miten 70-luvulla opettajat tekivät kotikäyntejä.



Mitä teen? Mihin seuraavaksi yhteys??

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan sama, vaikka lapset muka ottaisivat lapsesi mukaan leikkeihin, kun opettaja on vieressä, mutta kun kukaan aikuinen ei ole lähistöllä, niin tytöt voivat olla äärimmäisen julmia.

Vietä lapsesi kanssa kahdestaan aikaa, tehkää kaikkea extrakivaa jne. Mä saan monesti lapseni avautumaan kivan päivän jälkeen, kun on pitkä matka autossa kotiin. Kummasti alkaa pimeässä autossa juttu luistamaan.

Vierailija
2/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten vielä opettajaan ja pyytäisin palaveria. Perheneuvolaan soittaisin jälleen ja puhuisin tosi vakavasti tyttären ahdistuksesta ja kysyisin pikaista apua. Kriisiaikoja on olemassa juuri tällaisia tapauksia varten. Saadaan selvitystyö alkuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki yhteys myös koulupsykologiin, jos sellainen on.

Vierailija
4/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siellä mitään kuraattoria tai psykologia ole ja perheneuvolassa ollaan siis käyty.



Olen miettinyt jo soittoa lastensuojeluun, mutta pelkään että se johtaa sitten johonkin toimenpiteisiin.

Vierailija
5/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me muutimme juuri ennen ensimmäisen luokan alkua paikkakunnalta toiselle, ja herkkä 7-vuotias poikamme otti muuton raskaasti. Lisäksi ennen koulun alkua pojan kimppuun käytiin lähipuistossa (kolme samanikäistä poikaa), potkittiin ja raahattiin pitkin hiekkatietä. Koulun alkaessa pojalla kesti kauan saada ensimmäistäkään kaveria.



Ehkä puolisen vuotta muuton jälkeen poika alkoi puhua itsemurhasta. Puheet tulivat esiin illalla sänkyyn mennessä, kun kyseltiin päivän kuulumisia ja ilman erityistä dramatiikkaa, poika vaan kertoi haluavansa kuolla :(



Olimme yhteydessä perheneuvolaan ja kävimme siellä muutaman kerran. En enää oikein muista, millaista apua saimme sieltä, mutta lapsen itsetuhoisiin ajatuksiin kyllä reagoitiin heti, ja lapseen sekä meihin vanhempiin suhtauduttiin mukavasti ja ymmärryksellä. Poika on sen tyyppinen, että pohtii paljon asioita, on aina pohtinut, ja onneksi myös kertoo ajatuksistaan. Paljon juttelimme ja annoimme pojan avautua, kysellä, näyttää tunteitaan ja yritimme itse suhtautua niihin hyvin rauhallisesti. Keskityimme myös tuohon aikaan viettämään tavallista enemmän aikaa kahdestaan lapsen kanssa (on muitakin lapsia) kumpikin vanhempi vuorollaan ja tekemään mukavia asioita.



Jossain vaiheessa ajatukset menivät ohi, ja mielestäni niitä ei loppujen lopuksi kestänyt ylettömän kauankaan. Kavereiden saaminen sen sijaan on vienyt tosi pitkään, mutta nyt pari vuotta myöhemmin pojalla on kaksi hyvää ystävää ja kaikki hyvin.



Tsemppiä ja voimia niin vanhemmille kuin tytöllekin!

Vierailija
6/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sieltä kirjoitetaan lähete lasten psykiatriselle tms missä lapsen tilanne kartoitetaan. Älä jätä asiaa onnettoman perheneuvolan hoidettavaksi vaan hae kunnollinen ja luotettava arvio.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
10.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

etsit ja aikaa varaamaan lääkärille tai jonnekin terapiaan. Niitä on lapsille olemassa kun lapsella on kurjaa. Käytä niitä!



Minusta lapsen kanssa kannattaa puhua ihan siitä kuolemasta. Monikaan lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Ja voit kertoa että lapsella on paljon elämää jäljellä ja siihen tulee kaikkea hyvää.

Kerro miten joskus on vaikeaa, sinullakin on ollut pienenä varmasti joskus vaikeaa ja tuntunut pahalta. Jaa niitä lapsellesi ja kerro että sinusta olisi kamalaa jos lasta ei olisi. Niin saa sanoa ja se pitää paikkansa.



Meillä on lapsi kuollut ja elämää ja kuolemaa on perheessä puitu vuosia ja tullaan tekemään kauan.

Meidän lapsikuoleman kohdanneita perheitä kuolema vaanii pitkään tulevaisuuteen kun lapsi kasvaa ja ajatus kuolemasta muokkaantuu. Kun itse ajattelen ettei lasta nyt kuolema vaivaa mielessä niin hänellä saattaakin olla jotain silloin mielessä tai kun ei edes ajattele että joku suuttuminen voisi johtua kuoleman ajattelusta.



Mutta kuolema on normaali asia elämässä ja tunteet kuolemasta on pelottavia.



Tuossa lapsesi iässä kuolemaa alkaa lapset pohtia.



Kyllä siinä on perääkin että "painileikit" on piristäviä. Kaikki harrastuminen on! Ja ne tuo sisältöä elämään. Siiä mielessä kannatan harrastuksia kyllä itsekin, varsinkin kun kuoleman kohtaa niin tekeminen pitää liikkeessä.



Kuolemaa voi työstää. Tai tunteita kun koulu on vaihtunut, voisiko siellä vanhalla paikkakunnalla käydä? Lapsi ottaa kuvia joita katsella? On sekin menetys. Mutta sinne voisi palata. Kuolleen luo ei voi palata. Siksi ehkä hautausmaalla voisi käydä ja voisit kertoa miten kurjaa olisi jos hän ei olisi luonasi.